lauantai 28. maaliskuuta 2015

Sain lahjaksi pikkutarkasti kannesta kanteen täyteen piirretyn värityskirjan, jossa ihmeelliset köynnökset kiertyvät satumetsissä, joiden lehvien seassa istuu lintuja ja saniaisten alla lymyää eläimiä. Istun sohvalla ja piirrän ohutta viivaa vieri viereen stabiloilla. Syntyy satoja sinisiä lehtiä, punaisia kärhöjä, turkooseja jäniksiä.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Syntymäpäivänäni auringonpimennyksen outo tumma valo valaisee sulavaa maisemaa. Kevään kirkkaus pehmenee ja ranta pajukkoineen näyttää kuin se olisi toiselta planeetalta, väärältä ja tutulta yhtäaikaa.

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Lensimme niin matalalla, että mataliksi kukkuloiksi kuluneet muinaiset vuoret tuntuivat kumpuilevan aivan lähellä alapuolella. Aikaisen aamun kalastaja-alukset piirsivät tiheää valkoista viivaa Japaninmereen. Sähkötolpat taas olivat niin matalalla, että talot jäivät ohuen rautaverkon alle kaikkialla, taivas jäi aina johtojen ja vaijereiden taakse piiloon. Hyytävän kylmä huhtikuu muuttui pian kostean kuumaksi kesäksi, kaskaiden taukoamaton korkea sirinä sekoittui saumattomasti kuumaan ilmaan.

torstai 12. maaliskuuta 2015

Lumi vuoroin sulaa jähmeiksi puroiksi, vuoroin jäätyy mustiksi peileiksi kadulle. Illat ovat jotenkin leppeän raikkaita, ihan kuin sen kirpeän viileyden sisällä on ihan lähellä piilossa lämmintä.

Kesän vietän toisessa kaupungissa ja irrottelen itseäni tästä nykyisestä. Ehkä lähdenkin. Ne on pikkulähtöjä ennen sitä suurempaa.

Suuri muutos tuntuu siltä kuin pääkopan luutkin liikkuisivat sen tieltä, sieltä täältä saumat antavat periksi, rustot natisevat hitaasti ja voimallisesti kuin mannerlaatat, kunnes se on ohi.

perjantai 13. helmikuuta 2015

Föhn-tuuli on puhaltanut päiviä ja lumi on sulanut kaikkialta puista. Kuin unisessa silmänräpäyksessä harmaus on vaihtunut kevään täyteen kirkkauteen ja päivät ovat ääriään myöten täynnä helmikuun valoa. On onnellista herätä puhtaista lakanoista siihen valoon, joka vyöryy aamulla kohisten ikkunasta sisään ja läikähtää nyt niin kauniille valkoiseksi maalatulle seinälle. Valoon, joka valaisee jo silmäluomien läpi pitkän aikaa. Kuun kadottavaan valoon.

tiistai 27. tammikuuta 2015

Kovasta pakkasesta lauhaan loskakeliin vaihtelevat säät ovat kuorruttaneet puiden oksia mitä oudoimmilla ja kauniimmilla tavoilla. Joinakin päivinä pajut ovat kuin kermavaahdolla paksulti päällystettyjä makeistikkuja, toisina päivinä lehmukset hohtavat himmeinä ja sokerihuurrettuina, kunnes kaikki sulaa pois ja hetken päästä puut peittyvät paksuun tykkylumeen ja vääntyvät kumaran vänkyräisiin asentoihin pitkin tienpieliä. Tiainen on aloittanut tityynsä. Kevät on aivan pinnan alla.

tiistai 20. tammikuuta 2015

Tänään lämpövoimalan piippu puski grafiitinharmaalle iltataivaalle vaaleaa höyryä. Suorana ylös kohoavan savupatsaan takaa pilkotti yksinäinen kirkas tähti.

lauantai 17. tammikuuta 2015

Tykkylumiset koristesypressit näyttävät surkuhupaisilta. Pieni luonnonmullistus kukkaruukussa.

lauantai 3. tammikuuta 2015

Vuosi vaihtui leppeän lauhassa säässä, joka voiteli lumipinnoista kiiltävää luistinrataa. Ilotulitteita oli enemmän kuin koskaan ja taivas kukki punaista ja kultaa. Pienen laakson rinteillä taloissa paloivat valot ja korkeiden mäntyjen ja kuusirivien takaa välkähteli kaupungin raketteja.

Töissä meni myöhään, mutta pidän ahertamisesta. Istun ja naputan tyytyväisenä tekstejäni. Välillä mietin, onko minun rauhallisuuteni vain tietämättömyyden tuomaa autuasta lumetta, vaan kun tuollaista pohdintaa ei voi näillä tiedoilla ratkaista, palaan tyytyväiseen olotilaani nopeasti. Kuorin klementiinin ja selaan papereitani lisää.

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Kova treenaaminen on ollut tauolla pari viikkoa. Palaan siihen hetken päästä, mutta juuri nyt lepään ja syön vähän enemmän. Ajatuksia kerääntyy hiljakseen kuin vielä muodotonta riitettä ikkunoihin.

Kaunis talvi on tullut jäädäkseen, lumiset tiet hohtavat omaa valoaan ja puut seisovat aloillaan kohmeisina. Lumipeitteisissä oksissa on aina jotain ihanan graafista: muodon ja vain parin sävyn vaihtelua, hienopiirteistä viivaa metsän täydeltä. Aattoaamuna pilvet ja tehtaiden piippujen päästämät vesihöyrymassat vyöryivät hitaasti niin matalalla, että ne tuntuivat pyyhkivän kuusten latvoja. Silti päivä pitenee jo, ja toisinaan näkyy sinistä taivasta.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Tänään satoi paksua ja pehmeää lunta. Talutin myöhään pyörää kotiin, askeleiden äänet vaimenivat lumipeittoon ja pyörät piirsivät kaartelevaa viivaa tiehen.

Minussa käy sellainen riehuva muutos sisällä, ettei sille ole sanoja - ja on käynyt jo pitkään. Kaikesta entisestä tuntuu olevan jo tuhansia vuosia aikaa. Kun joskus sanoin olevani tyhjä, ettei mitään ole enää jäljellä, niin nyt olen täynnä hitaasti kertynyttä lupausta, joka etsii tietään ulos.