maanantai 7. joulukuuta 2020

 Aamulla yksinäinen sorsa ui pitkin kylmää, pimeää järveä. Lumeton talvi tarjoaa varsin kammottavia värejä.

Syysväsymys loppui ihan yhtäkkiä eräänä päivänä. Lähdin aamulla töihin, ja palatessa olo oli ihan tavallinen. Ryhti ei ollut enää lysyssä, eivätkä silmäluomet painaneet. Sen jälkeen olen läpsytellyt kumisaappaissa ihan tyytyväisenä. Tänään taivas oli taas sininen ainakin parin tunnin ajan, kunnes se alkoi taas olla harmaa ja sitten likaisenpunainen.

Metsästin pitkään takoyakipannua ja nyt sellainen on saapunut. Hienoa, kun on kokonainen pannu pelkästään mustekalapalleroiden paistamista varten.

2 kommenttia:

  1. Anonyymi12/12/2020

    Minun piti tänään tehdä asioita, en olisi halunnut. Ulkona oli harmaata ja tylsää. Ja sitten kun mä olin taas "maailmassa" näin kun orava jäi auton alle. wtf. #tositarina

    VastaaPoista
  2. annikki12/13/2020

    hei nimetön,
    asioiden tekeminen on jostain syystä uuvuttavaa. se on hyvä asia, ettei tehtäviin asioihin kuulu enää uudisraivaaja-asuminen kaskeamalla tai ravinnon kaapiminen talvisesta metsästä. Melkein kaikesta muusta aina selviytyy.
    Oravat, jänikset ja siilit - liiskautumisen peruskolmikko.

    VastaaPoista