T. Loricaminua vähän masentaa, etteivät syövyttämäni alueet tue muotoa. tarpeeksi.
tänään särkee hampaanpoisto. se oli niin kiinni leukaluussa, että sitä piti vääntää ja porata irti. purin taas tuppoa ja sitten nukuin. heräsin limaisesta verilammikosta särkyyn.
mistä tätä sotkua tänne tulee? muovipusseja ja lankakeriä ja vaatteita ja nenäliinoja ja neljännekseen taiteltuja aanelosia, joista ei tiedä, ovatko ne reseptejä vai ostoslistoja vai junalippuja ja siivotessa saisin taitella niistä jokaisen auki ja tuloksena olisi nippu tarpeellisia taiteltuja aanelosia pöydän reunalla, josta ne leviäisivät lattialle ja muuttuisivat sellaisiksi, joista ei tiedä, ovatko ne reseptejä vai ostoslistoja vai junalippuja.
annikki,
VastaaPoistakadehdin vilpittömästi sotkuasi. minä olen nimittäin natsisiisti.
miksei lipuillasi ja nenäliinoillasi voisi olla elinkaarta. samalla tavalla kuin eliölajeilla ja taivaankappaleilla. sinun muovipussisi ja lankakeräsi voivat nousta,kehittyä ja tuhoutua niin kuin valtakuntien, kulttuurien ja talousjärjestelmienkin kuvitellaan tekevän.
kun puukon terä on hioutunut nysäksi, se on merkki esineen vanhenemisesta. kun muovipussisi alkavat kompostoitua itsekseen, se on ehkä hienovarainen signaali poisheittämisen tarpeellisuudesta...
Se on varmaan se sama tyyppi joka täälläkin jättää kaiken lojumaan.
VastaaPoistaVoi, nuo grafiikan vedokset ovat todella kauniita! Älä suotta harmittele syövytyksiä, hyvältä näyttää.
VastaaPoistameri,
VastaaPoistamuovipussin kompostoitumisikä taidetaan laskea miljoonissa vuosissa, joten sitä en jää odottamaan. niissä ei siis ole sisällä mitään, roskapusseja en sentään säilyttele. siivoan noin kerran viikossa, mutta ei se riitä ylläpitämään kuin tällaisen sekasotkun, joka muodostuu näköjään välittömästi. kaikki lakoaa käsistäni kuin (äidin sanoin) paska perseestä sinne tänne ja siihen se myös jää, kunnes siivous-sotkeentumis -kierto alkaa uudestaan.
ärsyttää niin paljon, että tekisi mieli heittää jotakin seinään, mutta kun omenatkin nahistui jo viime viikolla, ja sitten minulla olisi seinällä pläntti ja kappaleet lattialla kaiken muun lisäksi.
jani,
entropia ei ole ystävämme, vaan luojamme ja herramme. sotkuiset ihmiset ovat maailman suurimman vaikuttajan, epäjärjestyksen, kätyreitä. tahtoisin olla järjestyksen puolella, mutta näitä ei ole kysytty, kun puolueita suuressa sodassa on jaettu.
elean,
voi kiitos. olisitpa nähnyt, miten naamani venähti, kun nostin paperia prässin jälkeen ja näin 8 tunnin työn lopputuloksen, joka poikkesi täysin aikomastani. sen jälkeen on tosi vaikea nähdä syntynyttä itsenäisenä itsenään.
kaikille:
sanavahvistus: briesday, juustopäivä!
Särystä huolimatta onnea synttärisankarille, Annikki.
VastaaPoista"Mistä tätä sotkua tänne tulee?" on suuri kysymys. Sitä minäkin usein mietin.
hei mummo!
VastaaPoistablogger on päivän aikaisessa, enkä tahdo myöntää, etten tahtonut olla amerikkalainen oinas, kun täällä vaihtuu kalat vasta 20. päivä, mutta myönsin nyt vahingossa kuitenkin. apua, mitä minä aikuinen ihminen teen vielä niillä tähtimerkeillä, sitä sopii miettiä ja mietinkin heti.
mutta niin: Kiitos. (meillä fyysikoilla päivä on kuitenkin vain 2,8 promillen virhe vuodessa, selvästi aivan mitätön mittaustarkkuudessa.)
aion juhlistaa epätarkkaa syntymäpäivääni syömällä hieman sosekeittoa ja tukevaa särkylääkettä ja antibioottikuuria.
Tuommoinen omaehtoinen lämpöeristyksen parantaminen on hyvin ympäristötietoista.
VastaaPoista