Masennustoipilaan toimelias torstaipäivä

Nukuin painajaisia nähden kello puoli kahteen iltapäivällä.

Painajaisessa seurustelin taas eksän kanssa ja kävimme katsomassa opiskelijaperheasuntoja, joista uusimmat olivat pieniä sieviä taloja kauniilla puistomaisella asutusalueella (kiitos tästä Matti Vanhanen). Talot olivat kalustettuja alusta loppuun ja niissä oli kaikki valmiina astioista lemmikkieläimiin. Kurkistelin lintuhäkkiin huolestuneena, onko niillä ruokaakaan, kun edelliset asukkaat olivat muuttaneet pois. Niiden häkissä oli roskia ja kahvikeksejä kasoissa, kai ne niillä toimeen tulivat. Hyörin ja suunnittelin samalla tuntien, että jokin oli pahasti vinossa. Mietin, kuinka sieltä pääsee kouluun, sillä asutusalue sijaitsi 20 minuutin metromatkan päässä keskustasta. Kaupunkin muistutti Jyväskylää olematta kuitenkaan se. Uni oli idyllissään vinksahtanut painajainen ja heräsin kylmässä hiessä.

Pihalla on harmaata ja sataa tihuuttaa kylmää kurjaa vettä. Haluni lähteä harjoituksiin polkemaan lopahti alkuunsa. Sen sijaan kaivoin puolukkasankon jääkaapista ja siivosin marjoja katsellen samalla salaista mieliohjelmaani, Eduskunnan kyselytuntia. Puolukoiden jälkeen pakkasin lattialla kypsyneet omenat vapautuneeseen sankoon ja kannoin ne talouskellariin. Pehmenneistä omenoista keittelen varmaankin illalla, tai huomenna, vielä hilloa. Kai se on pakko sitten myös paistaa lettuja. Valitettavasti.

Huomaatteko, kuinka olen siirtynyt masennuspotilaasta -toipilaaksi? Juu-u. Se onkin ihan uusinta uutta. Olo on alkanut olla viimeisen puolen vuoden aikana sen verran vakaa, että voidaan puhua jo hitaasta paranemisesta.

Eipä tosin hotsita yhtään parantua, kun putoan sitten ihan tyhjän päälle. Eihän minulla ole vielä ammattiakaan, koulu on kesken ja sairauden takia opintotuki on käytetty melkein loppuun ilman tuloksia. En varmasti pysty käymään töissä yhtäaikaa opintojen kanssa, saati sitten vielä ihan täysipäiväisesti opiskelemaankaan. Millä minä sitten elän? Sitä varten varaankin Kelasta ajan, että voin vähän suunnitella. Nyt olen vielä sairas, mutta en ole sairas ikuisesti, enkä tahdo syrjäytyä.

Oho, en ajatellut noista ajatuksista tilittää, mutta antaa nyt mennä. Mielessä ne ovat kuitenkin pyörineet.