Jotkut herrat ostavat suklaamunan (joka on kääritty alumiinifolioon) ja antavat sen tytölle. Mutta he ovatkin yleensä nuoria ja ujoja ja heillä on usein takaa-ajatuksia.
Kyllähän siinä tulisi väistämättä mieleen, että lahja on myrkytetty. Mitä kiltimmän näköinen herrasmies, niin sitä varmemmin suklaalakumakeinen on kammottavaa myrkkyä täynnänsä.
Vanhoissa, kellertävissä ja vähän niljaisissa pitseissä on tosiaan sitä jotakin. Tahtoisin tietää, mikä on mummon haju ja mistä se tulee. Sellainen on olemassa.
Sokeassa surmaajassa päähenkilö ajattelee muuttuneensa vanhukseksi ja alkaneensa tuoksua virtsalta ja pesemättömältä iholta. Kauhtuneessa matkalaukussaan hän säilyttää nuoruuden petosta, rakkautta ja kamalia salaisuuksia, joista ei kerro kellekään.
Mummot, kun kumartuvat panemaan töpseliä (jonka he ovat ottaneet jostain syystä, en tiedä miksi, ehkä uhkaavan ukonilman takia, pois) takaisin seinään, sinne alas, heistä näkyy lähinnä vain harmaat välihousut. Minun mielestä kaikki mummot on kudottu harmaista langoista. Olen haistanut, kun joskus olen päässyt heidän lähelleen, että he haisevat kamferille. Se on aika kiihottava tuoksu!
Olet varmaan kuullut kuuluisasta elokuvasta Mummon tuoksu, jossa Al Pacino esittää sokeaa entistä upseeria, jonka koko elämänviisaus tuntuu tiivistyvän tiukkaan tangoon harmaiden kalsareiden kanssa.
Yleisin surullisuuden syy on myöhäinen tai aamuvarhainen kellonaika ja toiseksi yleisin syy on lemmikkimarsun kuolema. Zen-filosofia sanoo aiheesta, että se on säätä muistuttava ilmiö kallon sisällä: joskus sataa ja joskus paistaa, mutta siitä täytyy huomauttaa, ettei se selitä mitään, varsinkaan säätä.
Minusta surullisuus on sitä, kun ovi menee kiinni.
Jotkut herrat ostavat suklaamunan (joka on kääritty alumiinifolioon) ja antavat sen tytölle. Mutta he ovatkin yleensä nuoria ja ujoja ja heillä on usein takaa-ajatuksia.
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=AFwa2UaGFwE
Hitsi, se olikin suklaasydän!
Kyllähän siinä tulisi väistämättä mieleen, että lahja on myrkytetty. Mitä kiltimmän näköinen herrasmies, niin sitä varmemmin suklaalakumakeinen on kammottavaa myrkkyä täynnänsä.
VastaaPoistaElämä on (auch) arsenikkia ja vanhoja pitsejä. (futuurimummiseni)
VastaaPoistaVanhoissa, kellertävissä ja vähän niljaisissa pitseissä on tosiaan sitä jotakin. Tahtoisin tietää, mikä on mummon haju ja mistä se tulee. Sellainen on olemassa.
VastaaPoistaSokeassa surmaajassa päähenkilö ajattelee muuttuneensa vanhukseksi ja alkaneensa tuoksua virtsalta ja pesemättömältä iholta. Kauhtuneessa matkalaukussaan hän säilyttää nuoruuden petosta, rakkautta ja kamalia salaisuuksia, joista ei kerro kellekään.
Mummot, kun kumartuvat panemaan töpseliä (jonka he ovat ottaneet jostain syystä, en tiedä miksi, ehkä uhkaavan ukonilman takia, pois) takaisin seinään, sinne alas, heistä näkyy lähinnä vain harmaat välihousut. Minun mielestä kaikki mummot on kudottu harmaista langoista. Olen haistanut, kun joskus olen päässyt heidän lähelleen, että he haisevat kamferille. Se on aika kiihottava tuoksu!
VastaaPoistaMinkä takia ihmisellä on joskus niin kamalan surullinen olo(tila)?
VastaaPoistaOlet varmaan kuullut kuuluisasta elokuvasta Mummon tuoksu, jossa Al Pacino esittää sokeaa entistä upseeria, jonka koko elämänviisaus tuntuu tiivistyvän tiukkaan tangoon harmaiden kalsareiden kanssa.
VastaaPoistaYleisin surullisuuden syy on myöhäinen tai aamuvarhainen kellonaika ja toiseksi yleisin syy on lemmikkimarsun kuolema. Zen-filosofia sanoo aiheesta, että se on säätä muistuttava ilmiö kallon sisällä: joskus sataa ja joskus paistaa, mutta siitä täytyy huomauttaa, ettei se selitä mitään, varsinkaan säätä.
Minusta surullisuus on sitä, kun ovi menee kiinni.
Niin ehkä. Tai ainakin jos jää sormet oven väliin.
VastaaPoista