Rumia, rikkinäisiä päitä tuntuu pistävän sormista esiin, jos kynän pakotan käteen.
Unessa Hangossa on hirmumyrsky hyökyaaltoineen. Turkoosi meri on tullut kuin keskiluokan Karibialta asti ja peittänyt puutalot. Eteläinen Suomi evakuoidaan kohti pohjoista. Ennen niin tyhjillä maalaiskuntien juna-asemilla on tungosta. Leppeät tuulet puhaltelevat keväisissä kuusissa.
Aamulla luminen puisto oli täynnä vaahteran siipiä, siemenkotia viirit maata vasten. Kadulla lojui vaaleanpunainen kympin seteli, laitoin sen lapaseen. Sadan metrin päässä kuusen alla oli piilossa 750 euron matkalahjakortti, mutta sitä en löytänyt minä - kuulin siitä radiosta. Oikulliset ilmavirrat heittelevät aarteita ja kultahippuja ja puista palasia. Kotimatkan kuljen jo sankassa sinisessä pimeässä. Puistoa kiertää seuralaiseläinten tarkkaan aidan viereen tallottu ulkoiluttamispolku, josta en osaa sanoa, onko se huvittava vai vain säälittävä. Siinä ne kulkevat ringissä luonnonomaisissa olosuhteissa ja kakkovat kuin koruja hankeen piirrettyyn nauhaan.
--
En ole paljoakaan ajatellut avaruutta. Silloin tällöin ja satunnaisesti. Enimmäkseen riittää, kun muistan valonnopeuden, ympyrän pinta-alan ja käsillä on taskulaskin. Niillä tehdään hämmästyttäviä temppuja. Mikään ei kuitenkaan pysy paikoillaan, ja historia on todella pidempi kuin popkulttuuri.
Maapallo ei kuulemma enää säteile avaruuteen radioaaltoja, kun maailma digitaalistuu ja tiheä satelliittiverkkokin kuiskii vain maata kohti. Hetken mölähdys, radioröyhtäys oli tekniikka lennätinlaitteen ja matkapuhelimen välillä. Nyt planeetta kääriytyy hiljaisuuteen ja näkymättömäksi kaukaisuuksille. Jossakin 466560000000000 kilometrin päässä seilaa vielä I Love Lucy (and she loves me), ja sen molemmin puolin vielä yhtä leveä raita mustavalkokuvaa, kahdeksankymmentäluvun romantiikkaa ja yöradiota, kunnes tyhjä alkaa. Jokin projekti alkaa varmaan lähetellä poliittisesti korrekteja alkulukuja noiden tahattomien töräytysten sijaan, mutta auttamatta tämä kaikkeuden osa hiljenee ehkä iäksi. Kakofonia ilmakehän alla kyllä lisääntyy, mutta kaikki se on kuin savua saippuakuplassa.
Annikin kuvia. Jotenkin niissä on aina rauha. En minä näe rikkinäisyyttä.
VastaaPoistakiitoksii,
VastaaPoistaniissä onkin rikkinäisyys ihan konkreettista: päästä puuttuu iso osa, päälaki ja takaraivo ja pinta on rikki. Silmissä ei ole pupilleja, eikä iiristä. Tussi tekee kovaa ja virheitä korostavaa jälkeä.
En taida edes olla kiinnostunut kokonaisista, ehjistä ihmisistä: irtonainen jalka on tosi jees, suuri figuuri kaikkineen ei. :) Mitähän psykoanalyysi sanoisi.
Mutta annetaan tulkintojen elää. Olenhan minäkin rauhallinen ja seestynyt, vaikka olen köh, rikkinäinen. Omia kuvia piirtelen.
Kun tuosta radion ja telkkarin matkasta avaruuksiin silloin tällöin kuulee mainittavan, niin mietin aina, mitä se käytännössä tarkoittaa. Siis, onko edes teoreettista mahdollisuutta, että jossain päin pimeyksiä voitaisiin kaikkien aikojen ja matkojen jälkeen vastaanottaa kokonainen jakso Lucy showta siististi alusta loppuun, vai olisiko kyse enemmänkin korkeintaan sekavasta vääristyneestä kohinasta ja satunnaisten yksittäisten kuvien nappaamisesta, vai hä?
VastaaPoistaRupesinkin miettimään, mikä sitä häiriötä avaruudessa tuottaisi. Enimmäkseenhän sähkömagneettinen säteily matkustaisi tyhjiössä, jossa ei pahemmin ole mitään, mikä häiritsisi, vain intensiteetti pienenisi etäisyyden funktiona. Ja sitten se, kuinka paljon avaruudessa on ennestään radiotaajuista säteilyä, joka interferoisi lähetyksen kanssa.
VastaaPoistaVoyagerit ovat seilanneet 70-luvulta lähtien, pian kolmekymmentä vuotta ja niillä on suhteellisen pienitehoiset radiolähettimet, joiden lähettämää dataa vieläkin kerätään. En saanut lyhyellä kaivelulla selville, kauanko oletetaan, että niiden lähetyksiä voidaan vielä kuunnella. Maapallon lähetyksissä on aika tavalla enemmän tehoa, joten voidaan varmaan olettaa niiden kulkevan paljon pidemmälle.
Vastaus on siis: en tiedä. :D Ei se mahdotonta ole, ei ollenkaan, mutta ennemmin tai myöhemmin lähetys on muuttunut niin heikkotehoiseksi, ettei sitä voi enää havaita. Häiriöitä avaruudessa on aika vähän.
Ai Voyagerit onkin yhä kehissä? Kappas. Olin luullut jostain syystä (en ole seurannut ollenkaan aikoihin) että ainakin eka meni taustasäteilyn tms. vuoksi 'mykäksi' poistuessaan aurinkokunnasta.
VastaaPoistaHmm, enkä myöskään ole varma kuinka tyhmä kysymys tämäkin on, mutta vaikuttaako painovoima mitenkään radioaaltoihin? Kaareutuuko avaruus eri suuntiin, tai painuuko kuoppaiseksi niin että voisi pitkällä matkalla hajauttaa aaltojen kuljettaman datan?
Niin minäkin muistelin, että ei niistä enää kuulla, kun ne menevät Oortin pilven läpi, mutta eivät ne ehdi sinne vielä pitkään pitkään aikaan. Minun pää on täynnä sellaista tiedollista sälettä, etten oikein tiedä, mistä se on kotoisin ja oikeellisuuden jäljittämiseen menee aina aikaa.
VastaaPoistaEntisaikaan Maa on näkynyt noin 50 valovuoden päähän radiosäteilynä (sanoo SETI-projektin Frank Drake) eli siinä sen lähetyksen raja kulkee. Eli aivan sattumalta I Love Lucyssa. Kohta Lucy vaimenee kokonaan. Olisi siis piirun verran tarkempaa kuvailla laajenevan palloraidan sijaan haalistuvaa radiolaahusta, säteilykrinoliinia, joka hapsottaa reunoiltaan. Fyysikon pitää kuitenkin vähän saada vaalia sellaisia ihanteita kuin kitkaton pinta ja säteilyn vaimeneminen nollaan äärettömyydessä. Niistä on maailmankaikkeuden unelmat tehty.
Ei kai gravitaatio vaikuta säteilyyn kuin välillisesti: taivuttamalla avaruutta, jolloin valokin taipuu. Minun käsityksen mukaan taipuminen ei muuta säteilyn intensiteettiä tai aallonpituutta tai muutakaan: säteilyn kannalta se kulkee edelleen suoraan, vain avaruuden rakenne on vääristynyt ja reitti kaartaa ulkoapäin katsottuna. Ei ole ainakaan tullut vastaan sellaista ongelmaa ja sen esittelyä missään.
Vaimentumiseen, heijastumiseen ja siroamiseen pitää olla (etäisyyden lisäksi) jotakin materiaa: pölyä ja kappaleita, harvoja pilviä, mitä tahansa. Ja onhan sellaisia avaruudessakin. Sitä vain on harvassa, joten etäisyydet tuhoaa heikot lähetykset ennemminkin kuin materia. Kukaan ei ole koskaan kuitenkaan vastaanottanut sellaista avaruudessa valovuosia kulkenutta lähetystä, joten empiria puuttuu.
Radiosignaali tietysti myös vaimenee neliöllisesti etäisyyden suhteen.
VastaaPoistaHienointa tässä kaikessa kuitenkin on se, että Hitler on meidän televisiolähettiläämme maailmankaikkeudessa.
No mut se vaimeneminenhan me jo käsiteltiin.
VastaaPoistaJotenkin minua miellyttää enemmän se karmea Hitler-raina kuin Voyagerin kyytiin lastatut ja huolella valitut äänitiedostot simpanssista, viidakosta ja ihmisen naurusta.
http://voyager.jpl.nasa.gov/spacecraft/sounds.html
Mutta ehkä minua enemmän miellyttää juuri näiden kahden vuoropuhelu näin ihmisen kontekstissa, ulkopuolinen päätteleväinen olio saa varmasti mielekästä pähkäiltävää kummasta tahansa.