maanantai 29. huhtikuuta 2013

On olemassa ihania tyttäriä. Varmasti on olemassa ihania poikiakin, mutta minä olen aina ajatellut tytärtä. Se on kaukainen ajatus, ja voi olla ettei se koskaan muutu todelliseksi. Hänellä on punertavan ruskea tukka ja harmaat silmät; näen hänestä harvakseltaan unta. Ehkä hän ei ole hän, vaan minä itse, sillä hän on ihana ja onnellinen. Häntä odottaa hyvät asiat.

3 kommenttia:

  1. Tiedän, että puhut toisesta asiasta kuin minä. (Kyllä minä sinun kirjoituksesi ymmärsin.) Mutta inspiroiduin.

    Minulla oli kolme veljeä. Ja jos lasketaan isän ensimmäisen avioliiton kolme velipuolta, niin meitä oli 7 veljestä. (Mutta tämä on ihan eri asia.) Minun äidin muottiin meitä poikia siis oli tehty neljä, tyttöjä ei olleenkaan. Kun jotkut paikkakuntalaiset ämmät kiusottelivat häntä siitä, äiti oli vastannut että "kyllä kullalla aina hopeaa saa". - Ei hän tietenkään näin ajatellut mutta opettajien vaimot tai opettajattaret olivat niin tyhmiä, että heille oli vastattava niin yksinkertaisesti, että ymmärtäisivät. - Muistan, kun kerran peseydyin keittiössä emaalivadin (vai oliko se sittenkin peltivati) ääressä... asuimme vanhassa tsaarinajan puukoulutalossa jonne vesi piti kantaa kaivosta, yms. Olin 6 -v, ja tietysti alasti, minähän peseydyin. Äiti katsoi minua ja sanoi, "voi voi kun teillä pojilla ei ole sisaruksia, teillä voi tulla naisten kanssa vielä hankaluuksia sen takia." - En ymmärtänyt yhtään.

    No, onhan näitä hankaluuksia tullut, sekä naisten että miesten kanssa, mutta myös iloisia hetkiä on ollut, ehkä enemmän niitä. Eikä siskoa sillä lailla osannut lapsena kaivata, riitti että keksittiin veljien kanssa kaikenlaisia "systeemejä". Eli esim. ammuttiin ritsalla eläviä sammakoita naapuripäädyssä asuvan vanhapiikaoppettajattaren ikkunasta sisälle. (Ja ihmeteltiin silmät pyörien kun se tuli isälle, johtajaopettajalle, kertomaan että sammakot loikkivat hänen ikkunoistaan sisään... joopa, joo. Isäkin, kun akka oli lähtenyt, ihmetteli miten ne nyt niin korkealle? Taitaa vaan nährä näkyjä.)



    VastaaPoista
  2. Eivät taida nuo minun veljenikään siskoja kaivata, vaikka heillä sellaiset on, niin vähän soittelevat tai pitävät mitään yhteyttä. Me siskot kyllä kaipaamme toisiamme jatkuvasti, sillä lailla meidät on rakennettu ja olemme onnettomia, kun olemme riidoissa ja onnellisia silloin, kun emme ole.

    Mutta ei veljillä ole ollut koskaan hankaluuksia naisten kanssa, sillä lailla ovat oppineet olemaan.

    VastaaPoista
  3. Niin, minähän en osaa kadehtia... En. Sitä paitsi onhan mulla serkkutyttöjä. Ja aina punastuin, kun niitä tuli (jonkun samperin merkkipäivän takia) meille kyläileen.

    VastaaPoista