torstai 5. helmikuuta 2009

Kirjaroviot kunniaan

Ai niin, se piti vielä mainita, millaisen kuvotuksen tunteen sain kirjakaupassa, kun luin kirjojen takakansitekstejä. Sellainen määrä ylinokkelaa ja sisällötöntä kirjainspagettia sai naamani muuttumaan vihreäksi. Hyi että voi inhota sanoja ja sanankäyttöä. Olen aivan totaalisen työlääntynyt, kyllästynyt ja puutunut sekä vittuuntunut sanoihin ja siihen, miten niitä makustellaan ja joka saatanan kirjassa on samat kommervenkit käsitteli se sitten sotaa tai runoutta.

Jollen ehdottomasti tarvitsisi joitakin sanoja tämän vastenmielisen kokemuksen kuvaamiseen, pitäisin turpani rullalla ja mahdollisesti myös löisin itseäni vaikkapa kapulalla päähän, jotta pääsisin rauhaan kirjoitetulta kieleltä.

3 kommenttia:

  1. Kun taas siedät kirjoitusta, käypä vilkaisemassa haaste blogistani :)

    VastaaPoista
  2. Anonyymi2/07/2009

    Liittyikö kuvotus siis nimenomaan huonosti kirjoitettuun tekstiin?

    Maria

    VastaaPoista
  3. katarimaria,

    ah, uutisia. Teenpä, heti kun ajatus irtoaa tarpeeksi :) Voisin kokeilla hyvää uutista. Tai huonoa, silläkin voisi revitellä.

    Maria,

    Luotaako tämä kysymys mahdollisesti sitä, voiko tuntemukseen yhtyä vai jääkö se yksinäiseksi räpistykseksi?

    Sanotaanko, että se oli etenevä myrkkymäinen olotila, joka alkoi hyvin vaivihkaa:

    aluksi oli suuri innostus kirjakaupasta: Jee, kirjoja! Oho, onpa mielenkiintoinen, ja tuossa ja tuossa..

    mutta kun aloin lukea jo kahdeksatta takakantta, alkoi se myyntitekstin mitääntarkoittamaton sanahelinä (ei edes helinä, vaan mölinä, kurlaaminen ja silavasuisuus) ärsyttää. Ja sitten se levisi koskemaan myös kirjojen sisältöäkin ja jokainen liian harkittu lause oli ällöttävä, jokainen kuvaus joko lattea tai erikoisuudessaan liian ajanmukainen ja osoitteleva. Mikään ei tuntunut enää raikkaalta, kaikki ne kirjat hohkasivat vain äiteliä ajatuksia ja limaista näppäryyttä lauseiden sorvaamisessa. Se, onko jokin hyvä vai huono, on ihan makuasia. Minä saatan karsastaa niin vähästä kirjallisia asioita (blogeja harvoin, ne muistuttavat enemmän puhetta tai niissä on enemmän ihminen kuin se teksti esillä). Enkä taaskaan pysty lukemaan esimerkiksi naistenlehtiä niiden kielen takia.

    ei oo nirppanokkaisella ällöääkiköllä helppoo, ei

    VastaaPoista