Pasha

Perinteisiin on palattu. En ole jaksanut tehdä pashaa kolmeen vuoteen, vai neljäänkö se nyt oli. No joka tapauksessa viimeksi tein sen vuosi ennen kuin lähdin Japaniin. Sen jälkeen olen ollut niin kipeä, etten ole jaksanut. Siinä se nyt on. Ja parhaillaan valumassa kellarin rappusilla.

Ei tämä rajapyykki kuitenkaan estänyt minua saamasta pientä hermoromahdusta, kun en saanut isän kesäautosta pakkia päälle, vaikka kuinka yritin. Ei toki mikään raivari, vaan pillahdin itkuun ja meni mieli paskaksi noin tunniksi, enkä lähtenyt autolla yhtään mihinkään. Miten voinkin olla niin epäonnistunut, etten saatana saa selvää yhtään vieraamman automallin vaihekepistä, vaikka tekisin mitä, ja kaikki muut osaavat, minä en! Itkemisen jälkeen kyllä olin raivoissani. Katsoin kaksi minuuttia, kun äiti siivoili ja piti kahvitaukoa, ja laskeskelin, että tuolla menolla se siivoaa vielä aamuyölläkin, joten tartuin mummon vanhaan ihan vitun perkeleen painavaan ja kuvottavaan imuriin, imuroin koko alakerran, riuhdoin sohvat ja tuolit tieltä ja heti perään pesin lattiat kurjaakin kurjemmalla mopilla. Aikaa meni tunti.

Luin kiukunpuuskassani Kultahatun loppuun, enkä erityisemmin pitänyt kirjasta. Juoni oli jotenkin juosten kustu, ja kaikki hienot kuvaukset menivät hieman hukkaan sellaisessa kirjassa. Luulen, että se on taas niitä tarinoita, jotka toimivat paljon paremmin elokuvana. Ehkä se aikanaan oli tai esitteli jotakin uudenlaista, mutta ei se kanna enää, kun henkilöhahmot olivat jotenkin kuorimaisia. Lukukokemus oli sama kuin Uudessa uljaassa elämässä: jotakin näppärää, mutta ei sitten kuitenkaan, ei sitä, mitä maine antaisi odottaa. Temaattisesti mielenkiintoinen kirja, mutta eihän pelkkä teema riitä.

Kävin epätoivoistumassa kirjahyllyn äärellä jälleen. Huomasin, että loput klassikot olivat sitten Agatha Christietä, enkä minä tahdo lukea dekkareita. Harkitsin Waltaria, ja selasin mummon herttasarjan läpi, Steinbeck on liian raskasta (en jaksa niitä ihmiskohtaloita, huh), Sophien valinta on liian pitkä, siinä menisi monta viikkoa... Nirppuudesta kärsii.

PS. minusta ei ole erityisen huvittavaa sanoa pashaa paskaksi ja eufemististisesti paskaa pashaksi. Pasha on pashaa ja paska on paskaa. Että pääsiäispaskat vaan itse kenenkin lautaselle, hi hih ihihihhihihoh Vittu. ja voi jeesus.