sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

liikkumaton

mökkipihlaja


Ei täällä mökillä sen ihmeemmin ole tekemistä, joten pipersin pihakeinussa pihlajaa jonkin tovin tänään. Olen odotellut sitä ihmettä, että moleskinelle olisi vihdoinkin käyttöä (ostin sen Japania varten, mutta sattuneesta syystä kyky tehdä yhtään mitään katosi niihin aikoihin ja kirja jäi tyhjäksi), ja nyt kun jonkinlainen into piirustella ulkoilmassa on ilmestynyt, niin se samperin kirjanen on kotona Tampereella. Joten olen kaivanut kummallisia Sokos Hotellin lehtiöiden takakansia lipastoista ja piirtänyt niihin.

Surullisten loppujen kirjat etsiytyvät toivomatta seuraani. Hollywood tekee viisaasti muuttamalla loput onnellisiksi, kirjailijoilla taas on jokin häiriintynyt pakkomielle tuottaa pettymyksiä. Kirjastoissa voisi jakaa kirjat sen mukaan, onko kirjoissa hyvä vai huono loppu. Huonoille lopuille olisi savenharmaat hyllyt.

Sanotaan, että hiljaa istumisen pitäisi parantaa, mutta tässä istun ja katson järvelle, enkä tunne mitään emootioita ja olen istunut paljon. Olen aina osannut istua hiljaa paikallani pitkiä aikoja, mutta ei minusta sen seesteisempää ihmistä ole tullut, enkä oikein tiedä, mitä mahtaisin haluta tehdä elämässäni. Laiturilla istuminen ei vain tuo vastauksia. Se osa minusta, joka tahtoi fyysikoksi, on kuollut. En luule, että se herää enää, mutta mitään muutakaan ei näytä tulevan tilalle. Paksut siniset kirjat ydinfysiikasta ja statistiikasta eivät herätä enää mitään ajatuksia. Ne liittyivät aikanaan niin tiiviisti oireiluun ja sairauteen, että ne ovat muuttuneet tuhkaksi ja parantuessani varisseet maahan kuin kuiva kuori. Muistan edelleen viimeisen kurssin, jota kävin ja miten raskaat ytimet deformoituvat joko sikarin tai amerikkalaisen jalkapallon muotoisiksi, vahvan vuorovaikutuksen potentiaalikuvaajan säteen mukaan, Paulin kieltosäännön ja yksinkertaiset happiatomit, joiden kuorille merkittiin elektroneja tilojen mukaan. Tämä koteloitunut pätkä informaatiota ei ole liikkunut suuntaan eikä toiseen neljään vuoteen. Se on kuin tavarat kuolleen lapsen huoneessa; mikään ei muutu vuosien kuluessa: kirjan päällä on aina kello, hyllyllä on aina pienet muoviset dinosaurukset, pöydällä kynät.

4 kommenttia:

  1. Aivan ihana pihlaja!

    VastaaPoista
  2. Aivan ihanaa fysiikkaa!

    VastaaPoista
  3. Anonyymi6/11/2009

    Laita nyt liikkumatto rullalle ja metsästä itsellesi myyrännahka kirjailtavaksi.

    VastaaPoista
  4. elegia,

    totta, ei se luonnossa ole noin hieno. :D

    digitalis,

    onhan se, ydäri ykkönen on oikein kiva pala.

    anonyymi,

    öm.

    VastaaPoista