ilmaa jalkojen alla

Pieni tuulenvire käy muoviin leikatusta reiästä. Voi mikä kosketus ympäristöön.

Kellarissa ahne pyykkitupalistan ylläpitäjä oli varannut itselleen ensin neljä tuntia pesuaikaa ja sitten neljä tuntia kuivausaikaa. Tunnistin varaajan kuivaushuoneen luvattoman käytön kieltävän lapun käsialasta. Kuivaushuone oli yli puoliksi tyhjä. Listanvartijan lakanat oli aseteltu kolmelle narulle kuin huvilateltat puutarhajuhlissa. Kuivaaja pöhisi ja hulmutteli värikkäitä alushousuja.

Kannoin pyyhkeeni ja lakanani sisäpihan hylätylle kuivaustelineelle. Säntillinen ja iloton nurmikko saartaa sitä toista puolta, toista puolta polkupyörien sekamelska. Levitin, oioin, suoristin kulmat, nuuhkaisin puhdasta tuoksua, toivoin ettei kukaan veisi, ja että naapurin sähkögrillistä olisi riittävä matka rasvaisten molekyylien vajota muualle.

Lokit leijuvat talojen nostattamissa lämpimissä ilmavirtauksissa. Jossain tutkitaan suurkaupunkien mikroilmastoja: kuumumista, ilmapyörteitä ja myrskyjä. Jossain muualla.

Leijun itsekin olemattomuudessa, eivätkä varpaat juurru lattiakosketuksista kiinni mihinkään. Ajattelin tulostaa lääkärille kirjotuksia blogista sairauden eri vaiheilta, jotta se jotenkin konkretisoituisi, mitä muutosta on tapahtunut, kun ei ne opinnoissa [jotka seisovat, seisovat, seisovat] vielä näy millään tavalla. Minusta vain on harvinaisen vastenmielistä lukea vuodenkin vanhoja asioita. Tuoko kamala tyttörukka on minä? En löydä itseäni tuosta nahattomasta, vihaisesta, kivusta höpertelevästä sotkusta. Ja siellä täällä: pilkahdus siitä, mitä alla on ja on aina ollut; kaunista, kirkasta. Olen niin pahoillani siitä, etteivät mieliala- ja unilääkkeet minua auttaneet, ja etten osannut itsestäni parempaa huolta pitää, ja että piti kärsiä niin kamalasti.

Eilen kävin auttamassa serkkua uuden vanhan asunnon remontoinnissa. Irrotin seinästä kolme kerrosta tapettia, ja paperikerrosten repimisessä on psykologisesti jotain hyvin tyydyttävää: tunkkaiset rumat paperit irtoavat suikale kerrallaan, kerros kerrallaan, kunnes jäljelle jää ajan tummentama lastulevy, jossa kiinnitysnaulat kohoilevat siellä täällä. Lattia täyttyi roskasta, mutta seinä vapautui vuosikymmenien nahoista.