lauantai 17. heinäkuuta 2021

 Kuumuudesta huolimatta kaikki metsässä kasvaa rehevänä ja vehreänä. Horsmat huojuvat pienessä tuulessa kaksimetrisinä. Ilmassa leijuu metsänpohjan paksu parfyymimäinen haju; kai kasvit huokailevat kaikki lehtihuokoset auki tässä helteessä ja kortteet, nokkoset, puna-apilat, lepäntaimien lehdet ja kaikki vihreä on yhtä ilman kanssa. Polun vieressä kasvaa vadelmaa, mutta jostain kauempaa puhalsi kypsän metsämansikan tuoksua. Tyytyväisenä kuin vainukoira kuljin tuulensuuntaan ja kas siellä oli mätäs kypsiä marjoja, riippuen varsista kuin pienet kirkkaat rubiinit. Jos ei tiedä, onko joku koira pissinyt marjojen päälle, ei se häiritse syödessä. 

Maku on välitön paluu varhaiseen lapsuuteen, ennen kouluikää. Sadussa tyttö eksyy metsään poimien aina etäämpänä näkyviä kauniimpia kukkia, mutta uskottavampaa olisi harhautua mansikkamättäiden perässä, kunnes hämärässä ei erota enää punaista vihreästä, ja sitten kuun kanssa kilpaa hohtaa se hopeinen puu - ja siellä hopeiset omenat. Niinhän se menee.

keskiviikko 30. kesäkuuta 2021

 Korkean, kallioisen harjun päälle oli kevyt kiivetä. Tuuli vei pois pahimman terän helteestä ja mäntyjen neulasto varjosti suoralta paisteelta. Kallioisessa maaperässä puiden juuret kiemurtelivat pinnassa, ja metsäkoivujen raidalliset, käärmemäiset juuret kasautuivat muhkuraisiksi vyyhdeiksi kivien päälle. Huipulta näki vanhalle vesivoimalalle ja täynnä olevalle uimarannalle, mutta kallioilla ei ollut ketään, vain lämmintä kiveä ja niiden välissä keltaisenaan metsämaitikkaa.

perjantai 21. toukokuuta 2021

 Tunnistin lentävän kiurun siitä, että se on samanmuotoinen kuin lintu design-tapetissa. Onhan se jotakin.

Opettelin keittämään korvasieniä, ja en saanut jättimäisestä annoksesta muhennosta myrkytystä. Seuraavasta ruuasta nautin varmaan enemmän, kun ei pelota niin paljon. Muiden ryöppäämiä sieniä olen syönyt aina hyvällä ruokahalulla ja ilman pelkoa.

Lehdet puissa ovat kasvaneet niin, että oksat ovat peittyneet. Silmujen aukeaminen pelkästä hämystä pieniksi tupsuiksi kesti näillä leveyksillä kolme päivää. Terijoen salava kävi sievän vaaleanpunaisen vaiheen ennen kuin vaihtoi hopeanvihreään. Suomalaiset kukkivat puut käyvät läpi nopeaa kiertoa: tuomi - pihlaja - pikkusyreeni. Jotenkin kuun vaihtuminen toukokuusta kesäkuuhun tuntuu minusta aina menetykseltä. Mikähän siinäkin on.

sunnuntai 9. toukokuuta 2021

 Luontoretkeily on palannut, ja lintujen tunnistaminen laulusta ei suju vielä yhtään sen paremmin kuin ennenkään. Onkohan tuo tiltaltti, ehkä on - ja kotona kuuntelen Youtubesta, että oliko tiltaltti - ja ei ollut. Selaamalla seitsemän lintukaraoken tähteä läpi ei löydy oikeaa. Mikään määrä mentaalisia muistiinpanoja ei tuo tunnistusta lähemmäksi: tuo tuolleen viheltelee tuolla kosteassa kangasmetsässä, ja tuo taas tuolleen livertelee ja lopussa on tuollainen luritus ja sitten on tuollainen perinteisempi titityymäisempi tyyttäily tuolla ja tuossa taas thyi-thyi-thyi-thyi.... 

Sirolinjainen pienehkö musta lintu viuhahti matalalta kuusikon ohi - onkohan se mustarastas - ja kotona tarkistan netistä, että oliko mustarastas - no ei ollut, vaan kottarainen.

maanantai 19. huhtikuuta 2021

 Hiirenkorvia ei vielä ole, mutta taivasta vasten puissa näkyy kasvavien silmujen utuistä hämyä. Koivuissa latvukset ovat punaruskeita, terijoen salavissa okran värisiä, pajuissa keltaista ja lepissä vaaleanharmaita.

sunnuntai 4. huhtikuuta 2021

 Iloisia ääniä:

  • lumikinosten sulamisvesien lorina viemäriin
  • tiaisten viheltely puissa
  • harakan räkätys
  • kunnon puhuri ikkunalaseissa
  • makkaran pihinä nuotiolla
  • oksien narahtelu metsässä
  • haavanlehtien havina
  • oravien kynsien rapina peltikatolla

keskiviikko 17. maaliskuuta 2021

 Eräänä maaliskuun aamuna taivaanranta oli huurteinen vain kevyesti, ja siellä täällä kaukaa sinisten metsien takaa nousi piipuista pilviä taivaalle pehmeinä pylväinä. Täällä ei synny sellaisia kotoperäisiä pilviä niin kuin vuoristoseuduilla, joissa pienet ja isot kumpupilvet painuvat laaksoihin yöksi noustakseen taas aamulla koloista ja syvennyksistä hitaasti kohti huippuja. Niinpä sellukattilat kiehuvat aikaisin aamuyöstä puskeakseen tarvittavan määrän uutta höyryä aina luoteeseen tai kaakkoon katoavien hahtuvien tilalle. Pilvien paimentaminen peltojen ylle taas on ollut toivotonta työtä.

maanantai 1. maaliskuuta 2021

Lunta on satanut metrikaupalla, ja töihin mennessä oikaisin pienen penkan kautta vain upotakseni reisiä myöten hankeen. Se oli eksoottista, ihan kuin joskus kauan sitten lumisina aikoina, kun valoisa ja valkoinen osittain kantava hanki houkutteli kuljeskelemaan pajujen sekaan ja jossain vaiheessa hangen kansi petti ja putosi lumiseen kuoppaan.

Katsoin ulos ja rannan hoikat koivut loivat pitkiä viistoja varjoja kirkkaudessa. Kevät on tulossa ja tuhriva harmaus on kadonnut värien tieltä. Iltaisin naakat parveilevat satojen parvissa ja musta lepattava pilvi kaartelee nopein liikkein järven päällä.


tiistai 9. helmikuuta 2021

 Unessa rintamamiestalon porstuaan oli päässyt karhu. Yritin päästä karhusta eroon aukaisemalla sille ulko-oven, ja se lähtikin, mutta samalla kertaa karkasi kissa ulos. Ja kun päästin kissan sisälle, seurasi karhu perästä. Taas ovea avatessa kissa lähti, mutta nyt karhu jäi. Karhusta ei päässyt millään eroon ja se alkoi kulkea jo perässä urahdellen. Tukala tilanne alkoi tiivistyä, mutta heräsinkin yhtäkkiä. 

Heti heräämisen jälkeen jalkopäässä tuntui taas sängylle hyppäävän kissan tassujen paino. Paitsi ettei kissaa ole enää ollut moneen vuoteen, eikä sängylle tietenkään hypännyt mikään.

tiistai 2. helmikuuta 2021

 Jäähilettä oli paksuna sumuna ilmassa. Aamun puolikuu näytti peukalolla taivaalle hieraistulta valkoiselta pastelliliitutahralta.

lauantai 30. tammikuuta 2021

 Lipposen Mairella oli naapuruston ensimmäinen laajakuva-tv. Mairen tv oli niin iso, että sitä pystyi katsomaan mummolan ikkunasta tien yli. Joku lapsenlapsista kiekui aina avuliaasti ääneen, mitä Lipposen Maire oli parhaillaan katsomassa. Yleensä Kauniita ja rohkeita. Se oli sitä aikaa, kun maailma oli vielä kunnollinen ja netti kulki hitaasti piippailevan modeemin läpi. 

Mummon marjaviinistä oli koko suku jouluaattona kännissä, niin kuin Gösta lauloi. Joke-setä laittoi pilkkihaalarit päälle, karvahatun päähän ja esitti joulupukkia, johon ei uskonut kukaan.  Kesän tullen Jussi-setä kiipesi omakotitalon katolle ja hyppäsi räystäältä koivuun huutaen olevansa Tarzan. Tarzanin ote ei pitänyt ja se tuli vehmaiden oksien läpi selälleen maahan.