Piilohenkselit ja männyksi muuttuva nainen

Tänään kohtasin Valintatalossa niin vanhan rouvan, että hänen kasvonsa kasvoivat jo kaarnaa (epäilin myös naavaa löytyvän). Jotkut muuttuvat, eivät vain maaksi, vaan metsäksi vanhetessaan. Yritin kaikkeni, etten olisi tuijottanut puumaista kasvainta, vaan tähtäsin haparoivan katseeni kohti pöllömäisiä silmiä, kun mummo yhtäkkiä leikkelehyllyllä päätti lähestyä.

"Satuitteko lukemaan tänään Aamulehden?," nappasi mummo kommunikointitilaisuudesta kiinni ja esitti asiansa.

"Een, ei minulle tule Aamulehteä. Kuinkas niin?"

"Siinä oli heti etusivulla sellainen pieni kuva, se oli siitä euroviisuvoittajasta."

"Ai niinkö?"

"Juu, ja minä katsoin, että millainen kuva, kun sillä oli puku päällä, mutta housut roikkuivat puolitangasssa! Minä ihmettelin, että putoohan ne!"

"Se taitaa olla se muoti sellainen nykyään", sanoin ja ajattelin vihdoin törmänneeni kaikkien näiden vuosien jälkeen sellaiseen aitoon ihmiseen, joka ihmettelee edelleen housuvyötärön putoamista takapuolen alapuolelle. Olen nimittäin kuullut tällaisesta vain huhuja ja lukenut kirjoituksia, jossa ko. ihminen esitetään vanhan kansan erityislähettiläänä mielipiteineen, joten kuuntelin uteliaasti, mihin juttu johtaa.

"Niin, mutta lahjakas nuori mies se on. Tiesittekö, että hän on nuoriso-orkesterin johtajana? Ja soittaa viuluakin erittäin lahjakkaasti?"

"Ai jaa, no enpä tiennyt kyllä."

"Pitää olla lahjakas, että pääsee orkesterinjohtajaksi."

"Niin minäkin luulen."

"Mutta siitä kuvasta tosiaan, että minä ihmettelin, että miten ne housut mahtaa pysyä ylhäällä. Oli niin hullunkurisen näköistä! Vaikka paita oli kyllä aseteltu oikein tarkasti ja tyylikkäästi."

"Ehkäpä hänellä on siellä sellaiset piilohenkselit."

"Niin!"