split

Aamulla heräsin tekstiviestiin (siis ihan totta, minun puhelin ei älähdäkään ikinä), eikä se ollut edes Seppälä Clubilta, vaan ihan mieshenkilöltä (toinen rasti seinään). Samalla kun heräsin, huomasin käteni pyörivän ilmassa piirustusasennossa.

Olin nähnyt unta, että tein abstraktia tussityötä, joka ilmaisi "herkkyyttä ja voimaa". Maailma vain kääntyi 180 astetta ympäri, koska makasin selälläni, vaikka unessa piirsin miltei mahallani kurottuen paperin päälle.

Kello oli kymmenen, enkä millään voinut ymmärtää, miksi minun pitäisi nousta näihin aikoihin ylös ja yritin kaivautua tyynyihin, mutta seuraava puhelu riipi minut armotta ylös. Äiti oli tulossa tädin kanssa - luvassa oli shoppailua ja lounas.

Eilen värjäsin ripseni ja kulmani itse, ja toisin kuin kampaamossa, kärsin kirvelyn majesteettisesti hammasta purren ja silmäluomia kiinni puristaen. Nyt peilistä sojotti pysty tukka ja julmat tummat kulmat. Menee vielä pari päivää, että liika väri peseytyy pois.

--

Hetkinen, mikä se tuolta iholta pilkistää. Tuijotan peiliin. Nyplään kohoumaa. Jotain tummaa pilkistää selkäpuoleltakin. Voi ei, ajattelen, munahaukan sulkia... Transformaatio, transformaatio - vai mikä se taikasana olikaan.

Suihku ei auta. Hamekin on ahdas takapuolesta.. MITÄ! pyrstösulkia! Kaakatan edestakaisin, kunnes huomaan todella kaakattaneeni. Suljen nokkani, suuni! ...nokkani.

Metamorfoosi, mikä kirosana.

Paetkaa kurjat.