Siinä se nyt on: ihkaensimmäinen kuparipainotyö, viivasyövytystä ja akvatintaa (10x10cm).
Kaikki se hiominen, puhdistaminen, pohjustaminen, raaputtaminen, lakkaaminen, syövyttäminen ja uudelleen puhdistaminen ja hartsin kiinnitys polttamalla ja uudelleen lakkaaminen ja syövyttäminen monta kertaa oli aika jännittävää. Viivan tihrustaminen lakatessa oli työlästä ja pajan tilat ovat hyvin ahtaat. Muut kurssilaiset ovat kuitenkin hyvin mukavia ja puheliaitakin Tampereeseen verrattuna, ja olen saanut esitellä pahvipainomenetelmiä lähes kaikille. Heitä kiehtoo lakatun pahvin helppous ja nopeus ja minua taas hämmentää metalligrafiikan karhea käsityö, pitkät välivaiheet ja tarkkuus.
En osaa ajatella kuvan tekemistä niin tarkasti, minä vain teen ja tuolta se sitten näyttää (minulla on jonkinlainen onnellinen tähti grafiikan suhteen). Tähän tummaa ja tuohon vaaleaa ja väri voisi olla sellainen tumma siniseen vivahtava turkoosi... Mahdollisuudet ihan uudenlaisiin valöörin vaihteluihin ovat kuitenkin aika suuret, värivalintoja varten on syövytyskarttoja, ja tekniikka ylipäätään pakottaa suunnitteluun. Melkein tunnen, miten uudet yhteydet päässäni yrittävät haparoida linkkejä toisiinsa ja sekalaiseen höttöön erilaista opittua. Käsittelytavan laajeneminen on kuin seisoisi pienellä mäellä ja alla leviää metsät latvoineen ja kiemuraisina juurineen, ja juuri kun yrittää tarkentaa yksityiskohtiin, kantautuu kauempaa meren tuoksua ja välineuronit alkavat iskeä kipinää.
Joo, täällä päin Suomea ei ihan kovin yleisesti ole tapana jutella vieraille. Mulle tänään rupesi hississä juttelemaan tummaihoinen mies (pakkasesta, mistäpä muustakaan) ja vielä hissistä poistuessani tyyppi huikkasi, että "see you!" Se toi iloa päivääni. :)
VastaaPoista(Mikäli nyt unohdan ne ennakkokäsitykseni, että kun tummaihoinen mies alkaa jutella minulle, niin siitä ei sen jälkeen pääse eroon arsenikillakaan. Nimim. Been there, done that...)
Grafiikasta piti vielä sanoa, että en yleensä ole kovin innostunut grafiikasta, se musta-harmaus on ankeata, mutta noista tykkään kun on väriä!
VastaaPoistaJep, jos joku alkoi tampereella juttelemaan, niin saattoi olla aika varma, että ko. henkilö oli kotoisin muualta.
VastaaPoista"Ai Karttulasta? No sehän on melkein Kuopiossa sekin."
"Joo, Jyväskylästä, sieltähän minäkin."
sinä ja minja olitte ainoita oikeita tamperelaisia, joita tapasin ylipäätään.
--
Muistankin sen lenkkeilytyypin. :P
On tässä mölisevässä savolaiskansassakin huonot puolensa: kun salillakin tuntemattomat ihmiset selittää ummet ja lammet lihaskireyksistään, niin ei se ihan tarpeellista ole. Ei olisi ikinä tapahtunut treella.
Meille sanottiin jo ensimmäisellä kurssilla, että puhdas musta on niin kova väri, ettei sitä kannata käyttää. Aina pitäisi taittaa vähän. Opettaja tosin teki itse värigrafiikka, joten ehkä se oli puolueellinen. Minusta grafiikassa saa niin syviä ja rikkaita värejä paperille, että olisi tosi sääli käyttää vain harmaansävyjä. Pidän kyllä niistäkin.
Ehkäpä puhtaan mustan ongelma on siinä, että vähänkään epäedullisessa valaistus- tai katsomisolosuhteissa, se ikäänkuin häviää ja saattaa rampauttaa koko kuvan?
VastaaPoistaSitten tietysti on se, että puhdas musta ei useinkaan ole mattaväri toisin kuin muut värit, jos niitä kuvia painaa (tai esittää tietynlaisiltä näytöiltä).
Niin, minusta se oli opettajan mielipide bone blackistä, ei se varmaan ajatellut lehtipainoa tai sähköistä julkaisua, vaan ihan sitä väriä itseään vedostuspaperilla. Ei se sitä sen kummemmin perustellut.
VastaaPoistaOnhan siitä mustan toimivuudesta tosi hyviä esimerkkejä, mutta en ole tainnut käydä livenä näkemässä kuin japanilaisia puupiirroksia, joten valaistuksesta en osaa sanoa mitään. Kyllä se toimii minusta ihan hyvin.
Tai ehkäpä tarkoituksena oli estää passiivista mukataiteellisuutta ja saada esiin todellista ilmaisua.
VastaaPoistaSe minullekin tuli mieleen. :) Ettei pidä a) ostaa vain sitä halvinta mustaa tuubia ja b) ajatella, että sillähän saa jo riittävän taiteen näköistä, eikä tarvitse edes ajatella mitään uudella tavalla.
VastaaPoistaGrafiikan etu on siinä, että värissä on hyvin vähän sideainetta ja loput pigmenttiä. Laadukkaat painomustat ovat oikeinvedosttuina upeita pintoja.
VastaaPoistaMuuten, jos muiden tekemiset kiinnostaa, Harmoniassa on parhaillaan esillä harvinaisen tasokkaita puupiirroksia.
Kyllä minua hyvä grafiikka aina kiinnostaa. Asun vain Kuopiossa tällä hetkellä, joten en ole varma, milloin olisin Jyväskylään menossa/tulossa.
VastaaPoistaTämä harrastus on niin lapsenkengissään vielä, mutta minulla on aavistus siitä, mitä tekisin sitten vuosien ja kymmenien päästä, kun annan tälle vain aikaa. Pinnat, tekstuurit ovat grafiikassa ihania.
En tiedä, käytkö katsomassa täällä vastakommentteja, mutta sinun piirtäminen on saanut paljon lihaa ja luita ympärilleen siitä elävänmallin piirustuksesta. Ne on hienoja, hienoa viivaa.
Käyn toki katsomassa vastaukset viesteihini, vaikka minulta muuttosi onkin jäänyt huomaamatta, jos sellaisesta olet joskus kirjoittanut. Harmoniassa on tämmöisiä töitä http://www3.jkl.fi/taidemuseo/nayttelyt/har0311.htm Kiva että tykkäät piirroksista. Uudenoppimisen viehätys on parhaimmillaan humalluttava kokemus.
VastaaPoista