Sinkkuneidin hurja lauantai

Istun lastenhuoneen lattialla evakossa.

Päivän ajatukset kattavat ei mitään.

Tuulen viemää ei näköjään lopu koskaan. Melkein kallistuisin sille kannalle, että tämä teos on peräti parempi elokuvana kuin kirjana. Scarlettin pään sisälle pääseminen kun ei oikein maksa vaivaa. Se johtuu tietenkin siitä, että olen itse pikemminkin se kunniantuntoinen Melanie kuin räiskyvän itsekäs miss O'hara. Ajankuvauksena se tietysti on loistava, mutta nämä ihmiset eivät herätä minussa juurikaan mielenkiintoa. Ne ovat jotenkin niin kuorimaisia tarkasta kuvailusta huolimatta.

Seuraavaksi aion lukea neiti Kemistiltä lainaamani Neil Gaimanin Coralinen, joka on ihan pieni kirja, mutta luulenpa että se on ihan poikkeamisen arvoinen. Gaimanilla on avain satulippaaseen, jonka sisältö kutsuu ja houkuttelee minua tavattomasti.

Ah, mutta nyt on tulostettuna liput Joutsenlampeen...

Ja kai tässä on mentävä grillaamaan ja pelaamaan Carcassonnea.