Eilen oli lopulta niinkin villiä, että unohdin laittaa ruokaa, enkä syönyt ollenkaan. Laskin vain helvetin laskujani ja luin. Söin minä kolme sämpylää.
Sen vähän, mitä ikkunasta katsoin ulos, siellä satoi saavista kaatamalla ja hylkäsin samantien lenkkeilyn sun muut. Onhan ehdottomasti ihanampaa istua sisällä ja laskea.
Minun leffadeittini ei millään saa raahauduttua tänä viikonloppuna kaupunkiin, joten taidan viedä itse itseni elokuviin ennen kuin kasvatan juuret takapuolesta tuohon työtuoliin.
Rakastajan hankkimisessa on iso työ ja kaikista ansalaudoista ja verkoista huolimatta kiltit pojat juoksevat karkuun ja pahat eivät huoli. Ihan kuin minä olisin kenenkään kanssa naimisiin menossa (paitsi tietysti topin, terkkuja) tai vaihtoehtoisesti purisin pallit irti. Muita vaihtoehtoja ei ole.
Sängynlämmittäjän lisäksi olen ajatellut hankkia nilkkurit, tai sellaiset ihanamman puoleiset syyskengät. Saappaat minulla nyt on, mutta ne ovat vielä vähän liian lämpimät. Ompelukoneen saan äidiltä ja sitten voisinkin kokeilla sellaista ihmettä kuin hameiden ompelua.
Ensi viikolla, tai sitä seuraavana, alkaa taas grafiikka Sampolassa. Pääsen sotkemaan sormiani hieman painomusteeseen ja miettimään tekisinkö painolaattoja tampoonipaketeista vai pitsalaatikoista. Molemmilla on etunsa. Tee-pakkauksista taas ei saa hyviä, se on kokeiltu, ja kallista paperia meni hukkaan. Tänä syksynä tahtoisin kokeilla verenvärisiä töitä. Ja jatkaa ehkä savunsinisiä ja oransseja.
Kesä meni, tai ei tullut ollenkaan, mutta onneksi olenkin aina pitänyt syksystä. Sekä talvesta. Syksy on iloinen ja puuhakas, talvi istuu rauhassa ja pohdiskelee. Eihän minulla ole hätää kylmästäkään, kun ystävä neuloo minulle lapasista kaulahuiveihin aina jotain ihanaa. Taidan itsekin neuloa. Pitkät, ylipolven villasukat. Sitten talvemmalla.
sun isn’t far in the offering
1 tunti sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti