Neiti Marple on ikävystyttävä. Elokuvat ovat kauniisti kuvattuja, mutta ihmiset yhdentekeviä, erityisesti se pieni harmaa mummeli.
En myöskään ymmärrä, miksi Kenneth Branagh on saanut päähänsä ryhtyä Hercule Poirotiksi tai siis joksikin kammottavaksi isoviiksiseksi hirvitykseksi, jonka elokuvamainoksissa pauhaa nykypoppi. Mies on niin nuori, että voi piinata näillä elokuvilla vielä kymmeniä vuosia. Ajatus masentaa enemmän kuin mikään spekulointi Mustanmeren sodalla.
Kahvin katoaminen on sellainen ilmastonmuutoksen seuraus, joka on mukavan dramaattinen, mutta ei liikuta minua lainkaan, kun en kahvista välitä tippaakaan. Pian Mannerheimintie varmaan tukitaan Iittalan kupeilla ja Moccamastereilla. Moni ei voi elää ilman kahvia ja bensaa. Maailma palaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti