Hoomu sutei

"Home stay"

Minulla saattaa pyöriä päässä päivätolkulla yksittäisiä järjettömiä japaninkielisiä sanoja tai fraaseja. Ei kuitenkaan yhtään säällistä, kokonaista lausetta.

zero ni naru

tulla tyhjäksi

Minulla oli kaksi kirjaa, joista valita ikuisuuksia kestäneen Tuulen viemän jälkeen. Coraline ja Aikamatkustajan vaimo. Elämä ratkaisi puolestani eilen: säntäsin vessaan, ja haeskelin jotain mukaan, koska - tämä ei nyt ole kaunista, mutta - arvasin joutuvani viettämään siellä aikaa tovin, enkä tahtonut katsella pitkästyneenä hammasharjaani tai lattialiimalastaa sekä muita ajelehtineita esineitä. Matkakassista pilkotti Aikamatkustajan vaimo, Coralinen taas tiesin olevan vieläkin muovikassissa komerossa.

Auuh, kirjailijat tuppaavat aina tekemään naishahmoistaan kauniita - liian kauniita.

hoikkajäseninen - mikä sana se edes on, käännösrikkaruoho
pitkät kullanpunaiset hiukset - tulisi vastaan edes yksi, jolla olisi kiilloton keskipitkä tukka

ja sitten ne kaikki luut, jotka paistavat hoikasta kehosta, läpikuultavan ihon läpi..

huokaus, edes yksi pilkahdus hyväätekevää rumuutta tekisi näistä naisista tuhannesti viehättävämpiä. Iso perse, lyhyet sormet, suuret jalat tai edes hiukan liian kaukana toisistaan olevat silmät. Aivan kuin mielikuvitus loppuisi sillä kohtaa tykkänään. Naisen ainoaksi virheeksi jää sitten tietysti vain pienesti äksy luonne, joka sekin on vain viehättävä piirre valepuvussa.

Voi, miten minä taas nyhräsin yöpaidan helman rikki. Tuhoan lopulta kaikki vaatteeni kiskomalla niistä lankoja irti ja tekemällä niistä palloja, joita nyhrään ja nyhrään, kunnes ne ovat pelkkää kuitua sormissa ja rapisevat lattialle. Tarvitsee vain seurata kangashiukkasten vanaa ja etsiä paikka, jossa niitä on pieninä kasoina, niin tietää, missä istuksin jotain miettimässä. Kuten postauksen loppua.

dokokae itta?

minne ne menivät?