Korkean, kallioisen harjun päälle oli kevyt kiivetä. Tuuli vei pois pahimman terän helteestä ja mäntyjen neulasto varjosti suoralta paisteelta. Kallioisessa maaperässä puiden juuret kiemurtelivat pinnassa, ja metsäkoivujen raidalliset, käärmemäiset juuret kasautuivat muhkuraisiksi vyyhdeiksi kivien päälle. Huipulta näki vanhalle vesivoimalalle ja täynnä olevalle uimarannalle, mutta kallioilla ei ollut ketään, vain lämmintä kiveä ja niiden välissä keltaisenaan metsämaitikkaa.
Joulukalenterin 21. luukku
13 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti