keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Koton

Baah. Olen saapunut kotiin. Vaihtanut järjestystä - pääsin eroon yhdestä vanhasta televiisiosta, tarjoiluvaunusta ja matosta, kun isä vei ne mukanaan äidin riesaksi. Raahasin sairaan painavan lipaston eteisestä Huoneeseen (minullahan on vain Yksi) vanhalla, hyväksi havaitulla kikalla: pyyhkeet kaapin jalkojen alle ja työntämällä perille. Sillä tavalla voi siirtää mitä hyvänsä painavaa naarmimatta lattioita ja nostamatta sitä. Sitten laitoin pyöreän peilini seinälle, kun kerran osaan jo kiinnittää juttuja betoniin. Se tuli suoraan, koska se tarvitsi vain yhden ruuvin.

necchi kaipaa hieman puhdistusta

Nyt minulla on ompelukone. Rautainen, aika tosi painava Necchi Supernova Julia. Se seisoo tuolla uhkaavana. Jostain syystä minulle ei tuota minkäänlaista ongelmaa ottaa, leikata ja ommella vaikkapa iltalaukku käsin, mutta ompelukoneen kanssa alan kehittää välittömästi vastenmielisyyden tunteita. Onkin erinomaisen hauskaa, että monimutkaisetkin yhtälöt avautuvat minulle ilman sielun äänetöntä kirkumista, mutta kaavamerkinnät - hyi olkoon, kuka ne on keksinyt? Missään ei näköjään näy, että olin tekstiilityössä yhdeksän vuotta ja sain aina kiitettävän. Sitä se kato on, kun oppimaansa ei sisäistä. En toki epäile yhtään, ettenkö osaisi, mutta miten sen nyt selittäisi: aihetta varjostaa kammottava pelko ja kauhu. Mitähän joku psykoanalyytikko saisi tuostakin irti? Hah, hälläväliä, en käy analyysissä, vaan oikeassa terapiassa.

2 kommenttia:

  1. Anonyymi11/19/2008

    Ooh, Annikki, tämä oli paras bloggaus, joka on koskaan ikinä missään julkaistu!

    Minullakin on Necchi, malliltaan Lycia, ihana, jotenkin vespamainen, ja tuhottoman painava. Siinä näyttää olevan samat vimpstaakit kuin sinun kuvassasi.

    Ongelmani on se, että kukaan ei tiedä, miten sillä puolataan, joten en ole käyttänyt konetta siinä viiteen vuoteen (enkä autottomana jaksa raahata sitä minnekään katsottavaksi). Kun yritin, sain aikaan pelkkää syheröä.

    Valitettavasti minulla ei ole kameraa/blogia, joten en voi havainnollistaa mitään, mutta koneessani on sen ison käsipyörän vieressä luukku, jossa on nähdäkseni kotelossa oleva puolaustappi. Luukun reunassa on liikkuva metallireunus, jossa on ulkonema, jossa on reikä, ja langan pitäisi kai mennä sen läpi, mutta mistä ensin ja mistä sitten ja minne ylipäänsä?

    Jos tiedät, mikä systeemi on tai jos saat sen selville, niin voisitko laittaa blogiisi kuvan?

    Pyytää entinen salainen, nyt julkinen lukijasi Atair

    VastaaPoista
  2. Kopsasin omani käyttöohjeesta puolausohjeet (ks. uudempi postaus), toivottavasti niistä on apua. En nimittäin ole itse vielä sitä kokeillut, mutta luulen, että se onnistuu kuitenkin. :)

    VastaaPoista