Sumussa

Tähtilaiva on ajautunut sankkaan sumuun. Joku ankarampi realisti voisi väittää, että ikkunapinnatkin on kelmutettu kelmeillä muoveilla, mutta tarkkasydäminen tietää, että avaruussumuja on monenlaisia ja ennemmin tai myöhemmin törmää sellaiseen kuin vuosienpaksuiseen usvamuuriin. Olemme kelluneet vähenevässä valossa sumumeren pohjalla jo useita päiviä, ja vain miehistön kovaääninen sanailu leveällä murteella saa uskomaan, että sumussa on eläviä olentoja. Muutoin on vain vaihtelevia harmaansävyjä, joista ei erota valoa varjosta, niin lähellä ne ovat toisiaan.

Toisaalta postintulo ei ole katkennut vieläkään, aamuisesta kolinasta ja kiroilusta päätellen kyseessä on ehta merirosvoposti, joka kulkee pienellä, kevyellä aurinkotuuliveneellä sinne ja tänne, suunnistaen jonkinlaisten tiheyksien mukaan. Toisinaan luulen jopa näkeväni pilkahduksia noista oransseista, sinipurjeisista pikkuveneistä, mutta pian sumu peittää kaikki värit ja kaikki äänet.

Lokit eivät nähtävästi viihdy sumualueilla (säästyvät sämpylät ja lohileivätkin), mutta mastoon on muuttanut äkäinen varis. Ehkä se ei osaa enää lentää muuallekaan, mutta tyytymättömyyttään se ei ainakaan peittele ja raakkuu paikallaan tirkistellen mustalla silmällään kaikkea, mikä liikkuu. Huomasikohan varis sitä, kun tänään kantautui jostain kaukaa grillatun tai ainakin sytytysnesteellä kärvennetyn ruuan tuoksu ensimmäistä kertaa koko keväänä. Tosin toivon, että kyseessä oli grilliruoka, eikä merirosvopostin uusin uhri...