Pasha

Perinteisiin on palattu. En ole jaksanut tehdä pashaa kolmeen vuoteen, vai neljäänkö se nyt oli. No joka tapauksessa viimeksi tein sen vuosi ennen kuin lähdin Japaniin. Sen jälkeen olen ollut niin kipeä, etten ole jaksanut. Siinä se nyt on. Ja parhaillaan valumassa kellarin rappusilla.

Ei tämä rajapyykki kuitenkaan estänyt minua saamasta pientä hermoromahdusta, kun en saanut isän kesäautosta pakkia päälle, vaikka kuinka yritin. Ei toki mikään raivari, vaan pillahdin itkuun ja meni mieli paskaksi noin tunniksi, enkä lähtenyt autolla yhtään mihinkään. Miten voinkin olla niin epäonnistunut, etten saatana saa selvää yhtään vieraamman automallin vaihekepistä, vaikka tekisin mitä, ja kaikki muut osaavat, minä en! Itkemisen jälkeen kyllä olin raivoissani. Katsoin kaksi minuuttia, kun äiti siivoili ja piti kahvitaukoa, ja laskeskelin, että tuolla menolla se siivoaa vielä aamuyölläkin, joten tartuin mummon vanhaan ihan vitun perkeleen painavaan ja kuvottavaan imuriin, imuroin koko alakerran, riuhdoin sohvat ja tuolit tieltä ja heti perään pesin lattiat kurjaakin kurjemmalla mopilla. Aikaa meni tunti.

Luin kiukunpuuskassani Kultahatun loppuun, enkä erityisemmin pitänyt kirjasta. Juoni oli jotenkin juosten kustu, ja kaikki hienot kuvaukset menivät hieman hukkaan sellaisessa kirjassa. Luulen, että se on taas niitä tarinoita, jotka toimivat paljon paremmin elokuvana. Ehkä se aikanaan oli tai esitteli jotakin uudenlaista, mutta ei se kanna enää, kun henkilöhahmot olivat jotenkin kuorimaisia. Lukukokemus oli sama kuin Uudessa uljaassa elämässä: jotakin näppärää, mutta ei sitten kuitenkaan, ei sitä, mitä maine antaisi odottaa. Temaattisesti mielenkiintoinen kirja, mutta eihän pelkkä teema riitä.

Kävin epätoivoistumassa kirjahyllyn äärellä jälleen. Huomasin, että loput klassikot olivat sitten Agatha Christietä, enkä minä tahdo lukea dekkareita. Harkitsin Waltaria, ja selasin mummon herttasarjan läpi, Steinbeck on liian raskasta (en jaksa niitä ihmiskohtaloita, huh), Sophien valinta on liian pitkä, siinä menisi monta viikkoa... Nirppuudesta kärsii.

PS. minusta ei ole erityisen huvittavaa sanoa pashaa paskaksi ja eufemististisesti paskaa pashaksi. Pasha on pashaa ja paska on paskaa. Että pääsiäispaskat vaan itse kenenkin lautaselle, hi hih ihihihhihihoh Vittu. ja voi jeesus.

Kirjaroviot kunniaan

Ai niin, se piti vielä mainita, millaisen kuvotuksen tunteen sain kirjakaupassa, kun luin kirjojen takakansitekstejä. Sellainen määrä ylinokkelaa ja sisällötöntä kirjainspagettia sai naamani muuttumaan vihreäksi. Hyi että voi inhota sanoja ja sanankäyttöä. Olen aivan totaalisen työlääntynyt, kyllästynyt ja puutunut sekä vittuuntunut sanoihin ja siihen, miten niitä makustellaan ja joka saatanan kirjassa on samat kommervenkit käsitteli se sitten sotaa tai runoutta.

Jollen ehdottomasti tarvitsisi joitakin sanoja tämän vastenmielisen kokemuksen kuvaamiseen, pitäisin turpani rullalla ja mahdollisesti myös löisin itseäni vaikkapa kapulalla päähän, jotta pääsisin rauhaan kirjoitetulta kieleltä.

Kansalaismielipide

Ja nyt kun kerran kukun valveilla, niin samahan se on avautua siitäkin aiheesta, että

voi jumaleisshön, että mä inhoon näitä uusia ralleja:

"Lanka jo palaa" ja "Kaksi vanhaa puuuuuuutaaaaa sateeeeenpieksämäää"

Langan polkisin hyvin mielelläni sammuksiin ja noille puille näyttäisin moottorisahaa, ja sen jälkeen kaivaisin ne "yhteenpunotut" juuret vielä maasta erikseen ylös ja polttaisin.

Luoja varjele minua siltä ikeeltä, että jonakin päivänä alan pitämään iskelmästä. Se lienee kaiken runouden loppu.

Vaaliteemani

Konservatiivinen seksi kunniaan!

No more mitään vanilja-lässytystä. Seksi on seksiä ihan ilman niitä haisevia mausteitakin.

Jyrkkä ei talutushihnoille ja smbd:lle ja anaaliseksille. En taho. Ette voi pakottaa.

Jos ei kiinnosta vittu mansikanmakuinen liukuvoide, niin ei kiinnosta. Syökää anustappinne, perkele.

Sinäkin hammasharjan perseesi työntänyt, mene itseesi ihan yksinään ja jätä ihmiset rauhaan. Nuole omia kenkiäs ja vingu alistamisesta vaikka äitilles.

Kannatan huulien, hampaiden, käsien, jalkojen ja lihasten käyttöä. Hyi perkele muoveja ja nahkoja!

Tahdon miehen, joka kiihottuu muustakin kuin potkimisesta ja siitä, että pukee lampaantaljan päälle ja määkii!

PS. Lähetyssaarnaaja on paras asento. SE ON!!!

Num3roooooght

Jälleen kerran tv-sarjan "matemaatikko" riipustaa liidulla taululle kaavaa tyyliin x(x,y,z)by*pii*zikzäkzök

Olisiko ollut oikeasti kovinkaan hankalaa järjestää käsikirjoitukseen ihan oikeita laskuja ihan oikeista asioista? Nytkin tyyppi laski säteilyn laskeuma-aluetta: ü/zikzäzök^blorgh ja sai tulokseksi kokonaisluvun.

Kai sen nyt ymmärtää, että jos ne leikisti vaikka hanskaa pankkien salausjärjestelmiä, niin niitä ei tarvitse ehkä aidosti simuloida, mutta jos on kyseessä joku ihan perusasia, niin ei ole liikaa pyydetty, että se olisi kaunis ja oikein.

No se siitä.

Tähtiportti sen sijaan: <3 ja hii!

Kun niinkö hömppää voi tehdä hyvällä maullakin. Nih!

Sarvikuonojen kaupunki

Tampere päätti sitten murtaa uuden viattoman elämäni heti alkuunsa, kun ikkunan takana on ollut koko aamun käynnissä sellainen katutappeluiden suma, että oli ihan turhaa yrittää pysyä unipilven päällä pikkualkovissani.

Ensimmäisenä aloitti kaksi miestä riitelemällä suureen ääneen, ilmeisesti autopaikoista. Toinen pyöri ympyrää ja kiroili, ja toinen pilkkasi avoimesti toisen suuttumusta.

"Perkele!"
"Ei kenenkään elämä voi olla minuutista kiinni.."
"Saatana! ...min... perkele... mphh! PERKELE!"

Lopulta molemmat kaasuttivat tiehensä, mutta eivät sentään laittaneet tööttiä ulvomaan tapauksen kunniaksi.

Kaivauduin peiton alle syvemmälle, näkemään unia rekiretkistä.. ja jo kohta alkoi taas mekkala.

"Tänne nyt! Tänne, tänne, tänne NYT! PERKELE NYT TÄNNE!"

Koira vai nainen karkuteillä?

Ja siitä minuutin päästä ikkunan ali kulki lauma nuori miehiä, joista yksi karjui puhelimeen ja toiset kannustivat vieressä.

Nousin ylös ja kävin kiukkuisesti kiskaisemassa verhon ylös, ja mulkaisin pahalla silmällä ikkunasta ulos, mutta unirauhan rikkojat olivat jo kaikonneet. Tömistelin takaisin sänkyyn, vedin peiton korville ja vetäydyin mukavaan mykkyrään. Ja hetikohta soi puhelin. Vastasin, koska odotan uutta sänkyä postista, mutta sielläpä olikin tv:n pluskorttien myyjä, joka ensi töikseen kyseli minulta nimeäni (mitä helvettiä ne soittaa, jos eivät edes tiedä kenelle soittavat?) ja heti seuraavaksi, että olenko täysi-ikäinen (mitä superhelvettiä ne soittaa, jos kerta olen alaikäinenkin??) - kun "anteeksi vaan ääni kuulostaa sellaiselta. hihi." Pidin Minni Hiiri -ääneni kuitenkin tasaisena ja pian kävikin ilmi, etten ole muutenkaan kohderyhmää, koska en asu antennitaloudessa. Niinpä - mitä überhelvettiä ne oikein soittaa, kun eivät edes tahdo myydä sitä tuotetta, jota ovat myymässä???

Nyt, kun olen hereillä ja vähemmän viehättävällä päällä, kaduilla on toki aivan hiljaista, vain etäinen ukkosenjyrinä ja korkojen kapse käy ikkunasta sisään.

Hyvää perjantaita ja 13. päivää vaan kaikille.

Mulla on valtaa, mä koulutan muita

Dumdidumdiduu...

Muistaako kukaan, kun ämpytin EMDR-menetelmän eurooppalaisen kattojärjestön sivujen ylläpitäjälle, että sivut on ihan vitun rumat ja typerännäköiset silmiäkirvelevän sähkönsinisen taustakuvan takia?

En minäkään muistanut, mutta törmäsin siihen linkkiin uudestaan, ja mitä mitä?? Sivut oli uusittu. :D Eiväthän ne vieläkään ole niin isolle ja rikkaalle järjestölle tarpeeksi tyylikkäät (tai toimivat), mutta eivätpä enää kirvele silmiäkään niin hirveästi, kun värit on vaihdettu käyttäjäystävällisempiin.

Meinaan kun se on minun äitini työssään käyttämä menetelmä, eikä sellaisille susirumille kökkösivuille viitsinyt edes linkittää, ettei maine mene jo pelkästään epäammattimaisen ulkonäön takia. Voihan sitä mennä kansainvälisiin konferensseihinkin uuno-paidassa ja risoissa verkkareissa, mutta ei se muiden vika ole, jos ei oteta todesta.

Notta juu: kyllä kannattaa älähtää aina, kun ärsyttää. Mulla on hyvä maku. Väliäkö sillä, että alunperin verisesti loukkaantunut brittiläinen ylläpitäjä alkoi liian tuttavalliseksi sähköposteissaan ja sitten sille piti vain lakata vastaamasta.

Tilanne Annikki - Ruma Maailma: 6-0, Annikin hyväksi.

Jalo eläin

Nyt meinasin kyllä iltapäiväluennolla samastua aggressoriin ihan täysin, kun takana istuvat hädintuskin vaippaikäiset "korkeakouluopiskelijat" pälättivät koko veen luennon alusta loppuun milloin mitäkin aiheen vierestä.

Parasta oli se, kun luennoitsija selvitti jonkin määreen ja jatkoi eteenpäin, niin sitten takapenkkiläiset alkoivat mölistä, että mikä se määre on, kun juuri omalla mölinällään olivat estäneet itseään kuulemasta sitä saakelin määrettä.

Voi vittu kun vitutti.

Sitäpaitsi "millainen oppija olet"-testin mukaan olen ensisijaisesti visuaalinen ja toissijaisesti auditiivinen oppija, niin tuollainen taustamölinä vaikeuttaa keskittymistä ihan liikaa.

Erinomaisena ratkaisuna päädyin kuitenkin puhkumaan ja pyörittelemään silmiäni ja kiristelemään hampaitani yksinäni sen sijaan, että olisin suonut tapakoulutuksen helmiä niille pikkusioille.

Oikeesti, olisin tehnyt palveluksen koko maailmalle, jos olisin tukkinut niiden idioottien kidat, mutta enpähän sitten vaan "kehannut".

röö

- juu, en oo menossa juhlimaan.

Sen sijaan vietän järkkyä koti-iltaa tehden laskutehtäviäni, ja ei mee hyvin:

Skannasin neiti Kemistille biomolekyylin tehtävämonisteesta, jotta se voisi kertoa minulle yhtä ja toista ko. aineesta, mutta unohdin tehtävänipun skanneriin ja kohta etsin sitä joka paikasta ja lopulta tulostin uuden vain löytääkseni samalla entisen. Unohdin varaamani saunavuoron ja nyt möllistelen tukka limaisena lisää tehtäviä ja kuljeskelen kerrassaan karmeissa fleece-housuissa ympäriinsä, koska en vaan ole tarjennut kahteen viikkoon kotona ilman villasukkia ja paksua vaatekerrosta syystä tai toisesta.

hirveä fleecehirviö

Lisäksi haisen pahalta.

ja unohdin pyykkivuoronkin

sekundääri seksuaalisuus

Olen saanut jostain naarmun kylkeen. Naarmuun koskee ja sitä kutittaa, hoito on hankalaa, koska en oikein näe sitä. Niinpä rasvan laittaminen on vaikeaa, saati sitten parantumisen seuraaminen. Tissi on tiellä! Sen taakse ei voi kurkata vasemmalta, eikä oikealtakaan, saati sitten suoraan. Mitä minä tuollaisella massakasvannaisella teen, joka jättää massiivisia katvealueita näkökenttään?? ARgh!

Pääsiäisaamun kruunasi törkyviesti tuntemattomasta numerosta, jossa tissit oli taas pääosassa. Oli se sentään väärä numero, mutta jäi tuo vähän kaivelemaan, että jollain on taas päivunelmissa tiskaava nainen. Ei oikein hotsita tuollainen tissien ja tiskiveden palvominen. Ajatella, jos syöpä olisi seksikästä.

Voihan kärsivä kristus.

Roimaa

Jalka pyrkii naputtamaan kiivaasti. Se on sitä psykomotorista agitaatiota - mieliliikkuvaista ahdistusta.

Monet kirjoittavat, että linnut karjuvat. Mistähän sekin verbi on lintujen ääntelyä kuvaamaan pakottautunut? Ovatko muut lukeneet jonkin kirjan, jossa tämä sykähdyttävä termi on ah ensi kertaa ilmaistu? Jossain on jokin lähde...

Linnut karjuvat. Eivätkä karju.

Kirkas ja kuulas viserrys täyttää ilman. Linnuilla ei ole edes oikeat vokaalit karjumiseen. ii ee yy uu

Karjuminen vaatisi oo:n, aa:n ää:n ja kovia konsonantteja.

Paheksun. Ei mikä tahansa sinne päin oleva verbi ole uusi ja raikas. Sirkkelöin kakkua.

Kakkua ei sirkkelöidä, eivätkä linnut karju. Eivät edes runoissa.