Pehmeän karvainen kuu enteili ilman lämpenemistä, ja yhtäkkiä pakkanen laski 20 astetta. Seisoin hämmentyneenä täyspitkässä ylös asti napitetussa takissani; olin pukeutunut kuin hankipakoa varten isonvihan aikaan. Etelästä puhalsi vaimean viileä tuuli.
Kerran ostin itselleni pienen muistikirjan ideoita ja oivalluksia varten – se jäi lähes tyhjäksi, ja lojuu tarpeettomana laatikon pohjalla. Olen piirtänyt siihen luonnostelman Japanissa näkemästäni rypäletarhasta, jossa pensaat oli kasvatettu tiukasti suorakulmaiseen ja matalaan ritilään kiinni. Yksikään oksa ei pistänyt verkon ulkopuolelle ja kasvit tyytyivät kasvamaan sotilaallisessa ojennuksessa aina seuraavaa satoa odotellen. Häkkirypäleitä.
Sitten on tyhjää, ja kaavio japanilaisen bussin matkan- ja hinnanseurantataulusta, jollainen jokaisen bussin etuosassa on. Juuri ohitettu pysäkki napsahti palamaan tauluun ja alin matkahinta sen alle, edellinen pysäkki siirtyi askeleen ylemmäs ja ehkä jo seuraavaan hintaluokkaan. Lähtiessä pudotettiin läpinäkyvään rahalippaaseen täsmälleen matkan hinnan verran rahaa, 100 jeniä, 200, 500... kaivoin lompakkoa (minulla on vieläkin sama lompakko) ja etsin kolikoita. Viidenkymmenen sekä viiden jenin kolikoissa oli pyöreä reikä keskellä. Huoneeni parvekkeella oli pyöreä ikkuna, laitoin sen linjaan kolikon silmän kanssa ja katsoin.
Sitten on tyhjää.
tyhjää.
Paksut, kalliit, haponkestävät sivut kellertyvät, eikä ajatuksia enää tule.
Olet nuori ja kaunis mutta kuka se on kun huutaa
1 tunti sitten



