Tuskin ehtii netissä pyörähtää

Olen tässä kahtena iltana ommellut käsin pitsiä kahden lyhyen verhon väliin, jotta saan niistä yhden pitkän siten, että se näyttää siltä, että sen oli aina tarkoituskin olla koostettu kahdesta verhosta.

Tultiin aiemmin illalla siskon kanssa Espoon Ikeasta, ja noin tunnin ajan istuimme selät vastakkain hiljaa molemmat omilla läppäreillä. Sitten viimeistelin verhon ja sisko teki lämpimiä voileipiä. Tuolla ne uunissa tuoksuilevat, kun juusto kuplii ja kinkku käpristyy.

Perjantain blogipikkutyttö.. tai siis -joulujen jälkeen onkin ollut veto poissa, kiitos Sirenitan "Hei anna mä tarjoon!" -joulumielen ja sen, että en ole niin hyvässä vedossa kuin joskus tarunhohtoisina teinivuosina. Mukana oli meitä tamperelaisia tyttöbloggaajia ihan mieletön lössi! -no viis henkee.

Sunnuntaina tulivatkin äiti ja pikkusisko kylään ja kirjoittaminen vaatisi vähän enemmän omaa rauhaa. Eikä sitä, että äiti vaahtoaa kapeasta tuuletusikkunasta, jossa ei ole verhoa edessä, että "siitä näkee sisään herranjumala, kaikki näkee!". Niin mitä näkee? Mun äitin ja siskon ja minut vaatteet päällä? Eikä semminkään sitä, että sisko nukkuu leveästi minun vieressä ja loppuyöstä pakenen itse jalkopäähän evakkoon.

--

Forumissa suomea murtaen puhuvat ulkomaalaiset kauppasivat kiiltäviä kynsiä ja tukkalisäkkeitä, ja kiskoivat kokeilemaan.

"Sinä haluta pitkä tukka?? Sinulla ohut tukka, tässä lisäke, maksaa vain 200€!"

En raaskinut sanoa, että minulla oli pitkä tukka. Minulla oli hyvin hyvin pitkä tukka, joka ylsi takapuoleeni asti kunnes olin 23-vuotias, ja sitten sain siitä tarpeekseni ja leikkautin sen puolipitkäksi. En tahdo enää pitkää tukkaa, ja jos tahtoisinkin, antaisin tämän omani vain kasvaa.

Te myydä minulle onnelline, kaunis elämä! Te tiedä ei, että minä heittä moise elämä roski ja osta kahellasadalla ruoka ja taidetarvike! Minä olla kaunis ilma tuuhea tukka ja kiiltävä kynsi, sillä minula sielu ja hurmaava vihreä silmät.