torstai 13. marraskuuta 2008

Saanko esittäytyä

Olen taas tullut kaapistani feminismini suhteen.

Yleensä en jaksa, enkä viitsi koskea tasa-arvoasioihin pitkällä tikullakaan asian tiimoilla pyörivien hourupäiden vuoksi, mutta kai se on astuttava esiin ja kannettava tämäkin risti: kyllä, olen kiinnostunut naisasiasta.

Aikaisemmin ajattelin, että siinä, että olen sairas ja työkyvytön, on jo riittävästi leimaa kannettavaksi, mutta ehkäpä olen tervehtynyt jo siinä määrin, että voin kantaa jo loputkin. Siis, hyvät kansalaiset: Minä, Annikki, olen sekä hullu että feministi. Toisesta voi parantua, toisesta ei.

Valitettavasti en vihaa miehiä ja olen hetero.

Naisasiasta kiinnostuin jo pienenä tyttönä, kun huomasin ettei minun kiinnostuksenkohteet käyneet yksiin oletettujen kanssa: en pitänyt vauvanukeista, enkä kotileikeistä, vaan kaivinkoneista ja rakennussarjoista. Luulisi, ettei siinä ole mitään vikaa, mutta valitettavasti aika oli silloin vielä 80-luvullakin sellainen, että pojat olivat poikia ja tytöt tyttöjä. Tunsin jääneeni aivan yksin vääränlaisuuteni kanssa, eikä mitään epätyttömäistä kotonakaan tuettu; kenellekään ei tullut edes mieleen, että olisin halunnut ilmakiväärin kuten suvun pojilla, tai meccano-sarjaa. Niinpä kaikki "poikamaiset" kiinnostuksenkohteet tukehtuivat ja sallituksi vyöhykkeeksi jäi vain ns. sukupuolineutraalit leikit, kuten piirtely, muovailu ja eläinleikit. Tytön muotti oli niin ahdas, että se koski minuun kipeästi. Koska en saanut olla poikamainen, en tahtonut olla myöskään tyttömäinen: en suostunut pitämään enää mekkoja, en suostunut kampaamaan enää tukkaani, vihasin punaista väriä ja prinsessajuttuja. Kieltäydyin kuulumasta kumpaankaan ryhmään.

Kuukautisten alkaminen olikin moiselle sukupuolettomalle olennolle melkoinen biologinen isku päin näköä. Ennen pitkää myös rinnat kasvoivat ja alistuin kohtalooni. Elämäni naisena ei alkanut mitenkään ruusuisesti.

Feminismiä en ollut kuitenkaan ajatellutkaan ilmiönä tai sanana ennen kuin pojat alkoivat kysellä minulta koulussa, että "Oletsä muka joku feministi?", kun olin liian kärkäs ja sanavalmis ja mielelläni väittelemässä ja varsinkin kyseenalaistamassa kaikkea. Loukkaannuin moisista väitteistä ja kielsin olevani mitään niin friikkiä. Noo, nyt kun tiedän paremmin, voin jo sanoakin, että totta perseessä olen, mutta sillä ei ole useimpien asioiden kanssa mitään tekemistä.

Onnekseni aikuisuuteen kasvamiseen liittyy itsensä hyväksymistä ja paikkansa löytämistä maailmassa, ja lapsuuteni synkeä yksinäisyys ja tyttöinho päättyivät. Totesin omaavani paljon miehisiä ominaisuuksia ja paljon naisellisia ominaisuuksia ja vielä enemmän ihan vain ominaisuuksia. Minusta tuli ihan hyvä nainen. Ihan hyvä ihminen. Minua ei kuitenkaan lakannut hämmästyttämästä, kuinka tiukasti sukupuoli voikaan sanella järjettömältäkin tuntuvia asioita elämässä aina harrastuksista työuraan asti. Enkä ole unohtanut, miltä tuntui kasvaa, kun ei siihen muottiin sopinut.

Todellakin: asiat menevät oikein mukavasti niin kauan, kun ei törmää muottinsa laitoihin. Voi kuvitella olevansa vapaa ja tuettu, kunnes rajansa kohtaa, ja silloin sen kivun vasta ymmärtää. Enkä tarkoita tällä mitään biologisia rajoja, sellainen erilaisuus on lopultakin helppoa hyväksyä, vaan ulkoisia esteitä, piikkilanka-aitoja, typistämistä ja tasaamista.

Kasvaessani huomasin, etteivät asiat olleet pojilla yhtään sen paremmin. Itseasiassa miehen muotti on paljon tiukempi kuin naisen, ja lopultakin aivan yhtä järjetön. Erilaisena tyttönä sitä kuitenkin on jotenkin suojassa, tyttöytensä turvassa, mutta erilainen poika on vapaata riistaa kelle tahansa ja turvan ulkopuolella. Miesten maailmassa on paljon sellaista, joka on kokemukseni ulkopuolella, mutta sen ehdottomuuden ja ne säännöt aavistan. On ehkä tullut aika miesten itse murtaa seinänsä ja määritellä maailmansa, mutta sitä ei voi tehdä kenenkään puolesta.


--


On todellakin turha tulla minulle jauhamaan paskaa tasa-arvosta ja sen "haitoista", koska tasapäistämisellä ja yhdenvertaisuudella on vissi ero, ja sen kyllä tietää, mikä se ero on, kun siihen törmää. Siinä ei ole mitään epäselvää.

Minä olen kiinnostunut siitä, millaista on elää naisena maailmassa ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Olen siis kiinnostunut naisasiasta. Täten olen naisasianainen eli feministi. Ja ei, en edelleenkään vihaa miehiä. Olen miehistä kiinnostunut, monessa mielessä. Olen myös kiinnostunut miesasiasta ja lapsiasiasta ja vanhusasiasta ja yhteiskunnallisista asioista ylipäätään, enkä koe, että ne rajaisivat toisiaan pois millään tavalla. Itseasiassa ajattelen, että mies- ja naisasiat sulkeutuvat molemmat niille yhteisen nimittäjän eli ihmisasian alle. Kaikki eivät ole asiasta samaa mieltä. Kaikki eivät ole feminismin määritelmästäkään samaa mieltä. Joidenkin mielestä se on jopa palleja katkova ja syövä sadistinen uskontokunta, mutta paskaakos minä siitä välitän. Minä en sanoja pelkää. Enkä minä pelkää leimoja. Te ette saa määritellä minun puolestani mitä minä olen, minä määrittelen feminismini itse, tahtomallani tavalla ja siihen teillä on tyytyminen. Lienee turha huomauttaa, että jätän toki muillekin saman määrittelyvallan itseensä nähden. Jos joku muu tahtoo olla feministi, johon liittyy pallien syömistä ja miestenvihaamista sekä Kyöpelinvuoren salaliitto, niin olkaa hyvät vaan.

Olisi tietysti mahdollista heittäytyä lepäämään laakereillaan, kun suurin osa on jo saavutettu: äänioikeus, taloudellinen itsenäisyys, oman kehon autonomia, oikeus pitää omaisuutta, periä ja pitää nimensä, kouluttautua vapaavalintaisesti ja tehdä uraa. Puusilmäisempi saattaisi luulla, että tästä eteenpäin olisi saavutettavissa vain pilkunnussimisen erikoisetuja: kuten uusia värejä hammasharjoihin ja e-pilleriliuskoihin tai yhteiskunnan kustantamia riipputissileikkauksia plastiikkakirurgilla. Väärin.

Yhteiskunnallisesti ajateltuna kymmenen tai kaksikymmentäkin vuotta ovat hyvin lyhyt aika. Sanotaanko, että elämisen ja olemisen perustaso on suurinpiirtein saavutettu ja siihen meni pari sataa vuotta. Todellinen työ on kuitenkin alkaa elää ja vaikuttaa. Vapauden eteen on tehty niin paljon työtä ja kehitystä, että siinä meneekin jo sormi suuhun, kun pitäisi miettiä, mitä tällä vapaudella sitten tekisi. On menossa vasta ensimmäiset naissukupolvet (muutamissa harvoissa maissa), joilla on vapautta toteuttaa itseään siinä missä miehilläkin (ja joita ei pidetä enää kakkosluokan kansalaisina), joten on aivan älyttömän yksisilmäistä vielä vaahdota mistään tuloksista tai kehityksen suunnasta sitä tai tätä. Siinä on suuruudenhulluus ja omahyväisyys jo huipussaan, jos joku kuvittelee, että tässä se nyt sitten on: Vuosi 2008; yhteiskunnan kehityksen huippu, jossa tasa-arvoisuus on jo jotenkin mennyt ihan liian pitkälle ja kohta palataan siihen parempaan (vuosi 2006?). Mihin ihmeen parempaan (1957? 1986?)? Kokeillaas nyt tätä vaikka se kolme-, neljäsataa vuotta ja sitten voidaan tehdä jo jotain johtopäätöksiä.

Siihen asti minäkin toivon mukaan kasvatan seuraavan sukupolven ihmisiä, en miehiä tai naisia. Luulen, että se miehuus ja naiseus tulevat tälläkin lajilla ihan luonnostaan. Ihmisyydestä taas en ole ollenkaan niin varma.

26 kommenttia:

  1. Osuin blogiisi päädyttyäni jotenkin siihen toiseen blogikeskusteluun, jossa ilmoitit olevasi feministi... Kommenttisi olivat meilestäni keskustelun fiksuimmat ja pidän tästä tekstistäsi.

    Itse sain lapsena (myös 80-luvulla)olla vapaasti juuri sellainen kuin olin. Sain leikkiä sillä yhdellä ainoalla nukella, josta pidin, mutta myös veljeni autoilla ja legoilla. Olen perheelleni kiitollinen siitä, että minua kasvatettiin ihmiseksi eikä sukupuolirooliin. Minusta olisi kuitenkin kovin yksinkertaista väittää, että koska minulla oli näin hyvä tuuri, kaikilla muillakin olisi ja tasa-arvo olisi saavutettu (mikä tuntuu aika yleiseltä ajatukselta).

    Ajatus, että tasa-arvo=tasapäistäminen olisivat sama asia, kuulostaa minusta aika pelottavalta. Totta kai sukupuolilla on eroja, vai onko joku muka väittänyt, että ei ole? Se ei tarkoita, että sukupuolten ei pitäisi olla yhdenvertaisia. Samalla logiikallahan voisi väittää, että kun ihmiset (miehet ja naiset) kerran ovat erilaisia, turha pyrkiä yhdenvertaisuuteen.

    Minua kiinnostaa feminismi, koska naiset yleisesti ottaen ovat huonomassa asemassa kuin miehet (mikä täällä Meksikossa näkyy valitettavan selvästi). Mutta minua kiinnostavat myös muut yhteiskunnallisen epätasa-arvon muodot, olivat sorretut ja riistetyt naisia tai miehiä, vanhuksia tai lapsia.

    On tosiaan kumma, miten ihmiset oikein suuttuvatkin siitä, että puhuu tasa-arvoista. Varsinkin, jos ulkomailla asuvana menee sanomaan, ettei Suomessakaan vielä olla missään täydellistymispisteessä.

    Kiitos hyvästä tekstistä!

    VastaaPoista
  2. "Luulisi, ettei siinä ole mitään vikaa, mutta valitettavasti aika oli silloin vielä 80-luvullakin sellainen, että pojat olivat poikia ja tytöt tyttöjä."

    Aika oli minunkin tyttöjeni lapsuudessa 90-luvulla ja 2000-luvun alussa samanlainen, tyttöä jota kiinnostivat ötökät, tietokoneet, futis, pesäpallo, puu- ja tekninen työ ja kamppailulajit pidettiin omalaatuisena. Kysyipä puutyönopettaja minulta että onko nyt varma että tyttö todellakin haluaa puutöihin, eikö käsityöt olisi tytölle sopivampaa "puuhastelua"...

    Sikäli tosin tyttöjeni kohdalla asia oli eri kuin sinun kohdallasi, että minä tuen kykyjeni mukaan lapsiani kaikissa heidän pyrkimyksissään ja itse asiassa olen aina kannustanut heitä rikkomaan rajoja. (Joskus pelkään että tytöt ovat kaataneet raja-aitoja vain minua miellyttääkseen)

    Tyttöni rikkoivat (sukupuolille asetettuja) rajoja mutta poikani ei ole uskaltanut sille tielle, mikä toisaalta on ymmärrettävää, hän kun on muutoinkin joukosta erottuva, hän tuskin kaipaa enempää (negatiivista) huomiota kuin muutoinkin saa.

    Eivät ne ajat niin kovin paljon ole muuttuneet minun elämäni aikana vaikka jonkinlaista edistystä onkin ollut. Onhan kuitenkin niin, että vasta minun sukupolveni on ensimmäinen jonka elämän aikana tasa-arvon asia on ollut näkyvästi julkisessa keskustelussa esillä. Joten nyt on menossa vasta toinen sukupolvi jolle sukupuolten tasa-arvo on ollut normaalielämään kuuluva asia.

    Ja nämäkään sukupolvet eivät vielä ole päässeet kasvatuksessaan itseensä imemistään sukupuolirajoitteista täysin eroon.

    Kuten sanoit niin suurempi muutos on vasta tapahtumassa.

    VastaaPoista
  3. Minäkin kannatan tasa-arvoa, en tasapäistämistä. Olen myös siinä kanssasi samaa mieltä, että pojat eivät pääse yhtään helpommalla kuin tytöt.

    Sukupuolisidonnaisia stereotypioita vaalitaan edelleenkin puolin ja toisin muka kallisarvoisina, kuten Johannes K kirjoittaa omista tyttäristään. Kun oma poikani mietti, valitsisiko yläaseteella teknisen vai tekstiilikäsityön, mietin hiljaa mielessäni, mitä se tekisi lapseni itsetunnolle, kun häntä aivan varmasti kiusattaisiin koulussa tekstiilikäsitöistä. En kuitenkaan sanonut ääneen epäilyjäni vaan keskustelimme pelkästään oppiaineiden ominaisuuksista. Pidin huolen, että hän saa itse päättää, kumman kädentaidon valitsee. Lopulta hän valitsi teknisen työn.

    En tiedä, kuinka paljon hänen valintaansa vaikutti se, että kerroin pystyväni neuvomaan hänelle tekstiilityön salat, mutta teknisiä töitä en osaisi neuvoa, sillä siihen minulla ei ole minkäänlaisia valmiuksia. Kerroin myös, että meiltä kotoa löytyy tarvittavat välineet ja tarvikkeet molempia kädentyöntaitoja ajatellen, jos hän haluaa harrastaa taitojaan täällä kotona.

    VastaaPoista
  4. Saisit varmaan jo rahaakin näillä kävijämäärillä, jos laittaisin jonkin mainoksen, esim. nooita Google adseja. Eihän niillä hirveästi tienaa, mutta varmaan ainakin satasen vuodessa..

    VastaaPoista
  5. Amen.

    Jatkossa en aio itse enää keskustella tästä asiasta mitään, vaan kehotan ihmisiä käydä lukemassa mielipiteeni tästä postauksesta. Olen niin samaa mieltä. (Paitsi tuo lapsuus-osuus ei ole omakohtaista, mutta muuten).

    VastaaPoista
  6. Ah, kiitos tästä. Hyvää tekstiä. Joku äärettömän fiksu mieskirjoittaja jossain blogissa (miksi, oi miksi en muista kuka) sanoi kerran uskovansa sukupuolien tasavertaisuuteen. Vaikka joku olisikin lokeroitunut yhteiskunnan myöntämään sukupuolirooliinsa, niin se ei tee hänestä yhtään heikompaa/vahvempaa/parempaa/huonompaa ihmistä.

    Valitettavasti monet kuvittelevat feminismin sanana tarkoittavan aatetta jossa uskotaan naisen olevan aivan yhtä hyvä ellei parempikin kuin mies. Sovinismi taas sitä, että uskoo miehen olevan parempi kuin naisen. Mutta kun ainakin minun ymmärtääkseni asia ei ole näin. Korjatkaa sanakirjan avulla jos olen väärässä, mutta eikö feministi usko sukupuolten tasa-arvoisuuteen/-vertaisuuteen, ja sovinisti toisen sukupuolen paremmuuteen? Eli naisetkin voivat olla sovinisteja, ja sovinisti ei automaattisesti usko oman sukupuolensa ylemmyyteen.

    80-luvun lapsena itse sain ainakin muiden kommentien perusteella varsin vapaat kädet oman sukupuoliroolini määrittämisessä. Siilitukkaisena lapsosena leikin lelulla kuin lelulla, oli se sitten poni tai He-Man, ja lapsuuden ajan paras kaveri oli naapurin poika. Kaikki meni mukavasti, enkä kokenut mitään suurta pilikateutta. MUTTA: heti kun peruskoulu alkoi, niin kappas miten koululaitos ryhtyi kovalla kädellä jakamaan lapset tyttöjen ja poikien ryhmiin. En saanut leikkiä parhaimman kaverini kanssa kuin salassa, muuten alkoi kova hulabaloo muiden lasten keskuudessa. "Hyyyyi, noi varmaan pussailee, miten toi voi leikkiä ton kaa, yäääää!". Vasta lukiossa sai taas keskustella poikien kanssa ilman että joku kuvitteli siinä olevan jotain eroottista jännitettä.

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Hitto kun on vaikeaa tämä kirjoittaminen. 3 kerta toden sanoo.

    Alunperin minulla oli pitkä teksti asiasta mikä ei tullut läpi. Sitten minä lyhentelin sen näin, mutta lauseiden keskellä aloittelin uusia lauseita.


    1) Poikatyttöys on minusta jonkinlaista "pojat on siistimpiä ku tytöt"- mentaliteettia, mikä on oikeastaan lähinnä imitointia kuin aitoa, geneeristä viehtymystä joka ilmenee samankaltaisena toimintana. Sitä tukee myös se, että poikatytöt eivät ole lesboja. Tytön pyrkimys "poikamaisiin" juttuihin olisikin siis vain hänen tulkintansa siitä minkä hän liittää poikiin. Tätä tukee myös se, että harvemmin kuulee kenenkään naisen itseasiassa peittelevän mies/poikamaisia piirteitään. Enemmänkin sitä alleviivataan ja demotaan joka paikassa, miten jätkämäinen on. Se heijastuu jotenkin positiivisena ominaisuutena. "Mä oon raju mimmi."

    2) Ideologia on edunajamista, ei mihinkään yhteiseen hyvään pyrkimistä, ideologioihin uskovat ihmiset lukeutuvat poikkeuksetta ideologian edunsaajiin. Feminismi on ideologia, feminismi ei ole tasa-arvon synonyymi. Se käyttää tasa-arvoa keppihevosena hyötyäkseen maksimaalisesti ja määrittelee asiat kotiinpäin niin pahasti, että terve järki saa oikein kunnolla kyytiä. Ideologioilla on propagandansa. Kommunismikin on työläisten asialla vaikka käytännössä niin ei ole, vaan huipulla istuu muutama paskamaha vetämässä vodkaa. Ideologioihin en sinäänsä ota kantaa. Kukin ajakoon mitä parhaaksi näkee ja jos vastakkainasetteluja syntyy, niin vahvin voittakoon. Niitä syntyy ja kuolee. Jos ideologia on voimakas, se peittää kaiken alleen. Jos se on heikko, se kuolee. Varmaa on, että mikään ideologia ei koskaan myönnä että on tarpeeton, vaikka faktisesti niin olisi. Ideologioita kiinnostavat vain ne faktat jotka tukevat sitä.

    3) Mikähän tämä oli. En muista enää. Minun muisti alkaa aina pätkiä kun lopetan tupakoinnin. Luultavasti ei mitään mullistavaa ja omintakeista.

    VastaaPoista
  9. Ainiin, sukupuolineutraali kasvatushan on tehokkaimmillaan sitä, ettei osta lapselle leluja ollenkaan, tai mielellään ei ainakaan sellaisia jotka ovat jonkun värisiä, muotoisia tai omaavat kivenmurikasta poikkeavia ominaisuuksia. Ei tule iskostettua tai vahvistettua pahoja keinotekoisia syrjiviä rakenteita keneenkään eikä kenessäkään. Saa toteuttaa immeinen itteensä siinä!

    VastaaPoista
  10. Nämähän ovat sinun tulkintojasi ideologioista, minulle naisnäkökulma on vain naisnäkökulma ilman mitään agendaa maailmanherruuteen. Voihan olla, että salaa olenkin sokea ismilleni ja kuljemme kohti suurta sukupuolien välistä Sotaa, mutta en oikein usko. Feminismi on ismi-päätteinen historiallisista syistä, mutta ei nimi näkökulmaa pahenna. Sanojen päätteistä on vähän huono vetää johtopäätöksiä, kuten logioistakin huomaa: teknologia, psykologia, astrologia... Hyvää sofismia eli viisastelua niistä kyllä saa aikaiseksi, siinä saattaa viisaskin mennä vipuun.

    Kirjoituksesi siis kuvaa enemmän omia ennakkoluulojasi ja käsityksiäsi kuin vastaa oikeastaan mihinkään, mistä kirjoitin. Ei sillä, että kommentoinnin tarvitsikaan olla muuta kuin omien ajatusten ja assosiaatioiden julkituomista.

    VastaaPoista
  11. Ei kyse ole sanojen päätteistä, vaan siitä ettei mitään ristiriitaa oikeastaan ole tuon kuvauksen kanssa. Mitään sotaa ei tule, siihen minäkään en usko, sillä järki voittaa lopulta aina, paitsi ehkä Ruotsissa.

    Minulla ei ollut mitään ennakkoluuloja alunperin. Mitä enemmän tiedän ja ymmärrän, sitä kielteisemmäksi kantani muuttuu. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä kapeammaksi maailma käy.

    Tosin se nyt ei mihinkään vaikuta kuin minun jokapäiväisessä elämässä. Naisiin suhtaudun työympäristössä ja muutenkin positiivisesti. Feministien kanssa otan helposti yhteen. Sukupuolesta riippumatta. Miesfeministejä en ymmärrä lainkaan. Siinä ei ole mitään järkeä. En näe mitä etua siitä on. Kumma strategia.

    VastaaPoista
  12. Jotkut on kato vaan sitä mieltä, että yhdenvertaisuus kuuluu kaikille huolimatta siitä, onko siitä juuri itselle hyötyä ja vaikka siitä olisi paljon vaivaa. Hyöty tällaisista asioista tulee koko yhteiskunnalle pitkällä tähtäimellä, ei yksittäiselle ihmiselle välittömästi.

    VastaaPoista
  13. Mua nyppii näissä keskusteluissa aina se, että Kami ja kaltaisensa pitävät feminismiä aina synonyymille radikaali feminismi. Feminismi on naisasialiike ja radikaali feminismi yksi (ja vain yksi) sen alalajeista.
    Vähän sama kun sanottaisiin, että kaikki heviä kuuntelevat ovat saatananpalvojia...

    Mutta tuosta poikatyttö-jutusta olen samaa mieltä Kamin kanssa. Siis en tarkoita nyt Annikkia, koska en yhtään epäile etteikö asiat olisi olleet noin. Ärsyttää vaan sellaiset naiset, jotka selkeästi pitävät "poikamaisuutta" vähän siistimpänä kuin "tyttömäisyyttä".
    Oikeasti arvelen että nuo lapsuuden jutut johtuu esimerkiksi siitä että on isompia veljiä tai muita poikia lähipiirissä, joiden kanssa haluaisi tehdä samoja juttuja ja onhan se ihan perseestä jos sanotaan, että et saa, kun olet tyttö. Mutta voisihan se tulevaisuudessa olla tytön (tyttömäinen) ominaisuus, että on vähän villi ja tykkää kiipeillä yms.

    VastaaPoista
  14. Sanamuodot menee aina hassuiksi kun viilaa lausetta jälkikäteen, mutta kaipa tuosta jonkun tolkun sai.

    VastaaPoista
  15. Niih, minustakin on tosi passée ja sou not cool olla joku "raju mimmi". Nykyäänhän on paljon repäisevämpää olla oikein kunnon naisellinen nainen, joka pyöräyttää pullat ja virkkaa pitsit kellohameen vain heilahtaessa. Siksihän minäkin olen nykyään sellainen - ajanhermolla, ennen kaikkea.. ;)

    Jos ei ole sovinismiin törmännyt, niin voi mennä vaikka autokouluun kuulemaan, mitä se on. Ja sen jälkeen kokeilla työskentelyä vaikkapa poliisina tai vartiointiliikkeessä. Alkaa hyvin äkkiä hälvetä se näennäinen vapaus ja tasa-arvo. :P

    VastaaPoista
  16. Minä jatkan nyt täällä, kun muuten täytän Turistin kommenttilootat.:)

    Minusta on jännää, että sanot olevasi juuri omanlaisesi feministi ja määrittelet oman naisnäkökulmasi feminismiksi. Tätä kautta annat minun mielestäni hiljaisen hyväksyntäsi myös nykyiselle institutionalisoidulle feminismille, joka hyvin usein on sotaisaa ja valheellista.

    Miksi sinulle on niin tärkeää kutsua itseäsi juuri feministiksi?

    Käyn muuten samaa keskustelua tällä hetkellä siskoni kanssa, joka hänkin kutsuu itseään feministiksi.

    VastaaPoista
  17. Historiallisista syistä, kunnioittaakseni koko naisliikkeen historiaa. Ja siitä syystä, että pelkkä nimen tai sanan huono kaiku tai vääntely milloin minkäkin instanssin tarkoituksissa ei ole riittävä syy jättää sitä muiden armoille.

    Sanaleikki toimii myös toisinpäin: jos joku käyttää jotain sanaa haukkumasanana, sen voi ottaa pois siitä käytöstä ja luoda merkitykset uudelleen. Sillä tavallahan nuoret tytöt kutsuvat rakkaimpia ystäviään huoriksi ja minä kutsun itseäni hulluksi. Se on vallan ottamista pois negatiiviselta. Lopulta huora tai hullu lakkaa olemasta paha asia.

    Enkä usko, että olen ainoa, joka määrittelee feminisminsä aika laajasti ja avoimesti. Harva vain haluaa kutsua sitä feminismiksi juuri leimaamisen takia, mutta minä en pelkää leimapelejä ja olen aina kaadellut aitoja.

    Tuo hiljainen hyväksyntä nyt on aika kyseenalaista, jos en maksa jäsenmaksua unionille tai ole muutenkaan siinä mukana. Ei sillä, voisin aivan hyvin ollakin ja pöllyttää sitäkin toimintaa, mutta tällä hetkellä muut asiat menevät sellaisen toiminnan edelle. Samalla argumentilla voi tukkia kenen tahansa suun missä tahansa asiassa:

    "Vihreät hiljaisesti hyväksyvät ja tukevat huumeiden käyttöä."

    "Perussuomalaiset ovat natseja."

    "Muslimit hyväksyvät hiljaisesti terrorismin."

    "Kristityt hyväksyvät hiljaisesti pappien harjoittaman lasten hvyäksikäytön."

    "Filosofian opiskelijat allekirjoittavat hiljaisesti Nietzschen näkemykset."

    jne loputtomiin. Tahtoisin tietää yhdenkin aatesuunnan tai minkä tahansa ryhmän, joka ei sisällä aggressiivisia manipuloijia tai mätämunia. Mitä voimaakkaampi asia, sitä enemmän se houkuttelee myös vinokkaita.

    VastaaPoista
  18. Ymmärtääkseni suomeksi feministi on sanana aika uusi. Sinähän voisit alkaa käyttää sanaa "sinisukka" tai "naisasianainen". Mutta tämä nyt vain on tällaista vääntelyä ja sanamagiikkaa.:) Ymmärrän kyllä näkökantasi, mutta silti pysyn tiukasti omassani.

    Tuosta sanamagiikasta muuten (nyt mennään vähän enemmänkin sivupoluille): suhtaudun vähän epäillen tuollaiseen aktiiviseen haltuunottoon muuten kuin pienien alakulttuurien piireissä. En usko, että laajemmissa piireissä "huora" sanana ei voisi olla ikinä positiivinen, eikä sen sitä pitäisikään olla. "Hullua" taas olen monen F-luokituksen saaneen kuullut itsestään käyttävän, mutta se tuntuu paljon neutraalimmalta sanaltakin. On aivan sopivaa sanoa "ootsä vähän hullu?!", mutta ei oikein voi sanoa "ootsä vähän huorahtava?!" tms.

    Tuossa hiljainen hyväksyntä -argumentissa on nyt vain se ero, että esimerkiksi

    1) Vihreiden johto ei tue (ainakaan avoimesti) huumeiden käyttöä.

    2)Timo Soini kiemurtelee aina vaskisti-kysymysten äärellä.

    3) Imaamit ympäri maailman eivät järjestelmällisesti, ainakaan julkisesti, käske uskonveljiään tekemään itsemurhaiskuja?

    4) Paavi ei sentään taida kannattaa pedofiliaa?

    5) Filosofeista en sano mitään, koska filosofeilla ei taida olla minkäänlaista katto-organisaatiota tai johtoa.

    Eli noissa sinun esimerkeissäsi "liikkeiden" pääjehut eivät aktiivisesti kannata noita sinun sanomiasi asioita. Sen sijaan laitostuneen feminismin matriarkoilla on oikeasti todella pelottavia mielipiteitä. Tietenkin kaikkien aatesuuntien sisällä on mätämunia, mutta huolestuttavaa on, jos nuo aggressiiviset tahot ovat siellä arvostetuimmalla pallilla.

    Tämä keskustelu on kanssasi mielenkiintoista ja virkistävää!

    VastaaPoista
  19. En minä nyt kyllä mitenkään löytänyt esimerkiksi Naisasialiitto Unionin kannanotoista mitään pöyristyttävää tai natsimaista, jonka olisin näin liittoon kuulumattomana feministinä hiljaisesti hyväksynyt.

    Ehkäpä tarjoilet minulle esimerkkejä näistä laitostuneen feminismin pelottavista mielipiteistä ja kannanotoista?

    VastaaPoista
  20. Hyvä Annikki, kiitos erinomaisesta postauksesta ja antoisasta keskustelusta!
    Etenkin tuo pointti, että emme voisi kutsua itseämme feministeiksi, koska jossakin jotkut ovat päättäneet leimata koko sakin jonkin itselleen epämiellyttävän tai ei-hyödyksi olevan seikan mukaan ja täten nyt leimautuisimme juuri tämän(kin) laatuisen "natsisimin" kannattajaksi, oli hyvin kyseenalaistettu.

    VastaaPoista
  21. Heihei, mä en ole kyllä sanonut mitään natsimaisuudesta, mutta pelottavasta, sotaisasta ja valheellista kyllä.

    Te pystytte identifioitumaan johonkin –ismiin, mä itse en sitä voisi tehdä, koska mä en mielestäni voisi suoraan sanoutua irti muiden kannattajien ajatuksista. Nyt minun tosin pitää varmaan lakata kutsumasta itseäni ateistiksi. :)

    Laitostuneella feminismillä tarkoitan järjestyneiden tahojen, mm. Naisasialiiton ja Hgin Yliopiston alaisen Kristiina-Instituutin vaikuttajien mielipiteitä. Kun mielipiteen esittäjä on tarpeeksi merkittävä tutkija tai vaikuttaja, otetaan hänen mielipiteensä usein faktana. Harmikseni mulla ei ole sulle mitään hirveitä helmiä tarjolla, kun en pidä mitään lokia jutuista, jotka minua ovat hätkähdyttäneet, pelottaneet, joista en todellakaan ole samaa mieltä ja joista haluni sanoutua irti feminismistä on vain kasvanut.

    Esimerkiksi Naisasialiitto on esimerkiksi vastustanut naisten väkivaltaisuuden tieteellistä tutkimista, sillä varjolla, että miehet tilastollisesti tekevät enemmän väkivallantekoja kuin naiset. Toisin sanoen naiseuteen liittyviä negatiivisia asioita ei saisi tutkia. Toisaalta samaa hanketta vastustivat myös Vihreät naiset. Lisäksi Unionin ei-niin-virallisessa äänenkannattajassa Tulva-lehdessä on aika mielenkiintoisia artikkeleita, jotka ovat retoriikaltaan aggresiivisia ja miehiä vähätteleviä.

    VastaaPoista
  22. Eli jotain kauheeta ne aina kommentoivat, mutta yhtään viitettä ei ole jäänyt kuitenkaan muistiin, eikä nimiä, eikä lausuntoja. (ihan tahallaan provosoin)

    No mutta, kyllähän minä tiedän, että missä tahansa lobbausta harjoittavassa järjestössä pelataan epäreilusti omaan pussiin. Sellaisesta sietääkin olla eri mieltä.

    Jotenkin ei nyt vain minulle riitä mikään laitostuminen ja pari ärhäkkää yhdistystä vakuuttamaan, miksen voisi kutsua naisasiaani feminismiksi. Naisasialla on niin pitkä historia, että jo on kumma, jos siihen ei mahdu erilaisia ihmisiä ja mielipiteitä mukaan. Miksi pitäisi ajatella, että tämä varhaisten yhteiskunta-aktiivien naisten perintö olisi vain niiden aggressiivisten lobbareiden käsissä?

    Kuten Kamillekin sanoin, feminismi on -ismi vain historiallisista syistä, ja nimi on pelkkä nimi. Voisinhan nimittää sitä naisasiaksi, mutta minua ei kiinnosta jäädä siihen ansaan, että sen jälkeen väittelisin jonkun muun kanssa siitä, olenko feministi sittenkin vai mikä lie naamioitunut naishysteerikko. Se on aivan se ja sama, millä sitä nimitetään, mutta historiallisista syistä olen tämän valinnut. Sinisukka kävisi myös, sehän olisi kauniskin. Mutta pidän enemmän sisältä päin vaikuttamisesta ja monenlaisten ihmisten vuorovaikutuksesta kuin irtisanoutumisesta ja aina vain pienempien jaostojen perustamisesta, juurikin tyyliin "Me sinisukat olemme naisten asialla, mutta irti feministeistä ja aggressiivisesta politikoinnista". Eri mieltä pitää voida olla myös keksimättä aina jotain uutta ja puhtaampaa kerhoa sinne taakse tueksi.

    Kyllä minä ymmärrän sitä feminismin poteroitumista ja asemasotaa oikein hyvin: mistä se johtuu ja mitä se kertoo liikkeestä, mutta ei se minua häiritse. Asiat ovat liikkuvia, ja poterotkin murtuvat ennemmin tai myöhemmin.

    Väkivaltatilastoja on aina kiva syynätä, mutta missään ei näy se tosiasia, että väkivalta on vähentynyt sadan vuoden aikana huomattavasti (saati pidemmällä aikavälillä), ja vähenee koko ajan. Naisten tekemä väkivalta ei poista miesten tekemää, mutta nämä kaikki ovat vähenemässä. Sehän on aivan todella hyvää ja hienoa kehitystä.

    VastaaPoista
  23. Minkä takia Suomen joidenkin feminististen järjestöjen tyypit olisivat jotain auktoriteetteja kertomaan meille mitä feminismi on? Feminismi on kuitenkin ihan globaali juttu eikä mikään Suomen puolue, johon jaellaan jäsenkirjoja.

    Tuo ateismiin vertaaminen oli ihan hyvä pointti. Kyllä niistäkin piireistä varmaan löytyy joitain, joiden mielipiteitä ei voi allekirjoittaa...

    VastaaPoista
  24. Iiks, joo kato mä en nyt muista tällä hetkellä mitään esimerkkejä, kun olen niin aivoton ja en ymmärrä edes omaa parastani!8)

    Lupaan, et laitan sulle viestiä seuraavalla kerralla, kun taas tyrmistyn jostain lausunnosta.

    VastaaPoista
  25. Jei, tykkään näistä sun kantaaottavista kirjoituksista. Puhut asiaa, sisko! Ja kiitos että jätit rohkaisevan kommentin vähän aikaa sitten :) Ja näinhän se meni, nyt on taas asiat paremmin.

    VastaaPoista
  26. Elinau,

    Noni, tulihan se sieltä. Meiltä saa sieltä sortotoimis... tai siis asialiiton kansliasta lomakkeita, joilla voi luovuttaa sielunsa asioista paremmin tietäville solidaarisuussisarille, niin ei tarvitse enää pientä sievää päätä rasittaa turhaan rintaliivien polttamisen ekonäkökulmia pohtiessa.

    Muista kans ilmoittaa, niin voin mahdollisesti omasta sinisukkaisesta puolestani paheksua ja tuoda valoa poteroihin - ja maailma pelastuu!

    wendy,

    tänks tänks, toisinaan vialliset aivoni pörähtävät käyntiin yhden kirjoituksen ajaksi, kunnes taas köhien hidastuvat normaalidepressioon takaisin, jolloin voin taas turvautua hömpän kirjoittamiseen ;)

    VastaaPoista