perjantai 13. kesäkuuta 2008

Sarvikuonojen kaupunki

Tampere päätti sitten murtaa uuden viattoman elämäni heti alkuunsa, kun ikkunan takana on ollut koko aamun käynnissä sellainen katutappeluiden suma, että oli ihan turhaa yrittää pysyä unipilven päällä pikkualkovissani.

Ensimmäisenä aloitti kaksi miestä riitelemällä suureen ääneen, ilmeisesti autopaikoista. Toinen pyöri ympyrää ja kiroili, ja toinen pilkkasi avoimesti toisen suuttumusta.

"Perkele!"
"Ei kenenkään elämä voi olla minuutista kiinni.."
"Saatana! ...min... perkele... mphh! PERKELE!"


Lopulta molemmat kaasuttivat tiehensä, mutta eivät sentään laittaneet tööttiä ulvomaan tapauksen kunniaksi.

Kaivauduin peiton alle syvemmälle, näkemään unia rekiretkistä.. ja jo kohta alkoi taas mekkala.

"Tänne nyt! Tänne, tänne, tänne NYT! PERKELE NYT TÄNNE!"


Koira vai nainen karkuteillä?

Ja siitä minuutin päästä ikkunan ali kulki lauma nuori miehiä, joista yksi karjui puhelimeen ja toiset kannustivat vieressä.

Nousin ylös ja kävin kiukkuisesti kiskaisemassa verhon ylös, ja mulkaisin pahalla silmällä ikkunasta ulos, mutta unirauhan rikkojat olivat jo kaikonneet. Tömistelin takaisin sänkyyn, vedin peiton korville ja vetäydyin mukavaan mykkyrään. Ja hetikohta soi puhelin. Vastasin, koska odotan uutta sänkyä postista, mutta sielläpä olikin tv:n pluskorttien myyjä, joka ensi töikseen kyseli minulta nimeäni (mitä helvettiä ne soittaa, jos eivät edes tiedä kenelle soittavat?) ja heti seuraavaksi, että olenko täysi-ikäinen (mitä superhelvettiä ne soittaa, jos kerta olen alaikäinenkin??) - kun "anteeksi vaan ääni kuulostaa sellaiselta. hihi." Pidin Minni Hiiri -ääneni kuitenkin tasaisena ja pian kävikin ilmi, etten ole muutenkaan kohderyhmää, koska en asu antennitaloudessa. Niinpä - mitä überhelvettiä ne oikein soittaa, kun eivät edes tahdo myydä sitä tuotetta, jota ovat myymässä???

Nyt, kun olen hereillä ja vähemmän viehättävällä päällä, kaduilla on toki aivan hiljaista, vain etäinen ukkosenjyrinä ja korkojen kapse käy ikkunasta sisään.

Hyvää perjantaita ja 13. päivää vaan kaikille.

7 kommenttia:

  1. Toivotaan, että päivä jatkuisi parempana mitä on alkanut.

    VastaaPoista
  2. Jos on lukenut Don Rosan Aku Ankkoja, niin tietää, että perjantai 13 ei ole oikeastaan enää epäonnen päivä koska kalentereita on jossain vaiheessa siirretty yhdeksän päivää eteenpäin. Eli periaatteessa epäonnenpäivä olisi sunnuntai 22. päivä.

    Eli tämä on vain normipäivä, epäonni on vasta edessäpäin :P

    (...anteeksi "positiivinen" kommenttini...)

    VastaaPoista
  3. Don Rosan Aku Ankat on ihan parhaita. Tuli tuo sama asia mieleen kuin Muusikotarella, en vain muistanut miten se oikeasti meni.

    Mutta sitten itse asiaan jonka takia tänne kommenttilaatikkoon klikkasin itseni. Tuli tuosta puhelinäänestä mieleen eilinen työpäivä. Soitin jollekin jonka piti tietojemme mukaan kuulua ikäluokkaan 20-24. Siellä vastasi ihan pikkutytöltä kuulostava ihminen. Aluksi luulinkin että lapsi on vastannut puhelimeen. Kun kysyin sitten iän niin paljastui että on 21-vuotias. En olisi ikinä uskonut. Tässä työssä tosiaan huomaa sen että äänestä ei voi ikää päätellä kyllä yhtään. Olen kyllä muutenkin maailman huonoin veikkaamaan ihmisten ikiä.

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Muistuipa Minni Hiirestä oma eilinen seikkailuni Aku Ankan ihmeellisessä maailmassa. Piti kertoa se teille kaikille blogissani.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi6/18/2008

    Puhelinmyyjille voi sanoa olevansa alaikäinen niin eivät voi jatkaa kaupantekoa. Tai sitten voi viettää rattoisan tuokion kiusaamalla niitä rassukoita. Esim. jos myy jotakin käsityötarvikkeita, sanoo, että voi voi, olisin kyllä kiinnostunut, mutta kun minulla ei ole käsiä. Voi keksiä kaikenlaista ja yrittää samalla pitää pokkansa. Myyjä ei voi ruveta väittämään, että on sulla kädet, koska eihän se voi tietää.

    VastaaPoista
  6. Taidankin tästä lähtien kertoa sokeutumisestani nyyhkytarinan joka kerta, kun minulle kaupitellaan lehtiä...

    Kiitos vinkistä. :D

    VastaaPoista