Matkatavaroita

kuut

Hetken olin kotona omiin oloihini vetäytyneenä, suorastaan kaivautuneena peittoihin ja villasukkiin ja liikkumatta. Luin turvakirjaani, nukuin pitkiä unia. Eräänä päivänä huomasin, etten syönyt mitään, niin vähän kiinnitin huomiota ulkomaailmaan. Se oli kuin pitkä sisäänhengitys ennen sukellusta, ja sukellus on alkanut.

Teen hieman opintoja kasaan - tai hajalleen - tänä syksynä. Sitä varten matkustan viikoittain kahden kaupungin väliä ja yövyn ystävän luona. En mitenkään jaksaisi vielä muuttaa, joten pidän asuntoni Tampereella ja kuljen syksyn ajan. En pitänyt tekniikkaopinnoistani täällä, ja onni on sekin, että kahden vuoden opiskeluoikeus teknilliseen yliopistoon päättyi. En enää kuvittele, että ahkeroisin siellä tai sido itseäni siihen, ja irtoan. Olen kehittänyt laimean mielenkiinnon molekyylibiologiaan, hieman kielteisen asenteen kemiaan ja aavistuksen myönteisen läikähdyksen yhtä ainokaista fysiikankurssia kohtaan. Sillä vähällä sukellan jouluun asti. Tiivis ja tiukka opiskelujakso ei välttämättä ole paras ratkaisu, mutta jos ajattelen sitä sellaisena linkoliikkeenä, jota avaruusluotaimet tekevät isojen kappaleiden ympäri keräten nopeutta, kunnes sinkoutuvat kohti kohtaloaan. Hetki vain kuun pimeällä puolella ja puristus lakkaa.

Torstaina kävelin tavaroineni junasta kaupungin kautta luennolle ja tunsin itseni muuliksi ja lopulta kuolleeksi madoksi. Uudet opiskelijat eivät tienneet, että Marsissa on vettä. Luulin jo hetken, että on ilmennyt jokin uusi tutkimus, joka on kumonnut aiemmat löydökset, kun ei-vastauksien käsimeri nousi, mutta ei - maailma ei ollutkaan mullistunut. Ne eivät vain tienneet. Neuloin ja yritin seuloa luennosta sitä tarpeellista, ja häpesin sitäkin, että neulon ja jotenkin täytin jotain kaavamaista olemista siinä puuhassani.

Häpeän tätä nykyä kaikenlaista outoa. Häpeän kirjoittamista, häpeän sitä, että pidän pepsistä, häpeän muutoksiani ja sitä, että ne näkyvät. Häpeän, että ihmiset näkevät kinttanan käärmeennahkani puolitangassa, ja uuden limaisen nahan sen alla. Niin sanotusti. Reagoin voimakkaasti ja välittömästi pieniinkin muutoksiin ja törmäyksiin, ja häpeän sitä. Näin unta jostakin repaleisesta tunnetilasta, jossa en esiintynyt tyylikkäästi ja johdonmukaisesti, ja herätessäni häpesin.

Sunnuntain lepään tekemättä mitään kotona, maanantaina pakkaan häpeäni ja polkupyöräni junaan ja yritän selvitä uudesta ja vanhasta.