Neiti Marple on ikävystyttävä. Elokuvat ovat kauniisti kuvattuja, mutta ihmiset yhdentekeviä, erityisesti se pieni harmaa mummeli.

En myöskään ymmärrä, miksi Kenneth Branagh on saanut päähänsä ryhtyä Hercule Poirotiksi tai siis joksikin kammottavaksi isoviiksiseksi hirvitykseksi, jonka elokuvamainoksissa pauhaa nykypoppi. Mies on niin nuori, että voi piinata näillä elokuvilla vielä kymmeniä vuosia. Ajatus masentaa enemmän kuin mikään spekulointi Mustanmeren sodalla.

Kahvin katoaminen on sellainen ilmastonmuutoksen seuraus, joka on mukavan dramaattinen, mutta ei liikuta minua lainkaan, kun en kahvista välitä tippaakaan. Pian Mannerheimintie varmaan tukitaan Iittalan kupeilla ja Moccamastereilla. Moni ei voi elää ilman kahvia ja bensaa. Maailma palaa.

 Veitsi lipsui kovakuorisen rievän pinnasta etusormeen. En ole saanut viiltoa vuosikausiin, ehkä kymmeneen vuoteen. Olin järkyttynyt. Niin hirveä kipu. Paranemisessa kesti 1.5 viikkoa. Minion-laastaritkin loppuivat kesken .Palaan taas leikkaamaan leivänkannikoita vaakasuoraan, jolloin lipsumissuunta ei ole käteen. Lisäksi tilasin 20 pakettia Minion-laastareita lisää. 

 Pahin marras on ohi, ja onnistuneesti on päästy tuosta vuoden vaihtumisen kynnyksestä yli. Vähän niin kuin heittäytymällä oven raosta toiselle puolelle rähmälleen. Karistelematon ja pehmeäneulasinen pihtakuusi on kannettu ulos ja huonekasvit taas kylpyyn. Pöydältä on viety jo kolmet kukat biojätteisiin ja hedelmävatiin pehmenee omena toisensa jälkeen. Jatkuva mätäneminen ja kuolema yllättää aina, kun avaa jääkaapin oven. Juusto on menetetty.

 Näin unta kuun pinnasta ja kuun mustasta taivaasta. "Katso, tähdenlentoja." sanoit, ja katsoin pimeälle taivaalle. Hopeisia hiukkasia osui ohueen kaasukehään, jota oikeasti ei ole, ja ne sirosivat ilotulitusten lailla ympäriinsä pitkin näkymätöntä pallopintaa.

 Kesän loppua peläten viikot marssivat nopeasti syyskuuhun, ja kun kammottava pimeä lokakuu alkoi, ei se tänä vuonna tuntunutkaan niin pahalta. Tai ei se mukavaakaan ole herätä pimeään, ajaa pimeässä, tehdä töitä uuteen pimeään asti ja ajaa pimeässä takaisin ja mennä nukkumaan pimeään - mutta se ei tunnu fyysisesti tuskalliselta, niin kuin pari viimeistä vuotta.

Kävin patikoimassa Italian rannikolla, jyrkillä rinteillä muulipolkuja pitkin. Taivaanvärinen Tyrrhenanmeri lepäsi aina alapuolella, polut kiersivät rinteiden muotoja noudatellen vuorotellen kallioiden väliin hämärään ja viileään ja ulkoreunalle kultaiseen paisteeseen. Ruskeaa aluskasvillisuutta läikitti pieninä mattoina murattisyklaamin supussa olevat vaaleanpunaiset kukat. Sitruunat olivat vasta kypsymässä, kylissä kypsät kirsikkatomaatit riippuivat kuihtuneissa varsissa ja syksy oli vasta tulossa.

 Kuumuudesta huolimatta kaikki metsässä kasvaa rehevänä ja vehreänä. Horsmat huojuvat pienessä tuulessa kaksimetrisinä. Ilmassa leijuu metsänpohjan paksu parfyymimäinen haju; kai kasvit huokailevat kaikki lehtihuokoset auki tässä helteessä ja kortteet, nokkoset, puna-apilat, lepäntaimien lehdet ja kaikki vihreä on yhtä ilman kanssa. Polun vieressä kasvaa vadelmaa, mutta jostain kauempaa puhalsi kypsän metsämansikan tuoksua. Tyytyväisenä kuin vainukoira kuljin tuulensuuntaan ja kas siellä oli mätäs kypsiä marjoja, riippuen varsista kuin pienet kirkkaat rubiinit. Jos ei tiedä, onko joku koira pissinyt marjojen päälle, ei se häiritse syödessä. 

Maku on välitön paluu varhaiseen lapsuuteen, ennen kouluikää. Sadussa tyttö eksyy metsään poimien aina etäämpänä näkyviä kauniimpia kukkia, mutta uskottavampaa olisi harhautua mansikkamättäiden perässä, kunnes hämärässä ei erota enää punaista vihreästä, ja sitten kuun kanssa kilpaa hohtaa se hopeinen puu - ja siellä hopeiset omenat. Niinhän se menee.

 Korkean, kallioisen harjun päälle oli kevyt kiivetä. Tuuli vei pois pahimman terän helteestä ja mäntyjen neulasto varjosti suoralta paisteelta. Kallioisessa maaperässä puiden juuret kiemurtelivat pinnassa, ja metsäkoivujen raidalliset, käärmemäiset juuret kasautuivat muhkuraisiksi vyyhdeiksi kivien päälle. Huipulta näki vanhalle vesivoimalalle ja täynnä olevalle uimarannalle, mutta kallioilla ei ollut ketään, vain lämmintä kiveä ja niiden välissä keltaisenaan metsämaitikkaa.

 Tunnistin lentävän kiurun siitä, että se on samanmuotoinen kuin lintu design-tapetissa. Onhan se jotakin.

Opettelin keittämään korvasieniä, ja en saanut jättimäisestä annoksesta muhennosta myrkytystä. Seuraavasta ruuasta nautin varmaan enemmän, kun ei pelota niin paljon. Muiden ryöppäämiä sieniä olen syönyt aina hyvällä ruokahalulla ja ilman pelkoa.

Lehdet puissa ovat kasvaneet niin, että oksat ovat peittyneet. Silmujen aukeaminen pelkästä hämystä pieniksi tupsuiksi kesti näillä leveyksillä kolme päivää. Terijoen salava kävi sievän vaaleanpunaisen vaiheen ennen kuin vaihtoi hopeanvihreään. Suomalaiset kukkivat puut käyvät läpi nopeaa kiertoa: tuomi - pihlaja - pikkusyreeni. Jotenkin kuun vaihtuminen toukokuusta kesäkuuhun tuntuu minusta aina menetykseltä. Mikähän siinäkin on.

 Luontoretkeily on palannut, ja lintujen tunnistaminen laulusta ei suju vielä yhtään sen paremmin kuin ennenkään. Onkohan tuo tiltaltti, ehkä on - ja kotona kuuntelen Youtubesta, että oliko tiltaltti - ja ei ollut. Selaamalla seitsemän lintukaraoken tähteä läpi ei löydy oikeaa. Mikään määrä mentaalisia muistiinpanoja ei tuo tunnistusta lähemmäksi: tuo tuolleen viheltelee tuolla kosteassa kangasmetsässä, ja tuo taas tuolleen livertelee ja lopussa on tuollainen luritus ja sitten on tuollainen perinteisempi titityymäisempi tyyttäily tuolla ja tuossa taas thyi-thyi-thyi-thyi.... 

Sirolinjainen pienehkö musta lintu viuhahti matalalta kuusikon ohi - onkohan se mustarastas - ja kotona tarkistan netistä, että oliko mustarastas - no ei ollut, vaan kottarainen.

 Hiirenkorvia ei vielä ole, mutta taivasta vasten puissa näkyy kasvavien silmujen utuistä hämyä. Koivuissa latvukset ovat punaruskeita, terijoen salavissa okran värisiä, pajuissa keltaista ja lepissä vaaleanharmaita.

 Iloisia ääniä:

• lumikinosten sulamisvesien lorina viemäriin
• tiaisten viheltely puissa
• harakan räkätys
• kunnon puhuri ikkunalaseissa
• makkaran pihinä nuotiolla
• oksien narahtelu metsässä
• haavanlehtien havina
• oravien kynsien rapina peltikatolla