maanantai 8. helmikuuta 2010

Älä siitä huoli, näinhän täällä käy

Paluumatka aikidoleiriltä Vantaalta oli melkoinen kauhunäytelmä. Huonekaveri sairastui voimakkaaseen mahatautiin perjantai-iltana, ja minulla särki päätä lauantain ja sunnuntaina ruokahalu oli huono. Jyväskylän asemalla sain onneksi ilmaisia poletteja vessaan, kun juna myöhästyi tunnin ja lopulta en uskaltanut lähteä pois vessasta. Paniikissa katselin jotakin mukaan otettavaa ja päädyin tonkimaan vessan roskista ja harkitsemaan sen tyhjentämistä muovipussia varten. Pussin alla oli kuitenkin käyttämätön rulla, joten varastin sen ja juoksin junaan. Seuraava pari tuntia menikin sitten intianmatkatunnelmissa junan vessassa pää polvien välissä oksentaen kahvattomaan läpinäkyvään vaaleansiniseen pussiin, jota tyhjensin välillä pyttyyn. Junanvaihto oli karseeta. Vielä karseampaa oli seuraavan junan passiivisaggressiivinen kanssamatkustaja, joka mykkänä rynkytti ja takoi vessan ovea, eikä vastannut puhutteluyrityksiin tai suostunut lähtemään etsimään toista vessaa, ennen kuin kasasin itseni vessasta ulos ja näytin pussivarastoani. Vapaa vessahan ei tietenkään enää kelvannut, vaan nainen lähti puhisten käytävää pitkin ja jupisi selkä käännettynä, että "pakkoko on tulla junaan oksentamaan.". Onneksi olen kai vähän liian rauhallinen, koska mieli teki käydä länttäämässä kädet naisen kasvoille ja karjaista jumalan kirous ja rangaistus silkasta pahuudesta. Asemalta otin taksin kotiin ja mielenterveys rakoili kotiin päästessä jo pahasti.

Tämä voitti karmeudessaan ruokamyrkytyksen ja pyörtymisen eräällä reissulla vuonna 2004 ihan 10-0, ja häpeässään sen, kun kuukautiset tulivat kerran läpi valkoisista harjoitushousuista reisiin asti ja pestessäni niitä yleisen pukuhuoneen lavuaarissa se meni tukkoon ja alkoi tulvia veristä vettä - ihmiset tulivat pesemään käsiään ja kääntyivät inhoten pois.

18 kommenttia:

  1. Kuulostaa kyllä tosi karmealta. :/

    VastaaPoista
  2. En tiedä kumpi tuli ensin: nämä järkyttävät sattumukset vai minun herkulliselle inhorealismille perso luonteeni. Siis kieroutuuko maailma toiveesta vai kieroutuuko pää maailmasta.

    Se on vaan jotenkin väärin, että elämässäni slapstick-maailmankaikkeus leikkaa runouden kanssa ja tuloksena on epämuotoinen olio.

    VastaaPoista
  3. Eiiiiiih! Voi pientä :( Tasan ei käy nallekarkit. Menit kaverien kauhuanekdoottien kärkeen näillä.

    VastaaPoista
  4. Kamalaa! Emppaan täysillä.

    Varmaan kamaluudessaan samaa luokkaa kuin minun infernaalisin päiväni: ruotsin ylioppilaskokeen tekeminen paskat housuissa. Kirjaimellisesti. (Seuraa tarina, jonka tarkoitus on osoittaa, että luulen tietäväni miltä sinusta tuntui)
    Ensin olin sotkenut bussin vessan (joka ei ollut käytössä) ja linja-autoaseman vessan. Jonka jälkeen sotkin koulun vessan, pesin housuni ja marssin märissä farkuissa kansliaan kysymään, että mitäs nyt tehdään. Pääsin erilliseen tilaan vessan viereen, hiukan säälin sitä poikaa, joka oli samassa tilassa ja pikkuisen myös valvojia...

    En tosin ole varmaan koskaan ollut keskittyneempi siihen mitä teen, josta helposti voisi päätellä, että olin elementissäni. Mutta oli se kyllä ehkä karsein päivä mitä tulee koskaan olemaan...
    Kotimatkalla alkoi kyllä jo naurattaa, koska tuo oli varmaan myös absurdeinta, mitä olen kokenut.

    Mutta hei, selvittiin hengissä sentään! :P

    VastaaPoista
  5. :( Voi sinnuu Annikki. Ei nyt ollut sinun päivä tuo.

    Mutta loppua kohden ehkä jo hiukan hymyilytti noiden nolouksien lukeminen.

    Itse oon sellainen arjen antisankari, joka aina hankkiutuu aivan täysin absurdeihin tilanteisiin. Tekevälle sattuu ja sitten kun olemme tarinoiden kertojia, niin on aina lisää legendaarista sisältöä ja kommelluksia jaettavaksi. Se on toisaalta tosi siistiä. :)

    Tahattomuus on yksi elämän parhaita puolia.

    VastaaPoista
  6. Voin vaan kuvitella...

    VastaaPoista
  7. Anonyymi2/09/2010

    Tavallaan nyt ei ole enää yhtään niin paha mieli, kun en päässyt leirille. Säästyin mahataudilta. On sekin jotain..

    Molemmille sairastuneille symppausta tästä suunnasta. Kamalaa :(

    VastaaPoista
  8. Kiitoksii vaan komppauksesta ja symppauksesta.

    Voi mymskä, mikä hetki elämässä! Kyllä sitä selviää ihan mistä hyvänsä, kun ei liikoja hienostele ja ottaa vaan rukkaset kouraan, niin sanotusti.

    Muusikotar, pääasia, että pääsee ykköseksi, teemasta viis ;)

    Mies-kulkija,

    Minä en oikeasti naura kakkahuumorille, mutta elän sitä täydellä sydämellä. Sellainen pienesti hankala pieru marketissa tai tippu housussa ei riitä näköjään minkäänlaisiin tuloksiin: kun verta tulee, niin sitä tulee kuin kaivosta ja kun oksennetaan, niin teet ja eväät ryöppyää kuin palopostista keskellä kymmeniä muita ihmisiä pienessä liikkuvassa kopissa. Ylenpalttista, kovin on ylenpalttista.

    Tiina,

    Taidan olla sarjakuvahenkilö, enkä todellinen ollenkaan. Kuvittelu on silloin ihan paikallaan.

    VastaaPoista
  9. melkein tunnistettava anonyymi,

    mutta ehtihän siinä treenata ihan hyvin kaikki treenit, vaikka päänsärkyyn piti ottaa buranaa tuhdisti ja keskittyminen oli vähän hajalla loppuajan.

    Ja niin se vain raijakin douppasi itsensä suolasokeriliuoksella ja särkylääkkeillä, ja kävi suorittamassa kakkosdanin silkalla sisulla ja kaatui takaisin sänkyyn potemaan.

    Tartunnat oli vähän toissijaisia tappioita.

    VastaaPoista
  10. Anonyymi2/10/2010

    Kuulinkin tuon sankaritarinan heti maanantaina. Melkoista keskittymiskykyä ja mielen voimaa lienee vaatinut se dan-suoritus.

    En silti yhtään väheksyisi junan vaihdolla kotiin matkaamista vatsavirusta potien.

    Tarinoita kuitenkin kerrottavaksi :), ei voi tylsästä elämästä syyttää.

    -melkein tunnistettava-

    VastaaPoista
  11. *kädet korvilla* LÄÄÄLÄLÄLÄÄLÄÄLÄÄÄÄÄ EN KUULE MITTÄÄN LÄÄÄLÄLLLÄÄÄÄLLÄÄÄ

    VastaaPoista
  12. taikuri2/10/2010

    Voi sinua! Mutta muistatko sen kun en tajunnut että uuden asunnon tummista parvekelaseista näkyy läpi ja hellepäivänä tupakoin alaosattomissa ja naapurin mies näki.. Ja kerran kierrätyskeskusmyyjänä selitin iloisesti että kaikenlaisia vaatteita voi tuoda kierrätykseen, kunhan ovat ehtaita ja puhjia. Siis puhtaita ja..

    VastaaPoista
  13. MT - melkein tunnistettava,

    olisikohan suorituksesta mahdollista saada VR:ltä musta vyö? Se voisi olla sitä turvavyöhihnaa.

    Se on totta, että seikkailut on karmeuksista kudottu.

    manga-jamppa,

    en usko tuollaista diarrhea-päiväkirjaa pitävältä. Jätin sitä paitsi eksplisiittisesti paskan mainitsematta, olen melkein hieno nainen.

    VastaaPoista
  14. taikuri,

    muistan :) mutta meillä on muutenkin samanlainen näkemys maailmasta sattumuksineen: tietynlaiset tilanteet vain tulevat tykö ja jäävät mieleen.

    Olen myös tilannut kerran "paahtipaistipatinkia" picnicissä ja varastanut sähköä Kansain lentokentällä keskellä yötä, kunnes partioivan japanilaispoliisin taskulamppu paljasti pyöreät silmäni nurkasta.

    VastaaPoista
  15. Anonyymi2/10/2010

    :D :D !

    -mt-

    VastaaPoista
  16. Hei..Antakaa lisää vihjeitä, en vielä tunnista melkein tunnistettavaa anonyymia.
    Terveisin kaikkien p***atautisten sankari

    VastaaPoista
  17. Eivät ne eritteet, vaan se myötähäpeän ja -muuntunnon määrä, joka särkee mittarit.

    VastaaPoista
  18. Voi ei :( Hihittelin varsinkin viimeistä kappaletta lukiessani, mutta kamalaa silti.

    VastaaPoista