Kyllä on, puhelimessa, ei, täällä ei ole muita aikuisia kuin minä <3

Elämän läpäisevästä viisaudestani huolimatta vastasin tällä viikolla kahdesti tuntemattomaan numeroon. Mutta kunniakseni en ajatellut, että siellä olisi Pinssi (kuten Jenni sanoi pienenä), vaan toisesta, että siellä voisi vaikka olla lääkäristä joku ja toisesta, että siinä on Kuopion suunta, se voi olla joku siskoista. Paskanmarjat: toinen oli puhelinmyyjänainen, joka kaakatti ja sekoili sanoissaan ja kauppasi Cosmopolitania, ja toinen oli teeveelupatarkastaja, joka tahtoi lähettää minulle laskun. En ottanut kuuleviin korviini kumpaakaan.

"Ei, olen vasta tilannut kaksi lehteä, joten en voi tilata enää kolmatta."
"Ai öö tuota onko ne laskutuskautensa lopussa ne..."
"Jos minä tilasin ne juuri, niin kyllähän ne aika alussa ovat."
"Nii joo tota hei." *puup puup puup*

"No hei, sinne sun asuntoon on toukokuussa muutettu, että laitanko sulle tv-luvasta laskun ja tää ois tällä selvä?"
"En minä mitään laskua tarvitse."
"Ai jahas, no en mä sitten laita. Tämä selvä. Hei!"
"Kiitos hei!"