perjantai 10. helmikuuta 2012

Mymskä (one lovely blogger) ja Veloena (miss Sunshine) ovat vähin elein piilottaneet blogiinsa yllätyksen.

Ennen näitä kiertopalkintoja ajelehti laajemmin blogeissa, mutta kun kertoo muutaman kerran viisi uutta satunnaista asiaa itsestään, huomaa pian, ettei niitä faktoja ole niin montaa edes olemassa. Kengänkoko, sormenpään leveys, muutama lempiruoka, pari omituisuutta, kourallinen lapsuusmuistoja ja pieniä paheita, kuin suolanmuruja niin tutussa vellissä.

Silti tämä ei ole huutelua tyhjyyteen, muistaminen tuntuu kovin lämpimältä. Olen olemassa.

Satunnaisia asioita:
  1. Minun on vaikea pitää papereitani minkäänlaisessa järjestyksessä. Huolimatta kansioista ja lipaistoista ja rei'ittimestä ja nitojasta ja ankarista siivouspuuskista joka paikassa ajelehtii aanelosia, joille en tiedä mitä tehdä, ja joita ei kuitenkaan voi roskiinkaan heittää.
  2. Minun on myös vaikea pitää nokkaani erossa muiden ihmisten asioista, pidän juoruilusta.
  3. Juoruilusta huolimatta en pidä iltapäivälehdistä. Himoan tyylikästä juorulehteä, joka ei sortuisi skandaalikikkareiden levittelyyn, vaan pohdiskelisi iloittelevan pistelevästi kaikenlaisia asioita.
  4. Tahdon tietää, miltä asiat oikeasti tuoksuvat ja kerään hajanaista hajurekisteriä satunnaisesti, mutta suurella kiinnostuksella. Vainajassa haisee mm. putreskiini, leikatussa ruohossa heksanoli ja mullassa geosmiini. Toisaalta pelkään hajuja kauheasti, niiltä ei voi suojautua oikein millään.
  5. Ihan pienenä minulla oli lemmikkinä etanoita. Ne eivät säilyneet hengissä kovin pitkään purkissa.


Kehäkukista minulla ei ole paljoakaan sanottavaa. Siellä, mistä minä olen kotoisin, kasvaa punatiilitalojen seinustoilla vesikrassia ja toukkien syömää humalaa.

9 kommenttia:

  1. ystävänpäivää, hyvä ystävä.

    tuntuu hilpeältä ajatella, että tänään amerikkalaisissa ravintoloissa on eniten kysyntää syrjäisillä nurkkapöydillä. nuoret ja vanhat haluavat kynttiläillallista varten nurkkapöydän voidakseen olla rakastettunsa kanssa romanttisesti kahden kesken.

    eräässä lehdessä ravintoloitsija kertoi, että viime vuonna nurkkapöydät loppuivat kesken ja senpä takia tänä vuonna ravintola kalustettiin uuteen uskoon valentinen päivän illaksi, jotta saatiin lisää haluttuja rauhallisia soppia.

    yhdysvalloissa kositaan ja julkaistaan kihlauksia eniten juuri valentinen päivänä. kosinta on tietenkin yllätys. kihlajaisiksi varattu timanttisormus piilotetaan kanasalaattiin tai avokadokeittoon tai se tuodaan hopealautasella jo alkudrinkkien aikaan. sormuksen saajan kuuluu tietenkin olla aivan shokissa onnesta.

    VastaaPoista
  2. Minäkin olen hajuihminen Annikki! Muistoni ja ihmiseni ovat luokiteltu hajujen perusteella. Nuo kemialliset yhdisteet mun piti guuglata, en tunnistanut yhtäkään niistä ennalta. Tykkään myös juoruista:) Enkä tykkää iltapäivälehdistä enkä seiskantyylisistä roskalehdistä. Laadukas juorulehti Suomeen heti, meitä on jo kaksi potentiaalista lukijaa:)

    Mä en ole koskaan tajunnut tuota sormuksen ruokaan piilottamista. Miulle tulisi lähinnä yökkäysreaktio jos löytäisin keitostani jotain sinne kuulumatonta.

    VastaaPoista
  3. Hyvää ystävänpäivää, meri-muru

    hetken ajattelin, että niillä nurkkapöydillä on kysyntää siksi, ettei kukaan näe, kun menee syömään yksin ystävänpäivänä.

    en ehkä pitäisi kosinnasta ystävänpäivänä, tosin kai sitä pitäisi olla tyytyväinen, jos ylipäätään kositaan. mikäs sen onnellisempaa. sydän saisi täyttymyksensä ja sitten oltaisiin yhdessä yhdessä aina.

    tämä kosintavideo kiersi jokin aika sitten facebookissa, ja enpä oikein kauheampaa ole nähnyt. We ain't getting no younger so we might as well do it laulaa valittu taustakappale.

    VastaaPoista
  4. Hei Salka,

    en voisi silti varmaan työskennellä hajusteteollisuudessa, suuttuisin, jos tuoksusta ei tulisi juuri oikea ja saisin vähitellen epäonnistumisista hermoromahduksen.

    jos saisin sormuksen lihapiirakassa, niin hyväksyisin oitis! se olisi jo niin iljettävä, että se kierähtäisi jo hempeän puolelle. mutta enpähän tiedä, olisiko se silti tosirakkautta.

    VastaaPoista
  5. Olisipa ollut kotoisen tuntuista kun olisit kirjoittanut "toukkien syömiä humalaisia".

    Mutta ei se niin aina mene. Jokiniemen pojat ja Huoviset olivat minun aikanani niitä, joita toukat joskus Himalan alamäessä ehkä hieman maistelivat..

    Ja kiitos, kun ilmoittauduit tuonne Kivaniemelle kainoinen kasvoinesi.

    Minulla on ollut hieman elämisentapaista ympärilläni, niin Pietari-parka jäi pakkaseen vähän värjöttelemään. Koetan sen tässä talutella jos en muuhun, niin hirsipuuhun...

    VastaaPoista
  6. Niitä ko. humalaisia taisi olla metsät täynnä. Jossakin on satumetsiä leikittäväksi, mutta siellä on sellaisia metsiä, jonne lasten ei kannata mennä.

    Näin monesti unia uimarannan ruumiista, jollaista en ole ikinä oikeasti nähnyt, mutta joka tuli silti uniin. Ne uimakopit oli tosi pelottavia.

    Himala on varmasti nerokkain nimi puarille ikinä. Nythän se rakennuskin on purettu ja tilalle pykätty asuintalo. Baarin virkaa toimittaa Harry's bar, joka ei ole nimellä, eikä tunnelmalla pilattu.

    VastaaPoista
  7. Minä en astmani takia hajusteita sinänsä siedä mutta ns. luonnolliset hajut pistävät muistot liikkeelle. Ne joita en enää aktiivisesti muista, nekin muistot jotka rikkonainen sihviläpääni on kadottanut muistisairaan helvettiin. Pahatkin hajut voivat yhdistyä mukavaan muistoon ja yllättäen mieleen tullessaan ne aiheuttavat niin voimakkaan tunnereaktion että pitää ihan seinistä pitää kiinni.

    Sormus lihiksessä vois tosiaan olla jo aika kuul, varsinkin jos on carnivori:)

    VastaaPoista
  8. Eikö lihiksellä ole muka vielä kasvisversiota? se on vääryys.

    Sinulle on varmaan sitten tuttua se kärsimys, kun kävelee sellaiseen tavarataloon, jossa on meikki- ja hajuvesiosasto alakerran aulassa. Siihen tuoksumyrskyyn kävelee kuin betoniseinään ja keuhkot käpertyvät myttyyn, ahdistus puristaa rintaa.

    VastaaPoista
  9. En ainakaan ole törmännyt kasviversioon, ihan mielelläni sellaisen söisin, tykkään siitä lihiksen rasvaisesta taikinasta. Silloin kun vielä Vaimo oli niin raaputin lihat omasta lihiksestä pois ja lisäsin hälle tupla-annoksen. Kumpikin tykkäsi.
    Juu, lopetin shoppailun jo silloin kun työtkin mutta jos joskus tulee mentyä kauppakeskuksiin ymsseihin niin kierrän kyllä kemikaaliosastot aika kaukaa.

    VastaaPoista