Prinsseja, prinsessoja ja maahisia

"Ukkii, kun minä kävin uimassa, niin kiiski puri minua pikkusormesta!"

"Haluatko kuulla vitsin? -Kuningas söi sipsin."

"Eiku possujuna on semmonen, että se menee kovaa vauhtia ja ympäri, ja kun ollaan pää alaspäin, niin sieltä kuuluu röh röh!"

Luen aitassa niin vanhoja seikkailukirjoja lapsille (paitsi tänään ja eilen, kun värväsin koululaiset lukemaan nuoremmilleen), etteivät he enää tiedä useimpien sanojen merkityksiä. Tokaluokkalaisen kännykkäkameralla oli otettu kuva pilvestä, joka oli kuulemma pyllyn näköinen.

Tänään pakkasin lapset autoon ja ajoin kaupunkiin käyttämään heitä elokuvissa pikkusiskon kanssa. Tai ajoin ja ajoin - yritin kolme kertaa päästä liikkeelle kolmonen silmässä, ja niinpä auto sammui yskähdellen ja kiirestressi alkoi kiristää hermoa, ennen kuin vieras vaihdekeppi selkeni. Onneksi lapsilla on niin paljon tätejä, että akka ratissa on enemmän vakio kuin mieskuskit, joten armollinen tuomio oli, että "Annikki-täti on mestarirallikuski!", kun kurvasin tuhatta ja sataa kohti maailmanlop... elokuvia.

Elokuvakokemus pienempien kanssa oli muille katsojille varmasti tuskallinen, mutta tädeille sitäkin hauskempi, kun Narnian tarinoiden Prinssi Kaspianin seikkailuihin eläytyneet pikkupojat hihkuivat ja herkesivät selittämään kielloista huolimatta tämän tästä.

"Minä oon tuo, joka taistelee ison pomon kanssa!"
"Minä oon tuo Edmund!"
"Vähän hieno/hyvä/mahtava!"
"Mitä ne sanoi, minä en kerennyt lukea?"

Kukaan ei tahtonut olla Prinssi Kaspian. Prinssillä olikin säpinöitä Suusanin kanssa, mikä ei herätä suurta suosiota sen ikäisissä. Sen sijaan taistelevat hiiret herättivät riemua ja suurta ihastusta. Lapset ja luonto ovat yhtä; lapset ovat itsekin kuin lauma pieniä metsäneläimiä jättiläismäisten aikuisten maassa. On jotenkin kummallista elää jättiläisenä jonkun toisen lapsuuden kultakunnailla, mutta ne päivät ovat todella takana, kun pystyi vielä asumaan mehiläisten ja perhosten keskellä ja lukemaan veden väreistä salaisuuksia.

Ehkäpä aikuisilla on omat ihmeensä. En ole koskaan ollut sen typerän idean kannattaja, että aikuisuus olisi jotakin hyvin kurjaa, harmaata ja ikävää. Ovi lapsuuden satuihin on sulkeutunut, mutta pitää olla hyvin mielikuvitukseton, jos jää välitilan joutomaalle harhailemaan kuvitellen sitä matkan pääksi sen sijaan, että avaisi aikuisille luvatut portit toisiin maailmoihin.

Minulla on salaisuus. Minulle on annettu avain.

Veljekset kuin kyyläri-ilvekset

Siinä ne nyt möllöttää, vierekkäin kuin herneet palossa. Match made in Heaven.

Mato-postaus houkutteli piilostaan yllättäen myös toisen kyylääjä-eksän menneisyydestä. Mikäli sillä toisella tapauksella olisi yhtään järkeä katkeruuden sumentamassa päässään, se olisi ehkä tajunnut, että en varmaan olisi huomannut koskaan ketään tiettyä lappeenrantalaista tai osannut yhdistää ip-osoitteita ko. henkilöön. Ei olisi tullut mieleenkään, että se ensimmäinen huutaja ja sängynkaatajakin täällä pyörii ja vetää hernettä nenään ihan ylhäisessä yksinäisyydessään. Saati sitten, kun mato-nimellä on varma historiallinen ja sarjakuvallinen pohja, eikä se siis ole mikään yleisnimi kaikille vuosien takaisille tyypeille, jotka sydämessään tuntevat kyyläävänsä.

Oikean madon ip:ssähän näkyy vuokranantajan toimesta sekä asuntokohde että asunnon numero suoraan, eikä minun tarvitse edes arvailla, kenen se on. Tietysti ip olisi helppo kiertää monenlaisilla ohjelmilla, mutta mato nauttii saamastaan huomiosta ja siitä tiedosta, että minä tiedän tarkalleen, kuka käy lukemassa ja milloin. Kontrolli se olla pitää.

Voihan madolla tietysti olla ikäväkin, mutta enpä usko. Mato on pitkävihainen ja pikkumainen ihminen, ja kun olen häpeämättömästi ja tosi törkeesti kertonut elämäni tosiasiat blogissa, anteeksiantoa ei heru ennen maailmanloppua. Ei sillä, että ketään madon anteeksianto kiinnostaisikaan. Pettämättömällä mato-logiikalla kosto on taattu:

"oon niin vihainen, että luen sun blogia maailman tappiin asti, hohoo... ties mitä pahaa siellä minusta vielä puhutaan aikojen saatossa ja kun sen virheen teet, että ylität kunnianloukkauksen rajan, niin jopa oikeusjuttu kolahtaa hohhohoo"

Niinpä niin. Hyvähän se on tuollaiseen elämäänsä tuhlata. Mielipuoliseen orjuuteen - sillä sitähän se kyttääminen on.

Nyt kun toinen yhtä sekopäinen tapaus paljastui, niin ette ainakaan ole maailmassa yksin. Voitte kysyä minulta toistenne puhelinnumerot, niin voitte soitella ja jakaa tietoja Annikin karmeudesta ja vittumaisuudesta ja vaikka mistä ja perustaa hulluille eksille perinteisen "Tapetaan Annikki Ja Sen Uus Kirveellä" -kerhon.

muita hyviä ideoita:

"Kuristetaan Annikki Pimeellä Kujalla Mustaks"
"Aletaan Möyriä Myös Pusikoissa Kyttäämässä"
"Lähetetään Ripulikakkaa Postipaketissa"

tai

"Kytätään Blogia Vielä Vähän Lisää".

Ei kannata jättää puolitiehen hyvää ja sairasta harrastusta.


---

(Juu - Lisää löylyä kiukaalle, tiedän, mutta aihe oli aivan liian herkullinen jätettäväksi pimentoon. Annikki ei aio kuitenkaan kakkiaisista välittää, vaan porskuttaa uusille vesille edelleen ja iloisesti.)

Matovapaan maailman puolesta

Noni, jopas on mato käynyt terveisensä lukemassa. Keskellä yötä, kuinkas muutenkaan. Blogia käydään kyttäämässä ennen baariin lähtöä ja baarista tulon jälkeen, ja päivällä, ja aamulla, viikko ja kuukausi toisensa perään. Yöllä varsinkin pällistellään pitkään ja hartaasti. Muuten kyllä se elää kuin kusi sukassa, ja kiertää minun tututkin kaukaa punaisena kuin paviaani häpeästä. Blogia voi kuitenkin muka hämärässä ja salaa lukea ja riippua kiinni rippeissä.

Hankkis elämän.

ja varsinkin terapian.

Ihan kuin minä tänne mitään tosi tärkeää ja tähdellistä kirjoittaisin.

Salasanasuojaaminen on kyllä käynyt mielessä - tuollainen sairas kyttääminen on etovaa - mutta olen aina pitänyt siitä, että blogini on avoin monenlaisille lukijoille. Harmi, ettei bloggerissa ole tarjolla IP-osoitteen blokkaamista.

Voe voe.

Aurinko alkoi sentään paistaa aamun jälkeen, ja alan tehdä caesar-salaattia iltapäivän puistopiknikkiä varten. Vilpertti tuo mansikkakaakkua, Tiina en tiedä mitä (taisi luistaa ruokajaosta :D ) ja Mimmu toivottavasti tuo itsensä. Ennustan erinomaista mölkkyturnausta ja pieniä hohotuskuuroja.

Hei mato,

Hanki elämä. Senkin ällöke-kyttäri.

.

Night breezes seem to whisper "I love you"

Tällä kertaa uneni ennustivat kahden jättiläismäisen avaruusolion saapumista Maahan sekä sen, että tulen varastamaan S-marketissa jonkun tädin nahkakukkarosta kaikki kolikot, jotta pääsen bussilla noita avaruusolioita karkuun.

On se rankkaa olla meedio.

Tänään on kuin onkin hyvä sää mölkyn pelaamiselle, mutta jotkut petturit ovat väärään aikaan töissä (jotta on joku, joka maksaa minunkin elämisen vapaaherrattarena), joten taidan vain kurkkia auringonvaloa ikkunasta. Viikonlopulle olen kuitenkin saanut sovittua pitkän jonotusajan jälkeen treffit Suomen unelmien poikamiehen kanssa, tosin sinne tulee muitakin tyttöjä - poikamies kun harrastaa tunnetusti ryhmädeittailua liian suuren tarjonnan takia.

Siihen asti.. vaaleanpunaisissa unelmissa..

--

Olen lisännyt kesätoivelistaan uusia tekemisiä:

• Matka Fiskarsiin
• Veneily sinne saunasaareen, jossa löin kirveen kiveen
• Tampereen opastettu kävelykierros
• Suomenlinna (en ole koskaan käynyt, vinkki vinkki Ainolle)
• runokirjojen lainaus kirjastosta (voisinkin tehdä jo tänään)
• homopornoa
• eiku seksiä, eiku irtosuhteita eiku sukupuolitauteja
  

Siinähän sitä jo olikin.

herätessä

tussitöherrys

Unet ohjaavat kummasti. Saatan nähdä toistuvasti samoja unia, ja myöhemmin huomaan tekeväni juuri niin kuin uni antoi ymmärtääkin. Ratkaisut ovat helppoja, ja suunnitelmat soljuvat unien viitoittamaa kanavaa pitkin kohti tulevaisuutta.

Siitä en tosin tiedä, mitä ihmettä unet nyt meinaavat, kun uneksin tapaavani juhlissa erittäin söpön vuonna -87 syntyneen fyysikon ja koko uni meni pähkäillessä sitä, kannattaako niin nuorta ylipäätään tapailla. Kävin unessa laitoksen yläkerrassa katselemassa myös jatko-opiskelijamiehiä, mutta palasin kuitenkin sen hyvin hyvin nuoren miehen luokse.

"Eikös se oteta mukaan, jonka kanssa ollaan oltu koko ilta?", poika kysyi.
"Ehei, kotiinlähtiessä koko pakka jaetaan uusiksi!", vastasin ja nauroin.

Ilmeisesti olen erehtynyt pitämään vittuilua yhtenä hurmauksen muodoista. Silti naurattaa omat maneerit unissakin, joissa niitä saa seurata sivusta.

Muuten alan kyllä olla oikeasti ikärasisti, mitä miehiin tulee. Nuorilla miehillä kun ei ole mitään, millä kantaa elämän raakoja tosiasioita, enkä tahdo enää kenenkään ei-lapsen äidiksi. En jaksa enää siivota maailmaa helpoksi ja siloitella tietä kokemattomille, kun kaipaan itsekin tukea. Jaksan kantaa itseni, mutta en enää ketään muuta.

-Sanoi Annikki, ja kohta taas kehtoa ryösti.

Kesän värit

Punaista linssikeittoa keittelen.

Siitä tuli hyvää.

Punaista silmääni lääkitsen.

Siitä tuli ruma.

--

Voisinkin tehdä lastenkirjan eri sairauksista ja kuvittaa sen.

Punainen on näppy.

Oranssi on rupi.

Viherkaihi vihertää, vaan keuhkosyöpä on musta.

Minun silmätulehfus onkin prinsessasilmätulehfus, koska se on pinkki!

Serkku oli ostanut pienelle tytölleen vaaleanpunaisen kimalteella koristellun virvelin, jotta kalamiehen tyttärellekin olisi oikeanlaiset välineet. Pikkupojat olivat himpun verran kateellisia moisesta söpövirvelistä. Samainen tyttö oli sanonut urheiluliikkeessä tädilleni, että "Mummo, osta minulle tuo pallo! Minusta tulee isona prinsessajalkapalloilija." nähdessään vaaleanpunaisen jalkapallon. Näin ollen kaikki pinkki on prinsessaa.

back home

Kengät hajosi taas vaihteeksi Tahkolla ja lainameikeistä tuli silmätulehdus. Muuten there was plenty of fish in the sea, sellaiset 5:1 miehiä tai siis haisuporsaita. Minnekään ei päässyt liikkumaan ilman perseen ja selän lähmimistä, ja Piazzassa leijaili krapulapierupilviä (juu, oli ihan tosi houkuttelevia miehenpuolia).

On veivattu ja pogottu. Pogoamista en muuten suosittele, jos on vartalossa yhtään ylimääräistä ja lehmäpornotissit.

Auringonpaistetta vielä odotellessa... kotona on kyllä ihana olla taas.

matka-apina

Kukat vesiastioihin, tuliaispiirakka uuniin
jonkinlainen siivous, tavaroiden pakkaus

matkapahoinvointilääke on vihdoin ostettu

vielä pari tuntia,

ja sitten matkaan.

Palailen jahka seikkailu loppuu.