sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Nyrkit

Huh, miten karmivaa painajaista näin.

Olin jälleen yläasteella, kouluun palanneiden luokalla, joka ei mahtunut edes luokkiin kokonaan, vaan pulpetteja oli pitkin käytäviä. Tunti saattoi muuttua kesken kaiken ranskasta englantiin, mutta koska vaihdos oli noin päin, latelin vastaukset opettajalle sangen sujuvasti.

Koulu pimeni ja paikalle saapui joku poika, jolla oli kyky pimentää taivas ja jäädyttää asioita. Paikalla oli muitakin, joilla oli "kykyjä". He estivät itseään jäätymästä polttamalla puhalluslampulla (en tiennyt esineen nimeä, joten jouduin sen etsimällä etsimään, mutta tunnistin esineen kyllä). Oli karun näköistä, kun kaksi tyyppiä polttivat ensin kasvonsa ja kätensä liekillä ja sitten kävivät jääpojan kimppuun nyrkein.

Uni siirtyi muualle, ja ahdistuneena huomasin, kuinka pikkusiskoni oli mennyt sekaisin ja kuristi ja pieksi suvun lapsia aina kun sitä ei pitänyt erikseen kiinni tai pidellyt lattiassa. Hakkasin pikkusiskon päätä nyrkeilläni ja yhä vain se kuristi lasta. Unessa yritin rationalisoida asiaa pohtimalla, josko sisko oli saanut päähänsä viruksen, joka tuhosi aivoja ja muutti näin käyttäytymistä. Lopulta keksin ottaa siskon kädestä karkin pois, ja raivohulluus laantui. Soittelin isälle, että mihin laitokseen sen saisi laitettua, koska eihän sitä nyt enää voi pitää lasten luona.

Sitten olimmekin autossa matkalla jollekin hevosleirille, kun sisko ohjasikin auton järveen. Vauhtia oli muka sen verran paljon, ettei auto uponnut heti, vaan kauhomalla sivuilta se kiisi veden päällä eteenpäin. Mökin rantaan. Vesi oli kirkasta ja lämmintä. Hullu sisko lähti heti lasten kanssa uimaan, minä tarkastelin mökin ja sen naapurimökin tavaroita, koska niitä oli niin runsaasti joka paikassa. Menin kuitenkin vahtimaan, ettei sisko hakkaa taas lapsia, ja vesi oli niin lämmintä. Sitten havahduin hereille.


Uni poikkesi muista tavallisimmista sillä, että siinä oli paljon painajaismaisia elementtejä ja tapahtumat vaihtelivat aika tiuhaan sen sijaan, että niissä olisi ollut yksi kantava teema tai juoni.

Muistelen kyllä vieläkin kauhulla niitä unia pari vuotta sitten, kun minulla ei ollut aivoja ja vain verinen reikä päässä tai minulla ei ollut silmää, vaan vain verinen silmäkuoppa jäljellä. Katselin niissä unissa itseäni peilistä, kallon reiän reunoilta rehottavaa ohutta tukkaa ja koettelin päätäni ja sen sisällä ollutta tyhjyyttä. Viime yön uni ei päässyt kauhussaan ihan tuolle tasolle, mutta ei se kaukanakaan ollut.

2 kommenttia:

  1. Huh huh, olipa touhua. Ehkä sulla on jotain purkamattomia agressioita...
    (Tuli mieleen eräiden asioiden summana, että väkivalta lopettaa vittuilun).

    VastaaPoista
  2. Minä olen koko viikon nähnyt painajaisia, tää oli samaa sarjaa. Kurja kyllä, että joulun alla unet käsittelevät kamalia asioita.

    Varsinkin kun nyt on ensimmäinen vapaa joulu, jolloin minulla ei ole ketään painostamassa (ja arvostelemassa minun perheen joulutapoja, kun on se niin väärin, jos alkuruokia saa syödä pääruuan kanssa yhtäaikaa).

    VastaaPoista