ensimmäinen luku. luetaan ylhäältä alas, oikealta vasemmalle
"Ichi. Ruushii, ishoudansa o aketemiru
Mukashi, Piitaa, Suuzan, Edomando, Ruushii to iu yonnin no kodomotachi ga, imashita. Kono monogatari wa, sono yonnin kyoudai ga, kono mae no sensou (dainijisekaitaisen) no toki, kuushuu o sakete Rondon kara sokaishita toki ni okotta koto nano desu. Kyoudai wa, katainaka ni sumu aru toshiyori gakushasensei no oyashiki ni okurareta no desu ga, sore wa, moyori no eki kara juugo kiro, moyori no yuubinkyoku kara demo san kiro mo hanareta tokoro deshita. --"
Ostin itselleni kanji-sanakirjan, ja aloin lukea Velhoa ja leijonaa japaniksi. Tällaisen aikaansaamiseksi meni kolme vuotta. Kirjan ostin itselleni jo vaihto-opiskeluaikana, mutta sanakirjaa en hankkinut - en jaksanut ajatella asiaa -, eikä kirjan lukeminen ilman onnistu, vaikka kieliopin pääpiirteissään hahmottaisikin. Opin parhaiten kieliä lukemalla: niin minulla jää aikaa tuntea, millä tavoin kieli virtaa, millaisiksi osiksi se jakaa kuvaamansa. Kieltä ei opi kovin hyvin kääntämällä sitä äidinkieleensä tai mihinkään muuhun kieleen, vaan käsittämällä kieli omina kuvinaan. Siksipä ylläoleva lyhyt pätkäkin muuttuu kummalliseksi kääntäessä ja osan tärkeistä partikkeleista pudotessa jo pois:
"Kerran, Peter, Susan, Edmund ja Lucy -nimistä neljä lasta, olivat. Tämä tarina, noiden neljän sisaruksen, ennen sodan (toinen maailmansota) aikaa, ilmapommitusten sirpaloittamasta Lontoosta evakuoimisen ajan tapahtumista, on. Sisarukset, syrjäisellä maaseudulla asuvan ikääntyneen professorin kartanoon lähettämisestä, siitä puheen ollen, lähimmästä juna-asemasta viidentoista kilometrin, lähimmästä postista vain kolmen kilometrin päässä sijaitseva paikka oli."
Merkityksen kääntämällä saa aikaiseksi jo suomea (sitäkin vasta englannin kautta): "Olipa kerran neljä lasta nimeltä..." ja niin lauseet pitääkin kääntää, mutta sillä tavoin alkuperäinen kieli katoaa. Jo otsikko on ajatukseltaan erilainen: "Ruushii, ishoudansa o aketemiru" - Lucy katsoo vaatekaappiin. Todellisuudessa aketemiru ei ole pelkkää kurkkimista kaappiin, vaan se sisältää ajatuksen avata kaappi ja katsoa sitten tai katsoa avatessaan kaappia. Sellaista verbimuotoa, joka kuvaisi samanlaisen yhteyden asioiden välille, ei ole meillä olemassakaan.
Siispä luen hitaasti: "mukashi, piitaa, suuzan, edomando, ruushii to iu yonnin no..." ja ajatus kääntyy, vääntyy, kirskahtelee uusille raiteille, vähitellen raiteilta poluille, ja matka voi alkaa.
Katsoo kaappiin avaten sen oven tjsp?
VastaaPoistaJotenkin niin.
VastaaPoistaSamuel Elmo Martinin A Reference Grammar of Japanese:sta:
"The verb miru means "looks at" or "sees" and it can retain its basic meaning when following a gerund --
'Hon o totte mimashita' ' I took the book and looked at it'. But especially with the juncture reduced, the final verb may be taken as an auxiliary. As an auxiliary the verb miru means 'does it to see [what the effect or result will be) or 'samples doing it , tries it to see'; sometimes the meaning is 'does it AND finds out'."
Tietystikin se on ihan pilkun viilausta tässä tapauksessa, jossa tunnetusta satukirjasta voi helposti päätellä, mitä varten ja missä yhteydessä Lucy katsoo kaappiin. Pelkkä 'avata ja katsoa' sulkee jo pois merkityksiä, vaikka se on hyvä käännös. Merkittävää on kai enemmän se, miksi japanin käännöksessä kaappi pitää ylipäänsä avata, jotta sinne voi katsoa. Siinä on jo ero ajattelussa.