Älä siitä huoli, näinhän täällä käy

Paluumatka aikidoleiriltä Vantaalta oli melkoinen kauhunäytelmä. Huonekaveri sairastui voimakkaaseen mahatautiin perjantai-iltana, ja minulla särki päätä lauantain ja sunnuntaina ruokahalu oli huono. Jyväskylän asemalla sain onneksi ilmaisia poletteja vessaan, kun juna myöhästyi tunnin ja lopulta en uskaltanut lähteä pois vessasta. Paniikissa katselin jotakin mukaan otettavaa ja päädyin tonkimaan vessan roskista ja harkitsemaan sen tyhjentämistä muovipussia varten. Pussin alla oli kuitenkin käyttämätön rulla, joten varastin sen ja juoksin junaan. Seuraava pari tuntia menikin sitten intianmatkatunnelmissa junan vessassa pää polvien välissä oksentaen kahvattomaan läpinäkyvään vaaleansiniseen pussiin, jota tyhjensin välillä pyttyyn. Junanvaihto oli karseeta. Vielä karseampaa oli seuraavan junan passiivisaggressiivinen kanssamatkustaja, joka mykkänä rynkytti ja takoi vessan ovea, eikä vastannut puhutteluyrityksiin tai suostunut lähtemään etsimään toista vessaa, ennen kuin kasasin itseni vessasta ulos ja näytin pussivarastoani. Vapaa vessahan ei tietenkään enää kelvannut, vaan nainen lähti puhisten käytävää pitkin ja jupisi selkä käännettynä, että "pakkoko on tulla junaan oksentamaan.". Onneksi olen kai vähän liian rauhallinen, koska mieli teki käydä länttäämässä kädet naisen kasvoille ja karjaista jumalan kirous ja rangaistus silkasta pahuudesta. Asemalta otin taksin kotiin ja mielenterveys rakoili kotiin päästessä jo pahasti.

Tämä voitti karmeudessaan ruokamyrkytyksen ja pyörtymisen eräällä reissulla vuonna 2004 ihan 10-0, ja häpeässään sen, kun kuukautiset tulivat kerran läpi valkoisista harjoitushousuista reisiin asti ja pestessäni niitä yleisen pukuhuoneen lavuaarissa se meni tukkoon ja alkoi tulvia veristä vettä - ihmiset tulivat pesemään käsiään ja kääntyivät inhoten pois.