perjantai 25. joulukuuta 2020

 Ahneuksissani ostin liikaa klementiinejä ja ne pääsivät kuivahtamaan - ne, jotka eivät homehtuneet. Nyt kuivaan niitä uunissa koristeiksi, vaikka aika kaukana tässä ollaan nollahävikistä.

Juuri ennen kuin lumi taas suli, oli kaunis harmaa sumu, harmaa kuura puissa ja harmahtava lumi maassa. Järvenselkä lohkeili myös harmaana, jäätymispisteessä oleva vesi liikkuu jähmeästi ja harkiten, eikä liplattele tai pärski vilkkaasti kuin kesävesi.

Pidän tästä vuoden viimeisestä viikosta. Se sijaitsee jotenkin omassa kolossaan, vanhan ja uuden vuoden välissä, niin kuin mäyrän tai majavan pesässä. Olettaen, ettei siellä pesässä haise raadolta, vaan ehkä appelsiineilta ja havuilta, ja pesässä on hyllyjä, joilla on marmeladipurkkeja, kuvun alla juusto, makeisia ja lautasella paistia. Niin, no ehkä tämä mäyrän pesä sijaitsee kokonaisuudessaan Narniassa tai muussa joulumaassa. Paikassa, jossa sudet eivät syö pystykorvilta sisälmyksiä ja tähdet ovat vain valoja taivaalla, eivät palavaa kaasua tyhjyydessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti