tag:blogger.com,1999:blog-223558282024-03-20T17:10:10.147+02:00AnnikinAnnikkihttp://www.blogger.com/profile/13780250428164674042noreply@blogger.comBlogger927125tag:blogger.com,1999:blog-22355828.post-7939890764776203712022-02-20T21:05:00.004+02:002022-02-20T21:06:49.498+02:00<p>Neiti Marple on ikävystyttävä. Elokuvat ovat kauniisti kuvattuja, mutta ihmiset yhdentekeviä, erityisesti se pieni harmaa mummeli.</p><p>En myöskään ymmärrä, miksi Kenneth Branagh on saanut päähänsä ryhtyä Hercule Poirotiksi tai siis joksikin kammottavaksi isoviiksiseksi hirvitykseksi, jonka elokuvamainoksissa pauhaa nykypoppi. Mies on niin nuori, että voi piinata näillä elokuvilla vielä kymmeniä vuosia. Ajatus masentaa enemmän kuin mikään spekulointi Mustanmeren sodalla.</p><p>Kahvin katoaminen on sellainen ilmastonmuutoksen seuraus, joka on mukavan dramaattinen, mutta ei liikuta minua lainkaan, kun en kahvista välitä tippaakaan. Pian Mannerheimintie varmaan tukitaan Iittalan kupeilla ja Moccamastereilla. Moni ei voi elää ilman kahvia ja bensaa. Maailma palaa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjSIY_EDvn77_YrZSOCubriqzYf7SNx-6e3IWAaUvgS_QWua7654Uqe4VXE8T0M3JHdf4-L0qloe0q-EkMSqhw3iBOgw8yl9nvdmFMjIWnpWzRla9ZZdXi_xUB9kg-k5uAC9kiSQgIRH_6UnQNCz56NtbIawymxBmGR8UbPNzVP87L5zUqIPw=s221" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="217" data-original-width="221" height="217" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjSIY_EDvn77_YrZSOCubriqzYf7SNx-6e3IWAaUvgS_QWua7654Uqe4VXE8T0M3JHdf4-L0qloe0q-EkMSqhw3iBOgw8yl9nvdmFMjIWnpWzRla9ZZdXi_xUB9kg-k5uAC9kiSQgIRH_6UnQNCz56NtbIawymxBmGR8UbPNzVP87L5zUqIPw" width="221" /></a></div><br /><p><br /></p>Annikkihttp://www.blogger.com/profile/13780250428164674042noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22355828.post-73431583997601512922022-01-11T21:24:00.000+02:002022-01-11T21:24:00.406+02:00<p> Veitsi lipsui kovakuorisen rievän pinnasta etusormeen. En ole saanut viiltoa vuosikausiin, ehkä kymmeneen vuoteen. Olin järkyttynyt. Niin hirveä kipu. Paranemisessa kesti 1.5 viikkoa. Minion-laastaritkin loppuivat kesken .Palaan taas leikkaamaan leivänkannikoita vaakasuoraan, jolloin lipsumissuunta ei ole käteen. Lisäksi tilasin 20 pakettia Minion-laastareita lisää. </p>Annikkihttp://www.blogger.com/profile/13780250428164674042noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22355828.post-30118786714152939972022-01-08T21:02:00.001+02:002022-01-08T21:02:26.676+02:00<p> Pahin marras on ohi, ja onnistuneesti on päästy tuosta vuoden vaihtumisen kynnyksestä yli. Vähän niin kuin heittäytymällä oven raosta toiselle puolelle rähmälleen. Karistelematon ja pehmeäneulasinen pihtakuusi on kannettu ulos ja huonekasvit taas kylpyyn. Pöydältä on viety jo kolmet kukat biojätteisiin ja hedelmävatiin pehmenee omena toisensa jälkeen. Jatkuva mätäneminen ja kuolema yllättää aina, kun avaa jääkaapin oven. Juusto on menetetty.</p>Annikkihttp://www.blogger.com/profile/13780250428164674042noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22355828.post-49930222290642757622021-11-12T23:18:00.000+02:002021-11-12T23:18:39.037+02:00<p> <i>Näin unta kuun pinnasta ja kuun mustasta taivaasta. "Katso, tähdenlentoja." sanoit, ja katsoin pimeälle taivaalle. Hopeisia hiukkasia osui ohueen kaasukehään, jota oikeasti ei ole, ja ne sirosivat ilotulitusten lailla ympäriinsä pitkin näkymätöntä pallopintaa.</i></p>Annikkihttp://www.blogger.com/profile/13780250428164674042noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22355828.post-71234696902408491832021-10-30T01:00:00.000+03:002021-10-30T01:00:59.420+03:00<p> Kesän loppua peläten viikot marssivat nopeasti syyskuuhun, ja kun kammottava pimeä lokakuu alkoi, ei se tänä vuonna tuntunutkaan niin pahalta. Tai ei se mukavaakaan ole herätä pimeään, ajaa pimeässä, tehdä töitä uuteen pimeään asti ja ajaa pimeässä takaisin ja mennä nukkumaan pimeään - mutta se ei tunnu fyysisesti tuskalliselta, niin kuin pari viimeistä vuotta.</p><p>Kävin patikoimassa Italian rannikolla, jyrkillä rinteillä muulipolkuja pitkin. Taivaanvärinen Tyrrhenanmeri lepäsi aina alapuolella, polut kiersivät rinteiden muotoja noudatellen vuorotellen kallioiden väliin hämärään ja viileään ja ulkoreunalle kultaiseen paisteeseen. Ruskeaa aluskasvillisuutta läikitti pieninä mattoina murattisyklaamin supussa olevat vaaleanpunaiset kukat. Sitruunat olivat vasta kypsymässä, kylissä kypsät kirsikkatomaatit riippuivat kuihtuneissa varsissa ja syksy oli vasta tulossa.</p>Annikkihttp://www.blogger.com/profile/13780250428164674042noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22355828.post-21063301271806405572021-07-17T20:55:00.001+03:002021-07-17T20:55:12.306+03:00<p> Kuumuudesta huolimatta kaikki metsässä kasvaa rehevänä ja vehreänä. Horsmat huojuvat pienessä tuulessa kaksimetrisinä. Ilmassa leijuu metsänpohjan paksu parfyymimäinen haju; kai kasvit huokailevat kaikki lehtihuokoset auki tässä helteessä ja kortteet, nokkoset, puna-apilat, lepäntaimien lehdet ja kaikki vihreä on yhtä ilman kanssa. Polun vieressä kasvaa vadelmaa, mutta jostain kauempaa puhalsi kypsän metsämansikan tuoksua. Tyytyväisenä kuin vainukoira kuljin tuulensuuntaan ja kas siellä oli mätäs kypsiä marjoja, riippuen varsista kuin pienet kirkkaat rubiinit. Jos ei tiedä, onko joku koira pissinyt marjojen päälle, ei se häiritse syödessä. </p><p>Maku on välitön paluu varhaiseen lapsuuteen, ennen kouluikää. Sadussa tyttö eksyy metsään poimien aina etäämpänä näkyviä kauniimpia kukkia, mutta uskottavampaa olisi harhautua mansikkamättäiden perässä, kunnes hämärässä ei erota enää punaista vihreästä, ja sitten kuun kanssa kilpaa hohtaa se hopeinen puu - ja siellä hopeiset omenat. Niinhän se menee.</p>Annikkihttp://www.blogger.com/profile/13780250428164674042noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22355828.post-79690486602872454812021-06-30T17:11:00.001+03:002021-06-30T17:11:46.885+03:00<p> Korkean, kallioisen harjun päälle oli kevyt kiivetä. Tuuli vei pois pahimman terän helteestä ja mäntyjen neulasto varjosti suoralta paisteelta. Kallioisessa maaperässä puiden juuret kiemurtelivat pinnassa, ja metsäkoivujen raidalliset, käärmemäiset juuret kasautuivat muhkuraisiksi vyyhdeiksi kivien päälle. Huipulta näki vanhalle vesivoimalalle ja täynnä olevalle uimarannalle, mutta kallioilla ei ollut ketään, vain lämmintä kiveä ja niiden välissä keltaisenaan metsämaitikkaa.</p>Annikkihttp://www.blogger.com/profile/13780250428164674042noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22355828.post-53428943642404703562021-05-21T23:03:00.003+03:002021-05-21T23:03:56.534+03:00<p> Tunnistin lentävän kiurun siitä, että se on samanmuotoinen kuin lintu design-tapetissa. Onhan se jotakin.</p><p>Opettelin keittämään korvasieniä, ja en saanut jättimäisestä annoksesta muhennosta myrkytystä. Seuraavasta ruuasta nautin varmaan enemmän, kun ei pelota niin paljon. Muiden ryöppäämiä sieniä olen syönyt aina hyvällä ruokahalulla ja ilman pelkoa.</p><p>Lehdet puissa ovat kasvaneet niin, että oksat ovat peittyneet. Silmujen aukeaminen pelkästä hämystä pieniksi tupsuiksi kesti näillä leveyksillä kolme päivää. Terijoen salava kävi sievän vaaleanpunaisen vaiheen ennen kuin vaihtoi hopeanvihreään. Suomalaiset kukkivat puut käyvät läpi nopeaa kiertoa: tuomi - pihlaja - pikkusyreeni. Jotenkin kuun vaihtuminen toukokuusta kesäkuuhun tuntuu minusta aina menetykseltä. Mikähän siinäkin on.</p>Annikkihttp://www.blogger.com/profile/13780250428164674042noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22355828.post-57768742467212414002021-05-09T19:31:00.001+03:002021-05-09T19:31:07.011+03:00<p> Luontoretkeily on palannut, ja lintujen tunnistaminen laulusta ei suju vielä yhtään sen paremmin kuin ennenkään. Onkohan tuo tiltaltti, ehkä on - ja kotona kuuntelen Youtubesta, että oliko tiltaltti - ja ei ollut. Selaamalla seitsemän lintukaraoken tähteä läpi ei löydy oikeaa. Mikään määrä mentaalisia muistiinpanoja ei tuo tunnistusta lähemmäksi: <i>tuo tuolleen viheltelee tuolla kosteassa kangasmetsässä, ja tuo taas tuolleen livertelee ja lopussa on tuollainen luritus ja sitten on tuollainen perinteisempi titityymäisempi tyyttäily tuolla ja tuossa taas thyi-thyi-thyi-thyi.... </i></p><p>Sirolinjainen pienehkö musta lintu viuhahti matalalta kuusikon ohi - onkohan se mustarastas - ja kotona tarkistan netistä, että oliko mustarastas - no ei ollut, vaan kottarainen.</p>Annikkihttp://www.blogger.com/profile/13780250428164674042noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22355828.post-79364998834434690992021-04-19T21:55:00.001+03:002021-04-19T21:55:12.110+03:00<p> Hiirenkorvia ei vielä ole, mutta taivasta vasten puissa näkyy kasvavien silmujen utuistä hämyä. Koivuissa latvukset ovat punaruskeita, terijoen salavissa okran värisiä, pajuissa keltaista ja lepissä vaaleanharmaita.</p>Annikkihttp://www.blogger.com/profile/13780250428164674042noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22355828.post-50172831239363805692021-04-04T21:45:00.001+03:002021-04-04T21:45:36.732+03:00<p> Iloisia ääniä:</p><p></p><ul style="text-align: left;"><li>lumikinosten sulamisvesien lorina viemäriin</li><li>tiaisten viheltely puissa</li><li>harakan räkätys</li><li>kunnon puhuri ikkunalaseissa</li><li>makkaran pihinä nuotiolla</li><li>oksien narahtelu metsässä</li><li>haavanlehtien havina</li><li>oravien kynsien rapina peltikatolla</li></ul><p></p>Annikkihttp://www.blogger.com/profile/13780250428164674042noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22355828.post-86294119066821901952021-03-17T22:22:00.000+02:002021-03-17T22:22:32.570+02:00<p> Eräänä maaliskuun aamuna taivaanranta oli huurteinen vain kevyesti, ja siellä täällä kaukaa sinisten metsien takaa nousi piipuista pilviä taivaalle pehmeinä pylväinä. Täällä ei synny sellaisia kotoperäisiä pilviä niin kuin vuoristoseuduilla, joissa pienet ja isot kumpupilvet painuvat laaksoihin yöksi noustakseen taas aamulla koloista ja syvennyksistä hitaasti kohti huippuja. Niinpä sellukattilat kiehuvat aikaisin aamuyöstä puskeakseen tarvittavan määrän uutta höyryä aina luoteeseen tai kaakkoon katoavien hahtuvien tilalle. Pilvien paimentaminen peltojen ylle taas on ollut toivotonta työtä.</p>Annikkihttp://www.blogger.com/profile/13780250428164674042noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22355828.post-3504173252829345722021-03-01T01:03:00.000+02:002021-03-01T01:03:20.653+02:00<p>Lunta on satanut metrikaupalla, ja töihin mennessä oikaisin pienen penkan kautta vain upotakseni reisiä myöten hankeen. Se oli eksoottista, ihan kuin joskus kauan sitten lumisina aikoina, kun valoisa ja valkoinen osittain kantava hanki houkutteli kuljeskelemaan pajujen sekaan ja jossain vaiheessa hangen kansi petti ja putosi lumiseen kuoppaan.</p><p>Katsoin ulos ja rannan hoikat koivut loivat pitkiä viistoja varjoja kirkkaudessa. Kevät on tulossa ja tuhriva harmaus on kadonnut värien tieltä. Iltaisin naakat parveilevat satojen parvissa ja musta lepattava pilvi kaartelee nopein liikkein järven päällä.</p><p><br /></p>Annikkihttp://www.blogger.com/profile/13780250428164674042noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22355828.post-82070434681256734802021-02-09T22:44:00.002+02:002021-02-09T22:44:21.713+02:00<p> <i>Unessa rintamamiestalon porstuaan oli päässyt karhu. Yritin päästä karhusta eroon aukaisemalla sille ulko-oven, ja se lähtikin, mutta samalla kertaa karkasi kissa ulos. Ja kun päästin kissan sisälle, seurasi karhu perästä. Taas ovea avatessa kissa lähti, mutta nyt karhu jäi. Karhusta ei päässyt millään eroon ja se alkoi kulkea jo perässä urahdellen. Tukala tilanne alkoi tiivistyä, mutta heräsinkin yhtäkkiä. </i></p><p>Heti heräämisen jälkeen jalkopäässä tuntui taas sängylle hyppäävän kissan tassujen paino. Paitsi ettei kissaa ole enää ollut moneen vuoteen, eikä sängylle tietenkään hypännyt mikään.</p>Annikkihttp://www.blogger.com/profile/13780250428164674042noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22355828.post-36811098034143985082021-02-02T21:10:00.001+02:002021-02-02T21:10:31.561+02:00<p> Jäähilettä oli paksuna sumuna ilmassa. Aamun puolikuu näytti peukalolla taivaalle hieraistulta valkoiselta pastelliliitutahralta.</p>Annikkihttp://www.blogger.com/profile/13780250428164674042noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22355828.post-77928982818221400172021-01-30T18:12:00.000+02:002021-01-30T18:12:49.600+02:00<p> Lipposen Mairella oli naapuruston ensimmäinen laajakuva-tv. Mairen tv oli niin iso, että sitä pystyi katsomaan mummolan ikkunasta tien yli. Joku lapsenlapsista kiekui aina avuliaasti ääneen, mitä Lipposen Maire oli parhaillaan katsomassa. Yleensä Kauniita ja rohkeita. Se oli sitä aikaa, kun maailma oli vielä kunnollinen ja netti kulki hitaasti piippailevan modeemin läpi. </p><p>Mummon marjaviinistä oli koko suku jouluaattona kännissä, niin kuin Gösta lauloi. Joke-setä laittoi pilkkihaalarit päälle, karvahatun päähän ja esitti joulupukkia, johon ei uskonut kukaan. Kesän tullen Jussi-setä kiipesi omakotitalon katolle ja hyppäsi räystäältä koivuun huutaen olevansa Tarzan. Tarzanin ote ei pitänyt ja se tuli vehmaiden oksien läpi selälleen maahan.</p>Annikkihttp://www.blogger.com/profile/13780250428164674042noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22355828.post-23664490611490019442021-01-28T22:42:00.002+02:002021-01-28T22:42:43.160+02:00<p> Talven hämärä on minusta inhottavaa. Siitä puuttuu kaikki pehmeys, mitä muina vuodenaikoina on. Se ei oikeastaan edes hämärry pikkuhiljaa, vaan toisin päin: valo pakenee harmaan taivaan takaa ja värit likaantuvat. Yhtä viehättävä kuin maalarinvalkoinen on valkoinen.</p><p>--</p><p>Sorsat asuvat syksyn ja talven lämpövoimalan vieressä lahdessa, jossa vesi pysyy pitkään sulana ja lämpimänä. Sitä mukaa, kun sula aukko pienenee, sorsat kerääntyvät kasoiksi sen reunoille. Sosiaaliset sorsat pitävät kovaa meteliä iltaisin. <i>Vääk vääk vääk vääk,</i> ne mekastavat tyytyväisinä ja pelkäämättä. Pitäisin niin paljon sorsapaistista.</p>Annikkihttp://www.blogger.com/profile/13780250428164674042noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22355828.post-59971963176000602932021-01-18T21:57:00.001+02:002021-01-18T21:57:57.906+02:00<p> Kurkkasin omaan kirjahyllyyni ja löysin sieltä kolme viime keväänä ostamaani aivan lukematonta kirjaa. Onpa näppärää, miten tuo liukuovellinen kaluste on muuttunut suorastaan kirjastoksi noin vain. Penkillä on ennen joulua keräämäni kirjakasa, ja työhuoneessa on "tärkeiksi papereiksi" naamioitunut kirjapino. Sängyssä on toisen peiton alla levinnyt kasa kirjoja, ja sängyn vieressä lattialla on vielä yksi. Makuuhuoneen lipaston alimmassa laatikossa (siinä on sammakkovetimet) on sekalainen kokoelma kirjoja, näköjään Stephen Fryn Mythos ja Neil Gaimanin Norse Mythology. Kun kävin kylpyhuoneessa, huomasin eteisen korissakin sinne päätyneitä kirjoja. Näillä pärjää toisenkin poikkeusvuoden.</p>Annikkihttp://www.blogger.com/profile/13780250428164674042noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22355828.post-65284480698019055092021-01-16T21:41:00.001+02:002021-01-16T21:41:59.056+02:00<p> Parin päivän ajan oli oikein vanhan ajan pakkaset, -30 astetta ja sinne päin. Lumi alkoi narskua äänekkäästi ja taivas kirkastui. Kolme paitaa ja kolmet housut tekivät toppavaatteiden virkaa.</p><p>Sitten lauhtui yhtä nopeasti kuin kiristyikin ja ilma muuttui pehmeäksi jäähöyryksi. Valo siivilöityi kultaisena sen läpi niinä lyhyinä tunteina, kun päivä paistoi.</p>Annikkihttp://www.blogger.com/profile/13780250428164674042noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22355828.post-44247905056672386102021-01-03T00:16:00.003+02:002021-01-03T16:01:28.124+02:00Sammakkounelmia<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsB7lq93AsIlB4aYV18tcqk7F4bFeoNggJYexY_oxiMCkpbbF9gXVbfH7cLn8B0UjlV_4usLZtw-xMGGTkPgCHmc7wANFNYQm2ynuZk4Dwbf_FIWxliFjUoxTIN8wuCoWa_ymn/s603/Frog_Getsuju.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="603" data-original-width="322" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsB7lq93AsIlB4aYV18tcqk7F4bFeoNggJYexY_oxiMCkpbbF9gXVbfH7cLn8B0UjlV_4usLZtw-xMGGTkPgCHmc7wANFNYQm2ynuZk4Dwbf_FIWxliFjUoxTIN8wuCoWa_ymn/s320/Frog_Getsuju.jpg" /></a></div><br />Törmäsin sellaiseen historialliseen tietoon kuin, että Katariina Suurella oli hänelle henkilökohtaisesti tehty Wedgwoodin 944-osainen sammakko-astiasto. Käsittämättömän ihanaa. Vaakunoituja sammakoita - sehän on parempaa kuin Kiikalan kultainen heraldinen nauris.<div><br /></div><div>Minulla on jostain syystä jokin syvä ja salainen rakkaus sammakoihin. Lapsena näin Tukholmassa osto- ja myyntiliikkeen ikkunassa pienen istuvan keraamisen sammakon ja lumouduin. Se oli hyvin pieni, hyvin vihreä ja hyvin sopusuhtainen, sorjat kinttuset, pullea olomuoto, miellyttävä ilme... En saanut sitä sammakkoa, enkä ole lopultakaan nähnyt missään samanlaista.</div><div><br /></div><div>Pienessä runotytössä Emilia saa japanilaiselta prinssiltä vihreän akaattisammakon. Se vaikutti maagiselta lahjalta. Kukaan ei koskaan keksisi, että pitäisin kauniista sammakosta ja että elämäni määrittävä suru ja "the one I never had" on pieni keraaminen sammakko.</div><div><br /></div><div>Beatrix Potterin museosta ostin vedoksen Jeremias Rimppakintusta istumassa ja haaveilemassa lumpeenlehdellä nappaskengissään. Jeremias ei oikeastaan ole sammakko, vaan rupikonna; mutta ei näissä asioissa pidä olla niin tarkka.</div>Annikkihttp://www.blogger.com/profile/13780250428164674042noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22355828.post-75720947507701286342021-01-01T01:17:00.002+02:002021-01-01T01:17:51.479+02:00<p> Järvi on alkanut olla viime vuosina puolisula, kolean planeetan pinta uudenvuoden yönä. Näihin aikoihin kaupungin räikeät oranssit valot ja kosteudesta kohoava harmaa sumu kääriytyvät yhteen ja tuloksena on mystinen sametinvioletti ja kyyhkynpunainen maisema, jota pilkuttavat sadat pienet valot vastarannalla. Ennen puolta yötä nousi paksu sumu ja kaupunki pimeni, vuosi vaihtui näkymättömissä, mutta suurella paukkeella. Siellä täällä kaukaisuudessa tupsahti strontiumin punaista tai bariumin vihreää.</p>Annikkihttp://www.blogger.com/profile/13780250428164674042noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22355828.post-55904765709469074952020-12-25T00:18:00.000+02:002020-12-25T00:18:22.721+02:00<p> Ahneuksissani ostin liikaa klementiinejä ja ne pääsivät kuivahtamaan - ne, jotka eivät homehtuneet. Nyt kuivaan niitä uunissa koristeiksi, vaikka aika kaukana tässä ollaan nollahävikistä.</p><p>Juuri ennen kuin lumi taas suli, oli kaunis harmaa sumu, harmaa kuura puissa ja harmahtava lumi maassa. Järvenselkä lohkeili myös harmaana, jäätymispisteessä oleva vesi liikkuu jähmeästi ja harkiten, eikä liplattele tai pärski vilkkaasti kuin kesävesi.</p><p>Pidän tästä vuoden viimeisestä viikosta. Se sijaitsee jotenkin omassa kolossaan, vanhan ja uuden vuoden välissä, niin kuin mäyrän tai majavan pesässä. Olettaen, ettei siellä pesässä haise raadolta, vaan ehkä appelsiineilta ja havuilta, ja pesässä on hyllyjä, joilla on marmeladipurkkeja, kuvun alla juusto, makeisia ja lautasella paistia. Niin, no ehkä tämä mäyrän pesä sijaitsee kokonaisuudessaan Narniassa tai muussa joulumaassa. Paikassa, jossa sudet eivät syö pystykorvilta sisälmyksiä ja tähdet ovat vain valoja taivaalla, eivät palavaa kaasua tyhjyydessä.</p>Annikkihttp://www.blogger.com/profile/13780250428164674042noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22355828.post-31838780512777818262020-12-07T23:12:00.005+02:002020-12-07T23:12:58.325+02:00<p> Aamulla yksinäinen sorsa ui pitkin kylmää, pimeää järveä. Lumeton talvi tarjoaa varsin kammottavia värejä.</p><p>Syysväsymys loppui ihan yhtäkkiä eräänä päivänä. Lähdin aamulla töihin, ja palatessa olo oli ihan tavallinen. Ryhti ei ollut enää lysyssä, eivätkä silmäluomet painaneet. Sen jälkeen olen läpsytellyt kumisaappaissa ihan tyytyväisenä. Tänään taivas oli taas sininen ainakin parin tunnin ajan, kunnes se alkoi taas olla harmaa ja sitten likaisenpunainen.</p><p>Metsästin pitkään takoyakipannua ja nyt sellainen on saapunut. Hienoa, kun on kokonainen pannu pelkästään mustekalapalleroiden paistamista varten.</p>Annikkihttp://www.blogger.com/profile/13780250428164674042noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-22355828.post-25574006289165665092020-11-25T22:39:00.005+02:002020-11-25T22:41:31.856+02:00<p><i>Unessa joku etsii unimaailmassa jotakin, eikä asia tuntunut minun sivusta seuratessa etenevän oikein mihinkään. Kysyin vieraalta, meneekö sulla vielä pitkään ja hän vastasi, että menee. Minä sanoin, että autan sinua, "Herää nyt." ja napsautin sormiani. Ja heräsin itse.</i></p><p>Joulukuussa töitä on vähemmän ja aion käyttää vapaa-ajan todellakin lepäillen eli varmaankin lattioita luututen ja pälyilemällä kaikenlaista kuntoon laitettavaa kotona. Suunnittelin ja ruuvailin tarkasti mitatut hyllyt keittiösaarekkeen takapuolelle ja surautin ruuvit saarekkeen sivulevystä läpi. Hengittelin taas vähän aikaa syvään. Sitten ripustin siihen reiän ja kuhmun päälle taulun. Tietysti olin mitannut ruuvin ensin ja mallaillut sitä siihen levyä vasten, että eihän se läpi tule. Hah, uppokantaruuvi todellakin uppoaa kantaansa myöten, vaikka välissä olisi metallia. Hienoja oppimiskokemuksia.</p><p>Viimeksi repesi kallis uusi tapetti, kun porailin tauluille seinään reikiä ja ajattelin, että näinhän minä kerään kätevästi betonipölyn talteen, kun teippaan tähän maalarinteipillä muovia kiinni. Testasin tietenkin etukäteen, että eihän se tapetti lähde teipin mukaan, mutta kyllähän se silti tarttui siihen kiinni. Sitten liimailin decoupage-tekniikalla paikkapaloja jäljelle jääneestä tapettirullasta siihen tilalle. </p><p>Samaisen taulu-urakan toisessa vaiheessa ajattelin, että kyllähän nämä toisen seinän kolme taulua menee paikoilleen sillä tavalla, että mittaan niille paikat sen sijaan, että teen paperimallit ruuvinpaikkoineen, jotka kohdistan huolellisesti ja sitten poraan reiät paperin läpi. Tästä suora linja narulla ja vatupassilla ja tuosta noin mitaten merkit, ja kas näin kolmas taulu roikkui kolme senttiä muita alempana. Väärin tehty reikä jäi sitten taulun alle korjatessa.</p><p>Kävihän tuossa kesällä niinkin, että kokosin taas yhtä lipastoa, kun pora lipesi ruuvista ja ryykäisi parkettiin reikää. Itse kun tekee, saa juuri mitä tulee. </p><p>Toista tasoa kasatessa toinen jalkapari meni väärään kohtaan, ja nyt taso on "moderni" ja epäsymmetrinen. Väliäkö sillä nyt niin, onhan se päältä kuitenkin tasassa.</p><p>Naulakkoa kiinnittäessä ei tapahtunut mitään mielenkiintoista.</p><p>Seuraavaksi aion rakentaa suunnittelemani kasvilamput; kiinnitysmekanismina on nipistimet porareikien sijaan. En ennakoi katastrofia, mutta voihan sellaisen saada aikaan myös valmiista lampunjohdosta (3 m), lampunvarjostimesta, klipsistä, ajastimesta ja päivänvalolampusta.</p>Annikkihttp://www.blogger.com/profile/13780250428164674042noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22355828.post-35198899409480431642020-11-13T22:36:00.000+02:002020-11-13T22:36:10.008+02:00<p> Yritin lukea Rakkaudenhirviötä, mutta se oli sekava kokonaisuus. Tajunnanvirraksi liian kasassa, hyväksi romaaniksi taas liikaa levällään. Yksityiskohtien paljous ei palvele tarinaa, mikään ei nouse kumppareiden, mummon verhojen, raamattukerhon tai munkkien seasta esiin. Minulla on vain tämä yksi elämä, en jaksa lukea sotkua, joka ei tule mistään, eikä johda mihinkään. Olen samaa ikäluokkaa kuin kirjailija, ja matkustellut paljon yksinään, ja pitänyt my little ponyistäkin, mutta silti mitään samaistumispintaa ei ollut.</p><p>Sama hylkääminen uhkaa myös Karen Blixenin Out of Africaa, joka ei tunnut etenevän sitten millään Ngong -vuorien rinteiltä yhtään minnekään. Koska kyseessä on kuuluisa lahjakas tarinankertoja, sinnittelen varmaankin ainakin siihen asti, että ainakin elokuvassa komea Denys saapuu paikalle.</p><p>Ehkä lukemisen ongelma on se, että minulta puutuu lukunojatuoli. Sellainen muhkea, jossa on korkea selkänoja, ja lukulamppu. Ja silmälasit.</p><p>Valitettavasti olen oppinut nyt, miltä haisee viikon pienessä vesitilkassa lillunut keitetty parsakaali. En tiedä, milloin voin syödä taas parsakaalia. Elämässä on niin paljon kovia kokemuksia. En edes tiennyt, että kurkku voi muuttua vaaleaksi, jos sen vain antaa olla todella pitkään ihan omassa rauhassa pöydällä.</p>Annikkihttp://www.blogger.com/profile/13780250428164674042noreply@blogger.com0