Kipulankoja

Minulla on ollut yllätyssynttärijuhlat ja hammassärkyä, joka ei kai ole hammassärkyä, koska ei ole enää hampaitakaan.

Kuntosalilla harjoittelemme nyt pikkusiskon kanssa vanhaa kunnon mavea (maastavetoa) ja hyvää huomenta.

Muutoin tämä on nyt silkkaa särkemistä: syön ja särkee, käyn asioilla ja särkee, yritän nukkua ja särkee ja herään särkyyn ja silloin särkee, luen ja särkee, katson tyhmälaatikkoa ja särkee. Odotan vain, että se menee ohi ja että kello kulkisi eteenpäin, jotta voi ottaa seuraavan särkylääkkeen. Kunhan vain odotan ja odotan, niin luu paranee, tulehdus hellittää ja haavat umpeutuvat.

Lapsena kukaan ei osannut auttaa minua peloissani ja kivuissani. Korvatulehduksessa juoksin ympäri kotia ja kiljuin, kieltäydyin tipoista. Terveydenhoitajalle sanoin ei, kun minua piti rokottaa. Nainen suuttui ja käski minun "painua hippulat vinkuen". Samainen nainen valehteli, ettei verensokerinäyte satu ja juuri tunnoltaan herkimmästä alueesta, sormenpäästä, se otetaan. Ja voi sitä viiltävää kamalaa kipua, ja sitä tykyttävää särkyä rikkinäisessä ihossa ja kudoksessa pitkään sen jälkeen. Hammaslääkäri taas oli päällisin puolin valoisa keskikerros terveyskeskuksessa, mutta siellä vaani musta syöveri, johon minun eläimellinen kaikennielevä pelko upposi ja sekoittui.

Aikuisten maailmassa ei kipuja ymmärretä, eikä lapsen kipua varsinkaan. Kaikki on pientä nipistystä ja "epämukavaa oloa", ja kauhuihin olisi pitänyt alistua joko valmiiksi kilttinä tai pakottamalla. Kipukokemus ei todellakaan ole mikään nipistys, vaan kokonainen myrsky, pimeistä pimein, jossa terävät ja verenpunaiset vain odottavat. Nipistykseksi ja jomotukseksi kutsuminen oikeastaan banalisoi ja kieltää toisen kokemuksen, ja sellainen iski kiilaa minun ja muiden väliin. Ei ollut totta, että kipu olisi ohimenevää, koska se näkymätön kulki vierellä koko ajan kynnet rapisten ja odottamassa. Pitkät langat ja vaijerit ulottuvat tähän päivään asti.

Makaan pää tyynyllä ja kuuntelen, miten ilma kulkee onteloissa ja putkissa, kun hengitän. Suu ei liiku, se on pelkkä parantuva massa. Juuri nyt ei koske, ja kuuntelen kivuttomuuttakin.