nöh nöh

Eilen (keskiviikkona) päätin olla ahkera ja tehdä terapiatehtäväni - viime tingassa, kuten aina, mutta saan silti paneutumisestani kehuja (aivan kuten koulussakin, nyt täytyy olla tarkkana, koska tässä voi taas olla joku välttämiskäyttäytyminen kyseessä). Heti, kun aukaisin vihkoni, huomasin, minne olin oikein laittanut seuraavan käyntiajan muistiin (koska ei ole vielä tämän vuoden kalenteria), ja eiköpähän se kaikesta muistelemisesta ( se on varmaan ens viikolla...) huolimatta ollut jo perjantaina. Siihen loppui hienot suunnitelmat, että äiti lähtisi viemään lauantaina ja jäisi yöksi ja vaikka mitä. Itsekseen sitä on nyt vain hypättävä heti aamulla junaan, että ehdin Suomen käyttäytymistieteelliseen tutkimuslaitokseen (Oy) suorittamaan tehtävääni tutkittavana masennusmarsuna.

Siis kun nyt on ensimmäistä kertaa Suomessa käytössä alan (hyväksymis- ja omistautumisterapia) tieteellisesti laadittu tehtäväkirja (25€), jota minä - tutkimusmarsu - käytän omatoimisesti terapian ohella. Osaan nyt jo hieman hahmottaa mielen luomia ajatusloukkuja, jotka tutkitusti syntyvät siitä, että aivojen konkreettiseen ongelmanratkaisuun luodut päättely- ja yhdistelymenetelmät eivät toimi itse softapuolen ongelmissa ollenkaan, vaan päinvastoin pahentavat ahdistuskierrettä.

--

auts, mutta piti jo pakata.

ja täyttää ja tulostaa iso nivaska almujenanelulomakkeita, jotka on kai saatava kulkemaan eteenpän huomenna heti