tiistai 4. toukokuuta 2010

lukija

Löysin vanhan joululahjan: lukulamppu, jossa on pieni klipsi, jolla sen saa kirjan takakanteen kiinni, ja pieni sinertävä halogeeni, joka piirtää sivulle viirun ja varjon. -- kamala pieni laite, mutta juuri samana iltana energiansäästölamppu syttyi erityisen laiskasti ja makasin liian hämärässä. Naps vain napista ja typerä pieni teleskooppivarsi luikerteli valaisemaan kirjaa. Sen räikeässä valossa näin vanhan paperin kaikki pintakuidut, ja miten muste myötäili pikkuruisia mäkiä ja uomia, karkeaa struktuuria.



Siitä ei voinutkaan todeta, kumpi on pääasia. Paperi kilpaili musteen kanssa tilasta ja olemassaolosta. En päässyt kolmeakaan sivua eteenpäin.

2 kommenttia:

  1. Toi kuva näyttää ihan sellaiselta captcha-sanavahvistukselta, missä pitää melkeinpä arvata mitä siinä lukee, että pääsee etenemään toimissaan. :D

    VastaaPoista
  2. sanopa muuta, en saanut silmiäni irti niistä kuiduista ollenkaan, niistä tuli varjoja paperille.

    ehkä sanavahvistusten kehittäjällä oli myös sellainen matkalukulamppu. siitä se ajatus sitten lähti, ja - saarioinen...

    VastaaPoista