perjantai 20. maaliskuuta 2009

Kooste

Yleensä olen tehnyt syntymäpäivänä jonkinlaisen vuosikoosteen plussineen ja miinuksineen, mitä on tullut lisää ja mitä vähemmän, mutta tällä kertaa otetaan pitempi jana. Sitäpaitsi tässä kyselyssä sattuu leikkautumaan tarkasteluväleistä johtuen paskimmat vuodet kokonaan pois, vaihtelua sekin.

10 vuotta sitten...
1. Asuin viimeistä vuotta vanhempien luona.
2. Käytin vielä maihareita ja melko karmeita nahkapaikkaisia mustia tiukkoja farkkuja.
3. Olin vielä lukiossa ja elämä ja opiskelu oli helppoa kuin mikä.

5 vuotta sitten...
1. Opiskelin toista vuotta fysiikkaa Jyväskylän yliopistossa. Se oli paras opiskeluvuosi ikinä ja tein melkein kaikki opintoni tuolloin.
2. Rupesin muutaman vuoden tauon jälkeen juomaan taas alkoholia ja opettelin tanssimaan niinkö diskojytää.
3. Minulla oli niin pitkä tukka, että se ylsi takapuoleen.

Vuosi sitten...
1. Elämäni oli muuttanut jälleen suuntaa ja muutin itsekseni asumaan.
2. Masennus taittui paremmalle puolelle ja pystyin jopa lukemaan jo kirjoja.
3. Oli kylmin kesä ikinä.

Tähän asti tänä vuonna...

1. Olen parantunut vauhdilla ja elänyt ilman lääkkeitä.
2. Sairastanut pitkään ja hartaasti flunssaa vuoroviikoin.
3. Kääriytynyt kuoreeni ja säikähtänyt ihmisiä ja tilanteita.

Eilen...
1. Katsoin Kaunottaren ja Hirviön kyynelsilmin.
2. Kävin aikidossa kärsimässä.
3. Ihailin kirkasta taivasta.

Tänään...

1. Täytin 27 vuotta.
2. Kävin ohjatussa venyttelyssä kärsimässä.
3. Tunnistin itseni peilistä.

Huomenna..

1. Menen salille olemaan hurjan vahva.
2. Yritän nousta aikaisemmin kuin pariin viikkoon.
3. Jätän tilaa jollekin, ehkä makaroonilaatikolle.

13 kommenttia:

  1. onnea annikki.listasi kertoo sen, että taipumus pitää pieniä asioita tärkeinä saa varsin paljon suurta aikaan.

    VastaaPoista
  2. Kovasti onnea ja virtuaalisia ilmapalloja ja serpentiinejä! Viimeistä puolta vuotta on ollut mukava seurata: ainakin blogimerkintöjen perusteella olet tervehtynyt yhä vahvemmaksi.

    VastaaPoista
  3. Hei, Annikki! Onnittelut minulta myös.

    Minusta ihmisiä ja tilanteita pitääkin säikähtää. Siitä ei voi parantua. Ei saa.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi3/21/2009

    Sydämelliset onnittelut!
    Seurailen blogiasi ja riemastuttavaa tapaasi kirjoittaa ja pohdiskella tätä kummallista maailmaa aktiivisesti, mutta en yleensä koskaan, koskaan kommentoi mitään. Työstän kommentointikammoani kyllä :). Nyt halusin kuitenkin onnitella ja kiittää blogistasi muutenkin.

    t. Kati

    P.S. Tekemäsi grafiikantyöt ovat upeita.

    VastaaPoista
  5. Hyvää eilistä syntymäpäivää!

    VastaaPoista
  6. Onnea, Annikki. :)

    VastaaPoista
  7. Oho, vai että syntymäpäivä oli. Onneksi olkoon! Vaikka en tunnekaan sinua, niin silti tulee hyvä mieli aina kun kerrot että sinulla on parempi olla. (Jossain välissä musta on tullut empaattinen, iiks.) Pidä mukavaa ja kerro potentiaaliselle makaronilaatikolle terveisiä!

    - Kaisa

    VastaaPoista
  8. meri,

    kiitos :) fysiikassa on kovin tärkeää mittakaavan ymmärtäminen, ja luulen, että ihmiselämän mittakaava on leivässä ja lakanoiden viikkaamisessa, ei missään sen suuremmassa. Sellaista oppii luonnontieteissä. :D

    elina,

    virtuaalisissa ilmapalloissa on kyllä se hyvä puoli, että niistä ei karkaa ilma pihalle parissa päivässä. Toivotukset pysyy tuoreena!

    Mummo,

    Kiitos. Kohtuudella säikähtelyä siis. Ei siten, että iho käy kalpean harmaaksi ja hermosto säpsähteleväksi, kun liian pitkään säikkyy ja arkailee. :)

    PS. olen hymiö-sukupolvea. en voi välttyä niiden käytöltä

    anonyymi-Kati,

    Hei vaan sinullekin, ja tervetuloa tiedetyksi. Kiitos ja kiitos!

    Katarimarialle ja Celialle kiitokset kumarruksen kanssa,

    ja Kaisa,

    jos on samalta kylältä kotoisin, niin sehän on melkein tuntemista.

    Eihän sitä tiedä, jos olenkin erittäin taiteellinen sielu, niin sairastan sitten sellaisia komeita masennusjaksoja loppuelämäni. Traagiset ja valoisat jaksot vuorottelevat. Keskiluokkainen vaihtoehto on ainokainen 2-3 vuoden sairausjakso, joka "auttaa ymmärtämään mikä elämässä on tärkeää ja antamaan itselleen armoa sekä mahdollisuuden pysähtyä ja oppia elämäntaitoja". Voi pojat.

    Makaroonilaatikko aineellistuukin ihan kohta, kunhan otan leivän uunista. Kevättä sinullekin.

    VastaaPoista
  9. No niin. Noloahan tämä näin myöhässä, mutta onneksi olkoon. Seuraan tätä blogia harvemmin, koska tämä on blogger-profiilin lukulistassa eikä blogilistassa. Korjasin nyt senkin.

    Arvelinkin, että olemme suurin piirtein samanikäisiä. Tai olet muutaman kuukauden vanhempi.

    Ja noloa tämäkin, mutta mistä huomasit masennuksen taittuneen paremmalle puolelle? Itse kun en osaa omalta kohdaltani sanoa, milloin se taittui, vai onko se taittunut vai sairastinko koskaan masennusta vai pelkkää myöhästynyttä teini-ikää.

    (Itselläni toinen opiskeluvuosi oli juuri se kaikkein huonoin, jolloin opintoviikkosaalis taisi olla yksinumeroinen).

    VastaaPoista
  10. Kiits, kuitenkin, vaikka myöhässä. Voin kertoa, etten ole päivääkään nuortunut syntymäpäivän jälkeen. Määpä oon huomannut jo kaksi vuotta sitten, että kasikakkosia ollaan molemmat.

    Noo, kun masennusoireet on niin selkeitä, että pää tuntuu hajoavan, tekee mieli kirkua joka päivä, ei pysty nukkumaan, eikä keskittymään mihinkään ja kuristavaan ahdistukseen joutuu syömään kolme rauhoittavaa päivässä (jotkut syö toki paljon paljon enemmän, mutta minä noudatin ohjeita kiltisti ja orjallisesti) ja unta varten vielä lisää, niin ero normaaliin on harvinaisen selvä.

    Rajan huomaa siitä, että tulevaisuus näyttää paremmalta kuin menneisyys, kun taas ennen käännekohtaa se on toisin päin. Ja tilastollisesti arvioiden se on siinä kahden vuoden paikkeilla. Se on mennyt minulta jo.

    VastaaPoista
  11. Nyt kun sanoit, niin olisikohan se ollut juuri sinä, jonka kanssa joskus tuli puheeksi tämä, köh, erinomainen vuosikerta :P Muistan näköjään huonosti.

    Ehkä olemme sairastaneet eri sairauksia sitten. Muistan lähinnä toivottomuuden ja keskittymiskyvyn puutteen (joka kyllä vaivaa edelleen). En saanut koskaan mitään lääkkeitä. Tosin se oli kuulemma silloisen meidän YTHS:n psykiatrin linja.

    VastaaPoista
  12. No miten kukakin oireilee, ei se sama ole kellekään. Masennus on jokaiselle omanlaisensa. Niissä lääkkeissä on kuitenkin sen verran sivuvaikutuksia, ettei niitä automaattisesti kannata määrätä.

    Hyvinhän olet kuitenkin saanut tutkintosi suoritettua, joten ei se ainakaan niin paha jakso ollut, että olisi työkyky mennyt. Se on tosi hyvä juttu. Jos paska kasautuu siihen pisteeseen, ettei voi tehdä työtä tai opiskella, niin siitä on jo todella vaikea rämpiä ylös.

    VastaaPoista