lauantai 26. heinäkuuta 2008

Laiturin nokassa (eli matkatarina)

Gabriel matkakassissa


Joo, on käyty on. En ehtinyt edes kunnolla väsyä, kun piti jo viime tiistaiaamuna kiivetä junaan ja käydä kääntymässä etelässä ja tulla takaisin ja ottaa vastaan pikkusisko ja pari pikkupoikaa ja käydä vuokraamassa elokuva ja aamusta heti raahautua Särkänniemeen.

Pikkusiskon (25) kanssa tulimme siihen tulokseen, että olemme tulleet vanhoiksi, koska aloimme kirkua ja voivotella jo Viikinkilaivassa (enkä ole koskaan kirkunut missään [paitsi ahdistusoireina, mutta se on niitä sairaustarinoita - forget it]). Laitteet pahenevat vuosi vuodelta ja se, mikä lapsena oli huisin kivaa, tuntuu nykyään turhalta kidutukselta.

Oskari muuttui iltapäivästä yhtäkkiä kalpeaksi ja alkoi valittamaan päänsärkyä. Ajattelin hakea pojalle ensiavusta vähän särkylääkettä, koska syöminen ja veden juominen eivät olleet auttaneet. Venäläissyntyinen sairaanhoitaja olisi halunnut ottaa verinäytteen sormesta, mutta Oskari meni tuolissaan kyyryyn, mulkoili kulmiensa alta ja valmistautui potkaisemaan hoitajaa. Siinä vaiheessa hain Heini-tädin paikalle (tutumpi täti yleensä auttaa asiaa) ja yhdessä suostuteltiin se mitä mukavimpiin toimenpiteisiin verinäytteestä veteen sotketun lääkehiilen juomiseen asti. Pian lapsi purjosi kuin paloletku kaikki syömänsä ranskalaiset ja makkarat sulamattomana mössönä pitkin ensiavun lattiaa. Ja oksensi sitten hieman lisää, ja lisää ja lisää. Joi mehua ja oksensi senkin. Puolen tunnin odottelun jälkeen, lapsi oksensi vielä kerran, ja sitten päästiikin jo lähtemään huvipuistosta. Väri oli sentään jo palannut, ja verensokeri alkoi olla normaalilla tasolla. Sen kunniaksi autossa oksennettiin vielä hieman lisää.

Automatkalle ostettiin sairaalle lapselle mehua ja banaania ja sokerikorppuja ja terveempi mussutti nameja. Tädit lauloivat autossa jälleen kolme tuntia Kaija Koota ja yöllä oltiin jo Kuopiossa.

Tänään olen opetellut omin nokkineni virvelöimään (luonnontieteellinen koulutus alkaa selvästikin tuottaa tulosta) ja blogannut laiturilta.

Nyt aion grillata naurista.

Isä pudotti moottoriveneen avaimen kanavaan, ja jonkun oli sukellettava se pohjasta. Mutta se onkin jo ihan toinen tarina..

3 kommenttia:

  1. Anonyymi7/28/2008

    Hohoo, tämä kuulostaa aika paljon jännemmältä kuin pari tuntia Akateemisessa kirjakaupassa ja retki koiran kanssa Suomenlinnaan :D olisikohan pitänyt minunkin kehittää vähän äksöniä vierailua varten? Kiitos kuitenkin viimeisestä, näemme taas :)

    VastaaPoista
  2. Onko sinulla kärpäsloukku :O olisipa minullakin, mistä noita saa? Hieno! Jostain olen lukenut että noita voi ruokkia liikaakin, ja että sitä ei saisi tehdä. Kesällä tuollaiselle voi ainakin saada helposti ravintoa. Paarmoja nassuun vaan.

    VastaaPoista
  3. Aino,

    mutta minähän pidän kirjakaupoista! <3 ..koskaan saa penkoa niissä riittävän pitkään... Jos olisit raahannut minut lintsille, olisin varmaan saanut jonkun paniikkikohtauksen, nyt kun olen vanha.

    Brim,

    onpa hyvinkin. Stockalta ostin ^_^ En minä sitä syötä, mutta nuo pojat.. Jospa ne nyt malttaisivat antaa sen olla, kun se sulattelee lihavia kärpäsiä.

    VastaaPoista