sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Kaksi viikkoa töitä jäljellä. Seitsemältä, 10 yli tai 20 yli ylös ja pyörällä matkakeskuksen ylikulkusiltaa pitkin kaupungille. Silta on lämpökäsiteltyä puuta ja se tuoksuu vieläkin savulta. Kuuden viikon ajan joka aamu sama mies tulee samassa kohdassa vastaan. Katuun on maalattu raitoja.Toisinaan en syö ollenkaan lounasta, toisinaan kuljen joka päivä kaupungille ja syön aina eri paikassa. Vettä sataa tai ei sada. Vanhainkodin syreenit kukkivat pitkään ja raihnaisesti, pidempään kuin yksikään syreeni koko kaupungissa. Puolet kukista on varissut heinäkuun alkuun mennessä, mutta vieläkin on pieniä sitkeitä kukkia vasten aina yhtä harmaata taivasta.

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Sataa niin sankasti, ettei vastarantaa näe ollenkaan. Iltaisin järvellä seilaa hiljaa kömpelö vuokralautta, johon on ahdettu terassi grilleineen ja puulämmitteinen sauna. Kuvittelen, miten saunalautta kärsii järvihädästä tuolla ukkosmyrkyssä. Grilli kaatuu yli laidan, ihmiset värjöttelevät sateessa sammuneessa saunassa ja aallot lyövät terassilautojen yli.

Ei ole toivettakaan lähteä juoksemaan rantaan. Voikukkien rehevä iloisuus on vaihtunut jo puhalluskukkien palloiksi, ja silti lämmin kesä antaa vain odottaa itseään.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Raivostuttava seinäkello tikittää, tai paremminkin rapsahtelee äänekkäästi sekunnista toiseen. Sekuntiviisarin pudotessa "alamäkeen" 12:sta kuuteen viisari saa vauhtia painovoimasta ja kolahtelee eteenpäin entistä kovemmalla ääneellä. Ylämäkeen kiivetessään se hiljenee, mistä seuraa kaksijakoinen rytmi, jossa kello meluaa ikään kuin huutaa joka toisen sanan ja puhuu hiljaa joka toisen. Useamman kerran päivässä tuijotan sitä ärtyneenä yrittäen miettiä, mikä hitto siinä on vikana. Ehkä työnnän sen kaappiin ja otan pariston pois.

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Ikkunasta näkee suoraan järvelle. Veden pinta heijastelee säätä ja valoa: tänään järvi on helmiäisen sininen, vähäkin valo taivaanrannasta kertautuu sen peilissä. Vastarannalla kulkee moottoritie ja junarata. Katselen iltaisin ohikulkevia rekkoja ja valaistuja pitkiä junia, niiden luotisuoraa kulkua milloin pohjoiseen, milloin etelään. Kaukaisen äänettömän liikkeen ja rauhallisen veden yhdistelmässä on jotakin hypnoottista, näkymässä on kaikki tasapainossa maan ja taivaan välillä.

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Tänään juoksin kukkien alla. Korkeat koristeomenapuut huojuttivat pehmeitä valkeita oksiaan tien yllä ja lämmin auringonvalo siilautui lehvästöjen läpi. Voikukkien keltainen kuohunta ylsi aivan rantaan asti, johon vielä kylmä tumma vesi löi laineita hiljalleen. Sitten alkaa aina hämärä metsä. Peipposet ja lehtokertut livertävät vielä hurjina ja vanhat oksat raikuvat, tuomi kukkii. Sananjalat ovat vielä jalan mittaisia ja lehtien välistä näkyy vielä kosteaa mustaa maata. Näin pitäisi aina olla: hoikat kesäiset rungot ja niiden välistä pilkottava sädehtivä vesi.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Jyväsjärven pinta on äkäistä siilinpiikkiä kovassa tuulessa. Ylistönrinteellä keväiset lehtipuut pilkuttavat ilta-auringon kultaamaa kuusimetsää. Kesä on vielä pelkkä aavistus, pieni viherrys pientareella, lämmin kivi, aukeava silmu.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Taas sataa lunta. Huhtikuuta ei erota marraskuusta, paitsi iltakahdeksalta, kun on vieläkin valoisaa ja taivaanranta on muuttunut jotenkin lempeäksi. Taloa on lakattu lämmittämästä ja betoniseinät ovat hyiset. Nukkumaan mennessä täytyy kääriytyä kolmen peiton alle ja vetää polvet rintaan. On vaikea kuvitella niitä öitä, jolloin ei saa kuumuuden takia unta.

Olen 33-vuotias ja näen unta sadoista lohikäärmeistä taivaalla, kivisistä riippusilloista ja seikkailuista. Syvissä vesissä ui viisaita jättiläismäisiä sampia, puutarhoissa möyrii valtavia kastematoja niin, että viinimarjapensaat kohoilevat niiden työntäessä multaa edellään, mansikat ja mustikat ovat päätä suurempia ja niiden makeus tuntuu tihkuvan ilmankin läpi. Unessa sängylläni istuu mies, jota en rakasta. Linnunhäkkiin on pinottu keksejä korkeaksi kasaksi.

Herään elämään, jonka olen jo päättänyt jättää taakseni ja arki rullaa jotenkin kevyen irtonaisesti kuin jengoiltaan mennyt poljin.

I have only one thing to do and that's
to be the wave that I am and then
sink back into the ocean 
(Fiona Apple: Container)

torstai 16. huhtikuuta 2015

Vastalakaistut kadut näyttävät pastelliliiduilla piirretyiltä, ohut kivipöly tekee teistä utuisia ja epätodellisen näköisiä. Kevät tulee ja ei tule. On ollut pitkään kylmää ja tänään satoi taas lunta. Tiedän, että toukokuu on lämmin.

Kesäasuntoni ikkunat ovat suoraan aavalle järvelle ja heti nähdessäni maiseman, jota vuosia sitten olin pitkillä sunnuntailenkeillä katsellut, päätin että muutan takaisin valmistuttuani. Jos hyvin käy, saan samalta paikalta oman asunnon ja ikkunat tuolle järvelle. Se vain iski minuun. Sellainen lämpö ja varmuus, että tänne minä haluan ja tuon järven rantaan uudelleen. Sen jälkeen minun on ollut vain hyvä olla.

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Sain lahjaksi pikkutarkasti kannesta kanteen täyteen piirretyn värityskirjan, jossa ihmeelliset köynnökset kiertyvät satumetsissä, joiden lehvien seassa istuu lintuja ja saniaisten alla lymyää eläimiä. Istun sohvalla ja piirrän ohutta viivaa vieri viereen stabiloilla. Syntyy satoja sinisiä lehtiä, punaisia kärhöjä, turkooseja jäniksiä.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Syntymäpäivänäni auringonpimennyksen outo tumma valo valaisee sulavaa maisemaa. Kevään kirkkaus pehmenee ja ranta pajukkoineen näyttää kuin se olisi toiselta planeetalta, väärältä ja tutulta yhtäaikaa.

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Lensimme niin matalalla, että mataliksi kukkuloiksi kuluneet muinaiset vuoret tuntuivat kumpuilevan aivan lähellä alapuolella. Aikaisen aamun kalastaja-alukset piirsivät tiheää valkoista viivaa Japaninmereen. Sähkötolpat taas olivat niin matalalla, että talot jäivät ohuen rautaverkon alle kaikkialla, taivas jäi aina johtojen ja vaijereiden taakse piiloon. Hyytävän kylmä huhtikuu muuttui pian kostean kuumaksi kesäksi, kaskaiden taukoamaton korkea sirinä sekoittui saumattomasti kuumaan ilmaan.