Annikin

Viimeisellä taiji-tunnilla mieli pakenee liikkeeseen, joka töksähtelee ja törmäilee omiin olkapäihini, väärin kääntyviin käsiin ja huteraan tasapainoon. Selkä tuntuu jäykältä ja lantio kireältä. Lyhyinä hetkinä, kun ei tarvitse keskittyä, mietin koko ajan, mitä minä haluan elämässäni tehdä. On kaksi suuntaa: mennä sisäänpäin tai ulospäin, ja luulen, että nämä monet vuodet ovat olleet kuin pitkä ja tuskallinen sisäänhengitys, ja että olen aivan täynnä. Olen niin täynnä, että olen tyhjä, ja minun tarvitsee päästä ulospäin, ennen kuin voin hengittää uudestaan sisään.