kuistilta

Olen pessyt mattoni painepesurilla, ja voisin varmaankin poimia vielä mustikoita mökin takaa pakkaseen. Iän mukana alan ymmärtää säilönnän päälle..

Kuu on iltaisin matalalla ja näyttää valtavalta vaniljapallolta, toisinaan tulenkarvaiselta sirpiltä. Joutsenten hopeinen soitto kaikuu järvellä. Aallot lyövät kummallisesti rannasta selälle päin.

Minun kuopat ovat aina vain matalampia, ja kestävät vähemmän aikaa. Tämä kesä on ollut monin tavoin heräämisten aikaa ja tunnen toipumista. Se tihkuu solujen läpi aina vain syvemmälle, jokaisella henkäyksellä tätä makeaa ilmaa.

Salaisuuden kala hiljainen väreilee pinnan alla että pitikin katsoa pikkukakkosta. ...sen voi verkolla pyydystää, ja vähäsen ymmärtää elämää...

Luen Tuulen viemää, ja torkun kissan kanssa. Kuistilla voin keinua ja katsella lumpeita. Elämä on taas niin hyvää, etten voi kuin pudistella päätäni, kun mietin, miksi ihmeessä kärsin vapaaehtoisesti nämä pari vuotta. Yritin tasata ja tasata elämää, vaikka se tasaantui heti, kun päästin irti hirttoköydestä.

Nauru on palannut ja siskot ovat mukavia.

Niin mukava kuin tässä kuistilla onkin istua ja bloggailla, on tädeillä kuitenkin velvollisuutensa, ja lapset on ruokittava. Muurikkapannussa paellaa tänään.