split

Aamulla heräsin tekstiviestiin (siis ihan totta, minun puhelin ei älähdäkään ikinä), eikä se ollut edes Seppälä Clubilta, vaan ihan mieshenkilöltä (toinen rasti seinään). Samalla kun heräsin, huomasin käteni pyörivän ilmassa piirustusasennossa.

Olin nähnyt unta, että tein abstraktia tussityötä, joka ilmaisi "herkkyyttä ja voimaa". Maailma vain kääntyi 180 astetta ympäri, koska makasin selälläni, vaikka unessa piirsin miltei mahallani kurottuen paperin päälle.

Kello oli kymmenen, enkä millään voinut ymmärtää, miksi minun pitäisi nousta näihin aikoihin ylös ja yritin kaivautua tyynyihin, mutta seuraava puhelu riipi minut armotta ylös. Äiti oli tulossa tädin kanssa - luvassa oli shoppailua ja lounas.

Eilen värjäsin ripseni ja kulmani itse, ja toisin kuin kampaamossa, kärsin kirvelyn majesteettisesti hammasta purren ja silmäluomia kiinni puristaen. Nyt peilistä sojotti pysty tukka ja julmat tummat kulmat. Menee vielä pari päivää, että liika väri peseytyy pois.

--

Hetkinen, mikä se tuolta iholta pilkistää. Tuijotan peiliin. Nyplään kohoumaa. Jotain tummaa pilkistää selkäpuoleltakin. Voi ei, ajattelen, munahaukan sulkia... Transformaatio, transformaatio - vai mikä se taikasana olikaan.

Suihku ei auta. Hamekin on ahdas takapuolesta.. MITÄ! pyrstösulkia! Kaakatan edestakaisin, kunnes huomaan todella kaakattaneeni. Suljen nokkani, suuni! ...nokkani.

Metamorfoosi, mikä kirosana.

Paetkaa kurjat.

Tyttöjä kylässä

Pikkusisko, vanhimman siskon vanhin tyttö (Muru) ja pikkusiskon poikaystävän pikkusisko tulivat lauantaina kyläilemään, joten laitoin matkalaisille ruokaa ja leivoin ihanan mansikkapavlovan, jonka ristin heti ensihaukkaisulla Enkelin Pieruksi - niin makea ja ilmava se oli.

Kakkua syötiin ennen ja jälkeen elokuvan, ja sitten hihitettiin ja kikatettiin aivan kuin lauma tyttöjä yöhön asti, eikä saatu unta. Onneksi uusi asuntoni on sen verran iso, että sain nukkua sängyssä yksin (mikä ylellisyys!): pienemmät tytöt hihittivät lattialla ja pikkusisko piereskeli sohvalla.

pavlovan pohja

mansikkapavlova eli Enkelin Pieru

Aamulla piti nousta jo aikaisin huolimatta väsymyksestä. Keitin puuroa ja löntystin suihkuun ja sitten ajoimmekin Ypäjälle katsomaan Finnderbyä. Koko matkan soitimme ja lauloimme Kaija Koota nuorempien tyttöjen ankarasta vastustuksesta huolimatta.

Hevoset olivat suuria ja komeita; ratsastajat pieniä, hinteliä ja rimppakinttuisia.

Paella maksoi 9€, joten käänsimme sille selkämme ja söimmekin makkaroita koko päivän. Minulla paloi naama, joten saan varmaan pisamia nenän päällisen täyteen.

Ypäjä oli valtavan kaunis pitäjä, ja haistelin onnellisena kesän parhaita tuoksuja, katselin sateen jälkeen selkenevää taivasta, ja nukahdin kotimatkalla.

Oli mukavaa, ja minä olen taas yhtä kokemusta rikkaampi (niin kulunut sanonta kuin se onkin).

Finnderby 2008

Jälkeen

On pieni kiusaus jättää päivittämättä vaan kylmästi ja jättää tuo uuden historiani kuva vainoamaan lukijoita loppukesäksi - tai no loppuviikoksi.

Minulla on vielä yksi suuri tentti tulossa, ja koska olen nyt masennusteni kanssa sen verran pelästynyt olemattomista kyvyistäni, että luen siihen aika paineessa. Juu, kyllä: minä, joka en ole koskaan ottanut paineita yhtään mistään, otan paineita yhdestä kokeesta. Annettakoon se minulle anteeksi. Kun ei tuo paineensietokyky ole ollut kovin häävi pariin vuoteen, joten sitä pitää ihan harjoitella.

Näen öisin hyvin vilkkaita unia: öistä metsäisillä vuorilla, joissa täytyi sulkea ikkunaluukut, koska vertaimevät eläimet lensivät niistä sisään muuten. Ikivanhoista maanalaisista kylpylöistä, joissa oli höyryävää ja hieman likaista vettä. Yhdessä altaassa oli aukko suoraan syvän lammen pohjalle, jossa asusti valtava sampi. Kurkkasin sinne ja pelästyin sen valasmaista kokoa ja suurta litteää suuta. Sudet ja ihmissudet juoksivat risukoissa ja sammalmättäillä.

Aamuisin juon aivan liian sokerista teetä, enkä saa oikein syötyä mitään.

Ulkona on liian kylmä, jotta kaipaisin sinne.