muistiinpanoja

Eilen oli kyllä ihan legendaarinen ilta, koska menin nukkumaan jo yhdeltä! Voi pojat. Juuri kun jouduin valvomaan monena yönä viiteen tai kuuteen, ennen kuin nukutti (vaikka menin tietysti uskollisesti aina kolmelta jo sänkyyn).

Ja tänään heräsin yhtä legendaarisen aikaisin jo kymmeneltä.

Vedin kaihtimet ylös, ja talvi oli kadonnut. Ihan kokonaan, viimeistä ripettä myöten. Ilmeisesti lumensyöjät ovat kulkeneet näitä main ohi yöllä. Jäljellä on vain harvinaisen ankeat harmaat kadut. Valokin on kuin marraskuussa. Jumaleisshön, jos valonsyöjätkin ovat liikenteessä, niin ei hyvä heilu.

--

Ai niin. Näin unta nunnista. Abbedissa oli tiukka, mutta vanha ja raihnas. Yhden nunnan vatsan ja kohdun tilalla oli peltilaatikko, jossa se valmisti myyntimiehen kanssa salaa saippuaa (tämä kummallisuus oli esitelty samassa merkityksessä kuin seksi, vaikka kyse oli todellakin vain saippuanvalmistuksesta). Ullakolla oli tulipalo. Luostarissa kävi vierailemassa myös toinen mies, jolla oli siellä toipilaana sisar. Miehen aikeet paljastuivat kuitenkin, kun sisko kuoli:

"Nyt, kun sisareni on kuollut, saan kai käyttää tilaisuuden hyväkseni ja tulla viereenne teidän sänkyynne?", sanoi mies, ja kiipesi (tai paremminkin laskeutui) nunnan sänkyyn, joka oli hyvin matala ja pahvinen, ja sijaitsi lattialla sairasvuoteen vieressä.

Aika kurittomia tai pikemminkin tahdottomia ja surullisia nunnia oli koko luostari täynnä.