sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Kirjastossa kohtasin tuhansia ja tuhansia kirjoja, joita en halunnut lukea. Häälyin hyllyjen välissä ja vilkaisin kateellisena ihmisiä, jotka tiesivät, mitä olivat tulleet hakemaan ja kävelivät tasaista vauhtia oikean kirjaimen eteen, kurottivat kätensä, vetivät yhdentekevän näköisen kirjan muiden välistä ja poistuivat.

Kävin tutkimassa äänikirjoja, ja aloin melkein heti epäillä, etten tahdo kuulla minkä tahansa lukijan ääntä. Sitten aloin epäillä, etten halua kuulla suomeksi luettua tekstiä, ja kun vihdoin selasin englanninkielisiä, aloin ajatella, ettei niistäkään ole mikään minua varten.

Tuli tuskaisen kuuma, riisuin pipon. Sitten lapaset. Kun riisuin niiden alla olleet hansikkaat, alkoivat taskut loppua kesken.

Kokeilin eri genrejen hyllyjä, mutta laihoin tuloksin. Eri aikakausien kirjaisinmuodit alkoivat ällöttää, ja mikä ihme on tuokin scifikirjojen epämääräinen avaruudellinen fontti. En voinut ottaa niitä käteen.

Vaihdoin osastoa, ja yritin K-kirjainta. L:n tullessa vastaan epätoivo valtasi alaa. Tunti kului, ja sitten toinen.

Luovutin ja lähdin pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti