lauantai 8. marraskuuta 2008

Lusikat

Näin unen.

Hämyisessä metsässä oli tumma joki, jossa kolme vedenneitoa elivät ja leikkivät kivellä iltaisin. Kerran tuntematon mies sattui joelle ja neidot vetivät hänet mukaan leikkiin. Vedenneidot olivat silminnähden tukevia, hyljemäisiä ja todella reheviä ja heillä oli sinimustat tukat. Mies ihastui keskimmäiseen ja tahtoi hänet omakseen. Valkea jumalatar ilmestyi ja kysyi, mitä tähteä mies tahtoo seurata. Mies katseli taivaalle ja vastasi tähtiryhmää osoittaen: "Orfeusta.". Jumalatar suostui pyyntöön ja matka jatkui yöstä päivään, metsästä kukkulalle, jossa meren kansa yritti estää etenemistä ampumalla mereltä valkoisia nuolia. Vaikeasta matkasta huolimatta matkalaiset saapuivat kukkulan loppuun, jossa oli jyrkänne ja pudotus taianomaiseen lahteen, josta aallot kulkivat rannasta ulapalle. Ylänkömaan lahden ja meren erotti korkea vesiputous.

Tässä kohtaa jumalatar kertoi Kuoleman tarinan miehelle ja vedenneidoille. Lahti oli uudestisyntymän tyyssija ja jumalatar oli saattanut Kuoleman matkaan tältä samalta jyrkänteeltä. Kuolema ei ollut vielä Kuolema ennen kuin omasta halustaan. Kuolema teki päätöksensä ja hyppäsi lahteen. Pintaan tullessaan Kuolema oli muuttunut. Korvaukseksi kamalasta työstään Kuolema sai paljon lahjoja: näkymättömyyden, lentotaidon, ilman kanssa kulkemisen ja toiseen käteensä Lempeyden.

Nyt oli vedenneitojen vuoro valita jatkaako elämäänsä niin kuin ennenkin vai hypätä uuteen miehen tahdon mukaisesti. Mies ja neidot hyppäsivät alas tyrskyihin ja vajosivat pohjaan. Samalla hetkellä, kun neidot koskettivat pohjahiekkaa, he muuttuivat kolmeksi lusikaksi: kultaiseksi, hopeiseksi ja vaskiseksi. Mies ehti nähdä, että hänen tyttönsä oli kultainen, mutta lusikat vaihtoivatkin väriä: hopeisesta tuli kultainen ja kahden muun muuttumista mies ei nähnyt. Epätoivoinen mies keräsi lusikat pohjasta ja nousi pintaan. Hän ei enää tiennyt, mikä näistä kolmesta oli hänen toiveensa. Lusikat olivat eläviä, tuntevia ja kuulevia, mutta puhua ne eivät voineet.

Lahden rannalla oli aavikkomarkkinapaikka, jossa myytiin ihmeellisiä asioita. Mistään ei ollut miehelle hyötyä, koska hän oli kadottanut rakkaansa. Mies möi kultaisen lusikan ja alkoi elämänsä kulkurina, kuljettaen mukanaan hopeista ja vaskista lusikkaa.


--
copyright Annikin New Age -unet

6 kommenttia:

  1. Miten kukaan voi nähdä tollasia unia?
    Mun unet on aina semmosia, että oon jossain ja siellä on jotain muita ihmisiä ja eipä sit sen kummempaa. :D

    VastaaPoista
  2. Ihana. (Ja tähän ainakin kolme sellaista sydäntä, jotka Tiina osaa tehdä.)

    VastaaPoista
  3. Hurjaa kamaa. Mitähän ihmettä on vuotanut vesijohtoveteen? Kaikki tänä aamuna lukemani blogimerkinnät ovat olleet intensiivisen värikkäitä ja unenomaisia. Itsekin kirjoitin sellaisia.

    VastaaPoista
  4. Olen kateellinen ihmisille jotka näkevät näin selkeitä unia. Tai muistavat ja osaavat kertoa ne. Itse yleensä en muista uniani.

    En usko enneuniin, mutta uskon että unet merkitsevät jotain. Unissa ihminen kelaa senhetkistä elämäänsä.

    Tästä unesta tuli mieleen jonkinlainen valintatilanne elämässä. On olemassa eri vaihtoehtoja mutta on vaikeaa tehdä päätöstä eikä asiaan oikein saa neuvoja.

    Tai sitten tämä tarkoittaa jotain aivan muuta.

    VastaaPoista
  5. Minun unessani paettiin zombeja. Hyväksi keinoksi osoittautui unen loppupuolella oman - siis oman, ei zombin - sydämen lävistäminen puukepillä. Uni oli harvinaisen elokuvamainen minulta.

    Kävin muuten tänään katsomassa Matkalla Edoon -näyttelyn. Nyt olen liian väsynyt analysoimaan sen herättämiä tuntemuksia sanallisesti, mutta lopputulos oli joka tapauksessa positiivinen. Kiitos siis vinkistä, en olisi ilman mainosta hokannut koko näyttelyä. :) (Samalla olisi jäänyt menemättä Hkiin ja jääneet upeat talvisaappaat löytämättä. Nyt voin kulkea ulkonakin hameissa. \o/ )

    VastaaPoista
  6. Tiina,

    tää oli varmaan kaikista arkkityyppisin uni ikinä, mutta aina yleensä minulla on aika värikkäitä ja juonellisia unia, jotka muistuttavat enemmän elokuvia, satuja, scifiä ja milloin mitäkin.

    alccis,

    tänks, kirjoitin oikein lapulle aamulla yksityiskohdat, etten unohda ja menin takaisin nukkumaan :)

    avoinna,

    aika karun realistinen arvaus tuo vesijohtovesi.. taru kuitenkin kertoo, että joinakin öinä suuren tarinoiden puun juuret kurkottavat kohti nukkuvia ja unet pääsevät sitä kautta maailmaan.

    eero,

    täällähän saa ihan ilmaisen tulkintapalvelunkin :) En ajatellut yhtään itse mitään tulkintaa sille, mutta juuri noin tilanne minulla on nyt: pitää tehdä suuria valintoja tänä vuonna, eikä siihen ole muualta tulossa apua.

    Kuulemma sellaiset ihmiset, jotka ovat unistaan kiinnostuneempia, muistavat niitä paremmin kuin sellaiset, joita unet eivät kiinnosta. Tiedä sitten siitä, minä olen muistanut uneni hyvin pienestä lähtien ja muistan vieläkin joitakin lapsuuden unia.

    Eeva,

    ks. taru tarinoiden puusta yllä. ;)

    Hyvä, että sait mentyä näyttelyyn, niitä vedoksia on miltei mahdoton nähdä livenä muuten elämässä.

    VastaaPoista