Terveisiä vihreän meren pohjalta.
Minua nukuttaa paljon, unia kasvaa paksuna tummana mattona ja sen versot tarttuvat jalkapohjiin kerta toisensa jälkeen ja nukahdan uudestaan ja uudestaan. Yö-, aamupäivä- ja iltapäiväunien lisäksi olen vain ollut, ja lukenut. Herätessä on aina kylmä.
Olen käynyt kaupassa, salilla harvakseltaan. Leiponut leivän. Tukka on kasvanut pitkäksi ja kierrän sen vyyhdille niskan viereen.
--
Kesä loppui lyhyeen, kun lääkäri alkoi vaatia tulosvastuuta toipumisesta. Kuuntelin hämmentynein tuntein hienoa suunnitelmaa seuraavaksi lukukaudeksi, jonka suorittamiseen kokopäivätoimiselta ja täysin työkykyiseltä opiskelijalta menisi vuosi, ja mietin missä mahtaa piileskellä realismi. Iloinen uutinen siitä, kuinka hiljaista arkeni on ja kuinka juuri aloin lukea lastenkirjaa japaniksi, alkoi kuulostaa mitättömältä näpertelyltä ja ajanhukalta. Lääkkeetön pärjäämiseni muuttui oivaksi tehopelloksi, joka nyt kynnetään verekseltään ja kylvetään talvea vasten, ja kevääksi odotetaan huippusato. Jos en tietäisi, ettei kela oikeasti vaadi tuollaista megalomaanista suunnitelmaa ja sen onnistumista, ahdistuisin pahemmin, mutta en voi olla ajattelematta, kuinka paljon joudun käyttämään energiaa pelkästään itseni ja parantumiseni suojelemiseen systeemiltä, ja miten se energia on koko ajan poissa itseltäni ja elämältäni.
Koko tämän kolmen vuoden ajan olen käyttänyt mielettömät määrät energiaa tilanteeni vakauttamiseen ja elämäni suojeluun, ja minä revin sitä tyhjästä. Joka ikinen laari tyhjäksi ja velaksi tulevalta. Syydin sitä epävakaan poikaystävän pinnalla pitämiseen kuin pohjattomaan kaivoon ja loputtomista mielialalääkekokeiluista selviämiseen. Kannatan todella lääkehoitoa, mutta vahingokseni kuulun siihen vähemmistöön, jolla sivuvaikutukset ja paradoksaaliset oireet lääkkeistä ovat suuremmat kuin hyöty ja siitä todella sain kärsiä. Ahdistuksen hoitoon ei edes paneuduttu, vaikka juuri se oli akuutein tilanne monta vuotta. Ja kun vihdoin koko energiasyöppö ihmissuhde on enää vain kuin taakse jäänyt painajainen ja olen saanut itseni tasapainoon, rauhaisa kevääni mitätöidään tuloksettomana makoiluna. Se on sitä hoitoa täällä Onnelassa. Minun on vain tiedettävä, että se on minun elämäni kevät, ja minä etenen, vaikka kuinka hiljaa.
Alan kaivata sukuni pariin Savoon. Kaikki muut asuvat niin lähellä toisiaan, viihtyvät yhdessä ja erikseen ja kasvattavat lapsiaan. Otan aikaa tulevaisuuteni miettimiseen. Mietin jotain järkevää ja inhimillistä.
weather warnings
2 tuntia sitten
Perkele, sanon minäkin tässä kohdassa. Tulosvastuuta toipumiseen! :P Taidat olla oikeassa, ettei lääkäreillä aina ole realiteetit hallussa. Minutkin lääkäri halusi potkaista tilastoista joka kerta, kun olin toipumassa, mutta uuden elämäntilanteen edessä. Itse avustin häntä pyrkimyksessään, sillä haluni päästä hänestä eroon oli suurempi kuin itsesuojeluvaistoni.
VastaaPoistaJep, vanhan kunnon "kyllä se toimeton ihminen patistelemalla ja b-lausunnon panttaamisella tervehtyy". Lausuntoa ei tipu, ennen kuin olen opon kanssa tehnyt suunnitelman tutkinnon valmiiksi saamisesta. Se jotenkin jäi lääkäriltä kuulematta, että tällainen opintosuunnitelma on tehty jo kaksi vuotta sitten, enkä ole tähän päivään mennessä saanut tehtyä siitä kuin rippeitä toisesta sivuaineesta ja kesken jäi. MUTKU olis niin HIENOO, että myöhemmin, kun olisin jo vaihtanut alaa, niin minulla olisi hieno luonnontieteiden tutkinto, se näyttäis hienolta!
VastaaPoistaTärkeää onkin se, että näyttää hienolta, ei se, haittaako se toipumista. Samoin lausunnon panttaamisella kuntoutustukeen tulee jälleen kuukauden, kahden katkos, ja koko syksy menee taloudellisesti niin sekaisin, että siitä stressistä kärsii ne pienetkin opinnot, joita itse haluan suorittaa. Hyvä hyvä. Ihan turhaan olen vuosia toivonut, että lausunnot ketjutettaisiin siten, ettei tuet katkeaisi. Ne katkeavat joka ikinen kerta, ja teen mitä tahansa, ettei tarvitsisi mennä sosiaalitoimistoon nöyryytettäväksi ja pelkään ja stressaan.
Pelkoihini taloudellisesta ahdingosta on ehdotettu puhelinmyyntityötä. "Monet opiskelijat tekevät puhelinmyyntityötä." Juuri sellaisen lisästressin minä tahtoisinkin. Se tekisi minulle hyvää. Minä en ole opiskelija, minä olen sairauslomalla, perkele.
JOOOO, tuu vaan tänne tekemään jottain kivvaa.. oot siellä niiin kaukana!
VastaaPoistaMinulta tuo lausuntojen odottaminen ketjuuttaminen on nyt ohi kun pysyvä eläke napsahti vuoden alusta. Kahdeksan vuotta taistelua, terveyden, mielenterveyden(jos ne nyt pitää toisistaan erottaa)ja talouden hallintaa. Monilla meistä toivottomuus valtaa alaa kun nekin voimat jotka KELAa vastaan käyttää voisi edesauttaa niitä vähäisiä voimavaroja pysymään arjessa selviytymisen tukena. Se, että omaa hyvän ulosannin, "näyttää" terveeltä, osaa analysoida ja arvioida omaa hoitoaan, sairauttaan, lääkehoidon tehoa tai tehottomuutta ei tarkoita sitä että selviää ilman rahaa, terapiaa ja lääkkeitä. Jotenkin vain ne todella syvälle syrjäytymiseen vajonneet kohtalotoverit saavat sossun/lääkärin/yms. kaiken huomion koska eiväthän he selviä edes selvinä vuorokautta. Ei voi vaatia. Miksi meiltä vaaditaan? No, toivon että sinunkin päätökset tulevat/tulivat ajallaan eikä putoaminen avustusten ulkkopuoliseen limboon aiheutra lisää ahdistusta vaan jaksat yhä yrittää. Mielestäni kuulostat paremmalta kuin aiemmin. Äläkä ota tätä sitten minään hyysäämisenä tai "mukaymmärtämisenä", kunhan pohdiskelen.
VastaaPoista