lauantai 31. tammikuuta 2009

Shirokute akai bara

Minulle on syntynyt uusi pieni veljentytär. Näinhän asia kiertyy minun oman napani ympärille näppärästi, mutta noinhan se sanotaan. Se on kuitenkin vanhimman veljeni esikoinen, sellaisen veljen, joka luuli olevansa yksinäinen vanhapoika lopun elämäänsä. No eipä ole enää. Nyt sillä on avovaimo ja tytär. Sekä koira (ja omistusasunto ja auto ja moottoripyörä ja lastenrattaat ja...)

Onhan tämä minullekin erityistä. Sillä tavalla, että olen pitkästä aikaa tolkuissani. En muista toisen veljeni tyttöjen ja nuorimman siskonpojan syntymien ajoilta juuri yhtään mitään. Tekstiviestit hädintuskin, joissa oli syntymäpainot ja -pituudet ilmoitettuna. Tälle vauvalle sen sijaan olen jaksanut neuloa jo etukäteen. Jos olisin jaksanut, olisin neulonut aikoinaan kaikille vauvoille; neulominen on ajatuksen laittamista pieniin silmukoihin ja sitten ajatuksista tulee pienet tossut. Tai myssy. Jotakin pientä, jonka vauva saa omakseen. Kaikilla vauvoilla pitää olla jotakin pientä ja omaa.

En oikein tiedä, miten noihin aukkoihin muistissa pitäisi suhtautua. Olen ikään kuin ollut hereillä elämässäni vain pätkittäin, ja voin vain toivoa, etten nukahda uudelleen. Kuka on elänyt silloin, kun en muista siitä mitään?

No onhan se toki kurjaa, mutta en osaa oikein surrakaan enää. Eikö se ole romanttista, jos on prinsessa Ruusunen, joka nukkuu kuola poskella satavuotista untaan ja herää vain silloin tällöin suutelemaan prins... siis sammakoita? Joutsenpoika sanoi, että prinssi tulee. Tähän uskomme.

3 kommenttia:

  1. Anonyymi2/01/2009

    Älä sinä sure niitä menneitä mustia-aukkoja vaan keskity vaan tähän hetkeen ja tulevaankin! Ja ne ajatukset, mitkä ovat virkattuina niihin pieniin kisuihin, tossuihin ja piirrettynä "taidetekosiin", mitkä meidän tyttöjä ylättäen silloin tällöin ilahduttaa, lämmittää niin tyttöjen kuin niiden äitylinkin mieltä!!!! Ja tytöille ainakin sun tekemät yllätykset oavt olleet tosi tärkeitä!!!!

    -Se savon kälynen käly-

    VastaaPoista
  2. En minä niitä taida surra. Kunhan huomasin, että herranjestas niitähän on aika paljon.

    Oikeastaan asia on jo ohi ja käsitelty, jos satun siitä kirjoittamaan.

    Minun parhaita lapsuusmuistoja on, kun joku äitin työkaveri toi minulle ja hömpsylle Muumi-lautapelin ja pistaasipähkinöitä, noin vain, ilman sen kummempaa tarkoitusta. Ei ollut mikään merkkipäivä, eikä muutenkaan, joten olen ajatellut, että lapsista on erityisen mukavaa, kun joku aikuinen muistaa ja huomioi ilman mitään suurta syytä.

    VastaaPoista
  3. On minullakin niitä mustia aukkoja. Joskus käy niin, että musta möhnä siirtyy pois, ja jokin kuva ilmestyy näkyviin.

    Usein kai on myös niin, ettei niissä mustissa kohdissa ole paljon mitään muistettavaakaan?

    Sanav.: autivo

    VastaaPoista