Tähtilaivassa

Purjeet ovat pullistelleet koko varhaisen aamun ja pitkälle iltapäivään, mutta tänä iltana tuuli tyyntyi, ja laiva nyykähtää hyvin hiljakseen katua pitkin kohti etelää. Perustukset pitävät vielä tiukasti, mutta jännitteitä kasvaa kuin takaperoisia pieniä juuria pohjaan ja talo alkaa kellua. Laastia on varissut pieninä murusina seinien vierille. Kumahtelu ei ole vielä äänen tasolla, mutta sen tuntee luissa.

Lähdön lähestyessä alkaakin yllättäen huolettaa, ovatko kauempana maailmalla riekkuvat lokit kovinkin persoja lohileiville, joita eväskoriin kannelle pakkaisi. Sillä sillä hetkellä, kun tuttu jää taakse, eivät leivätkään enää ole turvassa ja olisi äärimmäinen sääli syödä leipänsä ikkunat kiinni, ettei vain satunnainen lokki tökkää nokkaansa niihin.

Unessa vapautimme kaupungin akvaariosta suuret kalat ja kilpikonnat vedenpaisumuksen aikoihin. Plumps vaan mäkeä vierivät delfiinit ja suuret hait, värikkäät merikalat ja hienon hienot vanhat kilpikonnat. Vapauteen. Kaikki ovat matkalla Suureen Siniseen tai Vihertävän Harmaaseen vai millainen se näinä aikoina onkaan.