sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Tyhjään pelargonilaatikkoon oli lentänyt jostakin koivunsiemen, joka oli kasvanut pieneksi taimeksi rutikuivassa mullassa. Kun tyhjensin laatikkoa uusia kukkia varten, istutin koivun omaan ruukkuun. Se ei näytä paljoa vaativan, joten se saa nyt kasvaa niin paljon kuin pystyy.

tiistai 19. toukokuuta 2020

Olen katsonut draamasarjaa kiotolaisesta makeiskaupasta, ja nyt himoitsen tietysti wagashia hirmuisesti. Asuessani Japanissa hetken en pahemmin papumakeisia arvostanut, vaikka kävimme Alexanderin kanssa makeisfestivaaleillakin katsomassa leivontanäytöksiä ja kaikkia kauniita daifukuja. Teeseremoniakurssin sijaan kiipesin kolme kertaa viikossa mäen päälle aikidotreeneihin - mitä tuhlausta. Nyt en osaa sekoittaa matchaa niin, että siitä tulisi vaahtoa - ja aikidoharrastus ei olisi kaivannut sitä budohallilla hyppelyä.

Jossakin dokumentissa ohjaaja Hayao Miyazaki sanoi kysyttäessä, ettei onni voi olla elämän päämäärä - miten typerä kysymys ylipäätään. Eihän se ole mikään päämäärä, vaan tunnetila tai jonkinlainen abstrakti olento. Niinhän se on. Olen välitilassa, eikä työ tarvitse nyt oikein mitään päämääriä, joten odotan jotain, mitä tavoitella. Kai etsin taas tähteä.

perjantai 15. toukokuuta 2020

Lunta pyryttää, ja aurinko paistaa. Päivänsinijoukkiot eivät pääse parvekkeelle, on liian kylmää niille. Niinpä ne luikertelevat pitkin ikkunaa ja grillitikuista teipatut huojuvat tuet loppuvat kesken. Nyt saan työpäivän jälkeen irrotella kärhöjä kaihtimen naruista ja verhoista, joihin ne innokkaasti kietoutuvat.

Kaikki illat kylmä vesi heijastelee taivaan värejä, joskus harmaata, joskus satumaisia vaaleanpunaisia ja -sinisiä, venuksen varjoa. Mikään ei kuitenkaan vielä viherry, aika on jäänyt huhtikuuhun.

Tulisipa vielä aika, jolloin voisin katsella taas luumunkukkia, kevään ensimmäisiä. Kirsikankukat ovat niin ylitsevuotavaisia, terälehtipilviä, vaaleanpunaista pehmeää sadetta. Luumu kukkii jo aiemmin, ennen kuin maa edes lämpenee, ja kukat ovat harvassa.

keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Kassiperuna kasvaa nyt komeasti, sitä on mullattu lisää jo monta kertaa. Olisipa olemassa kansansävelmä nimeltään Uralin peruna.

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Simasta tuli kiljua, mutta minimunkeissa ei ollut mitään vikaa. Tai eihän kiljussakaan mitään vikaa ole, kului pitkä viikonloppu rattoisasti.

Köynnöstävien kukkien taimet on nyt koulittu omiin ruukkuihinsa, ja huomenna alkaa niiden karaisu kylmään maailmaan. Ohjeissa lukee, että jos ne saavat liiaksi ravinteita, eivätkä siksi kuki, pitää niille aiheuttaa kurjuutta yltäkylläisen kukkameren aikaansaamiseksi. Kukkien kurjuutta aiheuttavat kuivuus, ravinteiden puuttuminen, muiden kasvien (esimerkiksi perunoiden) kehuminen ääneen kukkien kuullen, kahvihuonekeskustelut, venäläinen kirjallisuus, kevytmargariini ja kellojen siirtäminen.

torstai 30. huhtikuuta 2020

Perustin ikkunalaudelle minitaimiston. Päivänsini yllätti puskemalla kolkot keihäänkärkimäiset sirkkalehtensä jo seuraavana päivänä mullasta, elämänlanka seurasi seuraavana päivänä ja sen jälkeen oli hiljaista. Lopulta mustasilmäsusanna kohotti pienet pyöreät taimet pystysuoraan - ne näyttävät pieniltä nyrkeiltä. Hajuherneet ja krassi näyttävät nousevan kumarassa, ja hitaasti, viimeisinä.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Tänään askeleen alle jäi järisyttävän rapea vaahteranlehti. Sen valtaisa KRUNTS ilahdutti yllättävästi.

tiistai 21. huhtikuuta 2020

Tänään näin leskenlehtiä. Ne ovat jääneet niin kovin pieniksi, vaikka kauan sitten ne olivat suuria kuin auringot. Silloin pienikin puro oli houkutteleva taikavirta ja iltapäivät kuluivat heinätöyräillä kyykyssä seuraten, miten kylmät sulavedet hyppivät kivien yli ja oksien välistä. Pajukosta siilautui kapeita varjoja veden pintaan, ja niiden välissä läikehti kevätvaloa.

lauantai 18. huhtikuuta 2020

Venus on näkynyt luoteessa jo viikon ajan, lähellä horisonttia puunlatvojen yläpuolella. Se on punertava, lähes kultainen, kirkas ja hennosti välkehtivä.

Sinne, sen rikkihappopilvien alle on kiinnitetty jumalattaria kiviin ja tasangoille: Ishtar, Lakshmi ja Afrodite ylängöille, Freya ja Akna vuorille, Ariadne ja Diana sekä sekalainen joukko muuten tunnettuja naisia, kuten shoshoninainen Sacajawea kraatereille ja kanjoneihin. Naisten planeetalla päivä kestää vuoden ja neljä planetaarista tuulta pyörittää kaasukehää rajusti ympäri vulkaanista kuorta. Vety pakenee loppumattomana huntuna avaruuteen.

perjantai 17. huhtikuuta 2020

Tänään tuuli niin kovaa, että muistotkin pyyhkiytyivät päästä.

Sataa lunta, sataa vettä, sataa pieniä rakeita
Aina tarjoo pandakarhu herkkusuille makeita

Sataa lunta, sataa vettä, sataa pieniä rakeita
Kiitos kiitos pandakarhu, kun annat meille makeita

lauantai 11. huhtikuuta 2020

Olen kadottanut keraamiset pikku taloni muutossa. Muistan pakanneeni ne johonkin tarkasti niin, etteivät ne mene rikki. Nyt kun purkamattomia laatikoita ei enää ole, ei taloja ole tullut vastaan. Yhtä täydellisesti katosi joululaatikko, jossa oli pääsiäiskoristeet: pikkuruiset lasimunat ja puiset kaniinit. Se pieni vihreänpunainen laatikko on ollut minulla 27 vuotta tai sinne päin.

Kotiaskareet alkavat todenteolla ärsyttää. Samperin leivänmurut kerääntyvät kasoiksi kulkureittien varrelle. Palelin viitiisen viikkoa, ennen kuin huomasin että olohuoneen lattialämmityksen säätöpaneeli sijaitsee vain vähän päänkorkeuden yläpuolella - ja sen takia en edes nähnyt sitä, vaikka etsin.